Ota yhteyttä
Tekstikoko Font size smaller Font size normal Font size bigger

31.05.2024 | Näkökulma

Saavutettavuus keskeinen päihdepalveluiden kehittämiskohde

Päihde- ja mielenterveyspalvelut koetaan olevan huonosti saavutettavissa, osoittaa A-klinikkasäätiön Järjestölähtöisen päihdetyön kehittämisen tekemät kansalaiskyselyt. Saavutettavuuden edistämisessä keskeistä on helposti löydettävä tieto palveluista, palvelukentän selkiyttäminen, tasa-arvoinen kohtaaminen ja päihde- ja mielenterveysongelmiin liittyvän stigman vähentäminen.

Vaikka päihde- ja mielenterveyspalveluja on saatavilla, se ei tarkoita, että palvelut olisivat saavutettavissa yhdenvertaisesti kaikille niitä tarvitseville. Palveluiden saavutettavuus koostuu useasta ulottuvuudesta, jotka voidaan jakaa esimerkiksi institutionaaliseen, informatiiviseen, taloudelliseen, fyysiseen ja kokemukselliseen ulottuvuuteen (Vanjusov 2022).

Päihde- ja mielenterveyspalveluiden saavutettavuus nousee Järjestölähtöisen päihdetyön kehittämistoiminnan tekemissä kansalaiskyselyissä suurimmaksi palveluiden kehittämiskohteeksi. Kyselyihin vastanneet kokevat, että palveluihin on vaikeaa päästä ja jonot ovat pitkiä. Vastaajat kokivat, että kasvaneesta avuntarpeesta huolimatta apua ei saa.

Kansalaiset pitävät tärkeänä, että päihde- ja mielenterveysongelmiin saisi apua helposti, silloin kun on tarve ja palvelut olisivat helposti lähestyttäviä.

Monet tekijät vaikuttavat palveluiden saavutettavuuteen. Lähtökohta päihde- ja mielenterveyspalveluiden saavutettavuudelle on palveluiden riittävät resurssit. Päihde- ja mielenterveyspalveluihin tarvittaisiin enemmän resursseja, jotta apua tarvitsevat saavat apua ja tukea nopeammin ja helpommin.

Sote-sektorin resurssit ovat kuitenkin niukat, eikä resurssien lisääntyminen lähitulevaisuudessa ole todennäköistä. Siksi palveluiden saavutettavuutta tulee edistää muilla keinoilla.

Tieto palveluista tulee olla helposti löydettävissä

Jotta palveluihin osataan hakeutua, palveluista tulee löytää helposti tietoa. Tieto palveluista on usein pirstaloitunutta ja jakautuu sosiaali- ja terveydenhuollon kesken. Avun tarvitsija ei välttämättä tiedä, mistä lähtisi hakemaan tietoa.

Tieto palveluista ei voi olla pelkästään netissä, sillä silloin tieto ei ole kaikille yhdenvertaisesti saatavilla.

Yhteydenotto sote-palveluihin tapahtuu yhä enemmän chat-palveluilla. Kaikki eivät kuitenkaan osaa, halua tai ei ole laitteita käytettävissä, jolloin yhteydenotto palveluihin voi olla hyvin vaikeaa. Palveluihin tulee pystyä myös soittamaan. 

Kuopiossa tekemämme kansalaiskysely osoittaa, että yhteydenotossa palveluihin suositaan edelleen puhelinta. Vastaajista 62 % kertoi, että mieluisin yhteydenottotapa päihde- ja mielenterveyspalveluihin on puhelin. Vain 9 % suosii chattia yhteydenotossa. Kun palveluihin on helppo ottaa yhteyttä ja yhteydenottotapa on helposti löydettävissä, palveluihin hakeutumiskynnys madaltuu.

Matalan kynnyksen palvelut, joihin voi vain kävellä sisään, ovat myös tärkeitä ja usein parhaiten saavutettavissa.

Palvelukenttä koetaan usein monimutkaiseksi ja sitä on vaikea hahmottaa. Sote- ja sivistyspalveluissa tekemämme kyselyn mukaan ammattilaiset kokevat palvelukentän sekavaksi ja huonosti toimivaksi. Jotta hoitoon pääsy ei olisi hankalaa, tarvitaan selkeämpiä ohjeita palveluohjauksen tueksi.

Hyvinvointialueiden palvelukokonaisuuksissa olisi hyvä kuvata myös järjestöjen toiminta. Järjestöt tarjoavat usein helposti saavutettavissa olevia matalan kynnyksen apu- ja tukimuotoja.

Asiakkaan kannalta on olennaista, että tieto apu- ja tukimuodoista on saatavilla yhdestä paikasta, varsinkin kun päihde- ja mielenterveysongelmien kohdalla omat voimavarat tiedon hakemiselle voivat olla usein rajalliset.

Palveluiden saavutettavuus voidaan kokea myös heikoksi, jos asiakkaiden omat tarpeet ja toiveet eivät kohtaa palveluiden tarjonnan kanssa.

Keskeinen kysymys onkin, kuinka voidaan turvata yhdenvertaiset palvelut kaikille erilaisiin tarpeisiin? Palveluiden kehittämiseen olisikin tärkeää osallistaa asiakkaita ja kokemusasiantuntijoita, jotta palvelut vastaisivat mahdollisimman hyvin tarpeeseen ja myös ymmärrys saavutettavuuden esteistä paranisi.

Tasa-arvoinen kohtaaminen voi edistää saavutettavuutta

Päihde- ja mielenterveysongelmiin liittyy voimakasta stigmaa ja häpeää, jonka takia ongelmista ei usein puhuta eikä niihin haeta apua. Pelko leimatuksi tulemisesta ja kohtaamattomuudesta estää palveluihin hakeutumista.

Palveluiden saavutettavuuden turvaamiseksi on syytä arvioida kriittisesti, kohdataanko palveluissa kaikki ihmiset tasa-arvoisesti.

Positiiviset kokemukset kohdatuksi tulemisesta ihmisenä aidosti ja ymmärtäväisesti, voivat olla keskeisessä roolissa siinä, koetaanko palvelut helposti lähestyttäviksi.

Julkisessa keskustelussa korostuu kuitenkin negatiiviset kokemukset, mikä lisää ihmisten mielikuvaa palveluiden saavutettavuuden ongelmista.  

Positiivisia onnistumisen kokemuksia tulisi tuoda esiin yhä enemmän. Lisäksi tulisi lisätä ihmisten ymmärrystä päihde- ja mielenterveysongelmista ja puhua ongelmista avoimemmin, jotta niihin liittyvä stigma vähenisi ja avun hakeminen helpottuisi.