Kun kukaan ei ota koppia päihdehoidon kokonaisuudesta

Vastuun siirtämisen taustalla voi olla useita tekijöitä, joista yksi keskeisimmistä on palvelujärjestelmän rakenteelliset haasteet. Vastuu asiakkaasta jakautuu useille eri toimijoille, mikä tekee vastuunjaosta epäselvän. Pahimmillaan kukaan ei ota avuntarvitsijan hoidosta kokonaisvastuuta. Erillään toimivat palvelut voivat vaikeuttaa palveluiden yhteensovittamista ja estää asiakasta saamasta oikea-aikaista ja katkeamatonta tukea.

Vastuun siirtäminen ei ole ainoastaan rakenteellinen, vaan myös eettinen ongelma. Kyse on ihmisarvosta. Siitä, kenellä on oikeus saada hyvää hoitoa. Oikeus hyvään hoitoon tulisi olla jokaisella, elämäntilanteesta riippumatta. Mutta toteutuuko tämä oikeus, jos vastuu ei ole selkeästi kenelläkään ja vastuu katoaa toimijoiden väliin?

Kun ihminen jää yksin ja kukaan ei ota koppia päihdeongelman hoidosta, se viestii että ”ongelmasi ovat liian vaikeita, emmekä pysty auttamaan. Tai et sovi meille ongelmiesi kanssa.” Suunnistaminen pirstaleisessa palvelujärjestelmässä vaatii voimia sekä uskoa ja luottamusta siihen, että eri askeleet todella johtavat eteenpäin.

Kun kukaan ei ota koppia

Päihdeongelmasta kärsivälle ihmiselle usein jo pelkkä hoitoon hakeutuminen saattaa olla suuri ponnistus. Hänen elämässään voi olla monia haasteita: mielenterveyteen liittyen, somaattisia sairauksia, yksinäisyyttä, taloudellisia ongelmia, asunnottomuutta tai työttömyyttä. Näiden haasteiden purkamiseen ei riitä vain yksi ratkaisu tai yksi vastaanottokäynti. Tarvitaan moniulotteista, pitkäjänteistä ja aidosti kohtaavaa tukea.

Kuitenkin juuri tässä moniammatillisuuden tarpeessa järjestelmä usein pettää. Vaikka apua on tarjolla eri tahoilla, niiden välillä ei välttämättä ole sujuvaa yhteistyötä. Hoito muuttuu pirstaleiseksi, kun palvelut eivät nivoudu yhteen. Avuntarvitsijaa ohjataan luukulta toiselle, palvelusta toiseen, ilman, että kukaan pysähtyy katsomaan kokonaisuutta. Lopputuloksena kukaan ei ota koppia. Asiakas jää yksin tilanteessa, jossa hän todella tarvitsisi rinnalla kulkijan.

Rakenteet, jotka hajottavat kokonaisuuden

Vastuun siirtäminen ei tapahdu tahallaan. Sen taustalla on monia tekijöitä ja ennen kaikkea rakenteellinen järjestelmä, joka jakaa vastuun moneen suuntaan, mutta kenelläkään ei ole vastuuta kokonaisuudesta.

Tällaisessa rakenteessa asiakas putoaa helposti palvelujen väliin. Eri ammattilaiset tekevät työtään parhaansa mukaan, mutta kokonaisvastuuta ei muodostu. Lisäksi palvelupolku ei ole eheä, vaan katkeileva. Juuri se estää jatkuvuuden, joka tukisi toipumista. Moni joutuu odottamaan, jonottamaan ja selvittämään asioitaan yksin. Eikä asiakkaalla ole varmuutta siitä, kuka jatkaa kohdasta, johon toinen lopetti.

Eettinen kysymys: kuka on avun arvoinen?

Vastuun siirtäminen ei ole vain hallinnollinen epäkohta. Se on myös eettinen kysymys: kyse on oikeudesta saada apua, oikeudesta tulla kuulluksi ja kohdatuksi. Jokaisella ihmisellä on oikeus hyvään hoitoon, riippumatta siitä, kuinka haasteellinen hänen elämäntilanteensa on tai kuinka monta kertaa hän on jo yrittänyt.

Mutta miten tämä oikeus toteutuu, jos kukaan ei kanna vastuuta ja jos viesti avunhakijalle on, vaikka epäsuorastikin, että hänen ongelmansa ovat liian vaikeita ja hän ei sovi johonkin tiettyyn järjestelmään. Kaiken tämän tuloksena hoito ei toteudu ja avunhakijan kokemus epäluottamuksesta, osattomuudesta ja toivottomuudesta syvenee.

Siltojen rakentaminen

Pirstaleisessa järjestelmässä eläminen vaatii ihmiseltä voimia, joita hänellä ei välttämättä ole jäljellä. Luottamusta siihen, että ovi ei sulkeudu, että joku tarttuu käteen, että apua annetaan ihmisenä ihmiselle, eikä vain ohjeiden ja lomakkeiden muodossa. Se vaatii ammattilaisilta kykyä katsoa avuntarvitsijaa yli toimialarajojen ja valmiutta ottaa hänet vastaan kokonaisuutena, yli oman osuuden.

On aika siirtyä vastuun siirtämisestä vastuun ottamiseen. Se ei vaadi uusia rakenteita, vaan toisenlaista asennetta. Se alkaa kuuntelemisesta. Siitä, että pysähdytään ja joku sanoo:

”Me autamme. Aloitetaan tästä.”

A-klinikkasäätiön Järjestölähtöisen päihdetyön kehittämistoiminnassa kehitämme päihde- ja riippuvuustyön yhteistyötä ja sujuvia palvelupolkuja järjestöjen ja julkisten palveluiden välillä, jotta päihde- ja riippuvuusongelmiin saa apua silloin kun sitä tarvitaan eri toimijoiden sujuvassa yhteistyössä.

Tutustu myös

Saavutettavuus keskeinen päihdepalveluiden kehittämiskohde – A-klinikkasäätiö