Arkipäivän stigmaa

”Haluaisin kyllä puhua taustastani avoimemmin. Esimerkiksi kertoa kahvipöytäkeskusteluissa, miksi tiedän aiheesta niin paljon. En ole kuitenkaan kertonut, koska pelkään mitä seurauksia siitä voisi tulla.”

Näin totesi eräs mies Päihde- ja mielenterveystyön kansalaistapahtumassa Espoon Sellon kirjastossa.

Mies oli juuri kertonut, että hänellä on kokemusta reilun vuosikymmenen kestäneestä päihteiden käytöstä, mikä johti vankilaan ja lopulta korvaushoidon piiriin. Nyt hän on ollut jo useamman vuoden raittiina.

Tämä on yksi arkipäivän esimerkki siitä, miten päihde- ja mielenterveysongelmiin liittyvä stigma näkyy elämässä, vielä siitä kuntoutumisen jälkeen.

En kysynyt mieheltä, mitä nämä seuraukset olisivat olleet. Pelkäsikö hän muiden reaktiota? Kohdeltaisiinko häntä eri tavalla? Vai vaikuttaisiko tieto jopa asemaan työpaikalla?

Kirjasto tarjoaa monenlaisia kohtaamisia

Tämän vuoden aikana A-klinikkasäätiön Järjestölähtöisen päihdetyön kehittämistoiminta on järjestänyt kuusi Päihde- ja mielenterveystyön kansalaistapahtumaa kuudella eri paikkakunnalla. Olemme jalkautuneet Loviisan ja Kuopion torille sekä Kemin, Espoon, Jyväskylän ja Vantaan kirjastoihin. Tapahtumissa olemme kohdanneet lähes 500 ihmistä, joista suurin osa on pitänyt tapahtumia hyödyllisinä.

Tapahtumissa on käyty lukuisia keskusteluja päihde- ja mielenterveysongelmiin liittyvistä aiheista. Erityisenä teemana on ollut tänä vuonna päihde- ja mielenterveysongelmiin liittyvä stigma.

Kirjasto on osoittautunut loistavaksi paikaksi tavata erilaisia ihmisiä. Myös torit ovat tarjonneet hyvän tilaisuuden käydä mielenkiintoisia keskusteluja päihde- ja mielenterveysaiheista iloisen markkinatunnelman ohessa.

Keskusteluissa käy ilmi, että osalla on omakohtaista kokemusta aiheesta, osalla kokemusta läheisenä olosta, osalla kokemusta työn puolesta. Kaikilla omakohtaista kokemusta ei ole, ja osalla on kiire päästä huomauttamaan tästä. Eräänlaista arkipäivän stigmaa tämäkin.

Tapahtumien tavoitteena on, että kansalaiset voivat tutustua matalalla kynnyksellä päihde- ja mielenterveysjärjestöjen toimintaan sekä päihde- ja mielenterveyspalveluissa tarjolla oleviin apu- ja tukimuotoihin. Lisäksi tehdään kansalaiskyselyä palveluiden ja järjestötyön kehittämistarpeista.

Espoon, Jyväskylän ja Vantaan kirjastoissa näytimme kansalaistapahtuman yhteydessä kokemusasiantuntijavideoita päihde- ja riippuvuusongelmiin liittyvästä stigmasta ja sen vähentämisestä. Videot herättivät kirjaston kävijöissä paljon mielenkiintoa ja useat pysähtyivät hetkeksi katsomaan videoita muun asioinnin ohella.

Tapahtumat tarjosivat työntekijälle myös mahdollisuuden nähdä pienen välähdyksen siitä, minkälaista stigmaa ja eriarvoisuuden kokemusta päihde- ja mielenterveysongelmiin liittyy.

Kokemusasiantuntijat purkavat riippuvuuksiin liittyvää stigmaa

Erityisenä huomiona tapahtumista on jäänyt se, kuinka paljon stigmaa päihde- ja riippuvuusongelmaan liittyy vielä siinä vaiheessa, kun hoidon piiriin on hakeuduttu tai siitä on kuntouduttu.

Eräs kirjaston kävijä toivoi, että korvaushoitoklinikoille tai huumehoitoa toteuttaville paikoille olisi lempinimiä, jotta niistä voisi puhua julkisella paikalla. Toinen taas kertoi, että oli harkinnut kuntoutumisen jälkeen uutta uraa nuorisotyössä, mutta vastaan tuli liian tuoreet rikosrekisterimerkinnät. 

Myös tapahtumissa esitetyissä kokemusasiantuntijavideoissa nousi esiin, miten stigma näkyy arkipäivän tilanteissa. Eräässä videossa kokemusasiantuntija Jouko Vidgren kertoo, kuinka rahapelaamisen lopettamisen jälkeen autoa hankkiessa häneltä vaadittiin vuoden maksut etukäteen liikennevakuutuksessa eikä kaskovakuutusta myönnetty ollenkaan, johtuen siitä, että Vidgren oli ulosotossa.

Vaikka seuraukset voivat vaikuttaa pitkään, Vidgrenin mukaan stigma alkaa vähenemään avunhakemisen myötä. Kun ihminen hakee apua, hän tajuaa, ettei olekaan yksin näiden asioiden kanssa, jolloin häpeän kokemus alkaa pikkuhiljaa väistyä.

Kokemusasiantuntijat Pekka ja Jari olivat yhtä mieltä siitä, että julkisessa keskustelussa täytyy lisätä tietoa siitä, että riippuvuudet ovat sairauksia, joita kukaan ei valitse.

Rakenteellisen stigman, eli stigmatisoidun ryhmän mahdollisuuksia rajoittavien toimintakäytäntöjen, vähentämiseen tarvitaan kuitenkin näiden lisäksi poliittista tahtoa.

Tutustu kokemusasiantuntijavideoihin