Järjestöjen rooli ja tulevaisuus päihde- ja riippuvuustyön palvelukentässä

Miltä näyttää sote-järjestöjen tulevaisuus ja ovatko päihde- ja mielenterveysyhdistykset elinvoimaisia? Minkälaisia keskusteluja tulevaisuudesta on käyty päihderiippuvaisten ihmisten kanssa ja miten kansalaisten mielestä päihdeongelmiin liittyvää stigmaa tulisi vähentää?

Muun muassa näihin kysymyksiin saatiin vastauksia Tulevaisuusfoorumissa.

Yhteistyöllä ja luottamuksella kohti toivottua tulevaisuutta

Tulevaisuusfoorumin avasi SOSTEn erityisasiantuntija Mervi Aalto-Kallio puheenvuorolla sosiaali- ja terveysjärjestöjen tulevaisuuksista. Puheenvuorossaan Kallio esitteli kolme sote-järjestöjen skenaariota. Skenaarioista voit lukea tarkemmin täältä.

Totuttuun turvautuen, yhteyden voimin ja voipuneena sinnitellen -skenaariot tarjoavat järjestöille tulevaisuuden näkymiä riippuen järjestön tekemistä valinnoista. Jotta järjestöjen tulevaisuus on toivotun mukainen, järjestöjen on tehtävä yhteistyötä sekä keskityttävä olennaiseen priorisoimalla ja fokusoimalla toimintaa.

Skenaariot osoittavat, että kasvokkaiset kohtaamiset ja digitaalisuus eivät sulje pois toisiaan, mutta näiden välille on löydettävä tasapaino. Skenaarioissa painotetaan luottamuksen ja sen vahvistamisen merkitystä. Luottamus nähdään laaja-alaisesti koskevan omaa työtä, muita järjestöjä, kohderyhmää, yleisiä yhteiskunnallisia rakenteita sekä rahoitusta. 

Yhteistyön ja luottamuksen lisäksi kohderyhmän selkeys ja järjestön muutoskyky ovat tulevaisuudessa olennaista. Jatkuvuuden kannalta toiminnan vaikuttavuuteen ja sen osoittamiseen on kiinnitettävä entistä enemmän huomiota samoin kuin uusien rahoituslähteiden löytämiseen. Myös kohderyhmän tarpeita olisi tärkeää ymmärtää entistä syvemmin.

Lisäksi ehkäisevän työn merkitys korostuu skenaarioissa. Kun ongelmat nähdään ja niihin varaudutaan ennalta, syntyy myös mahdollisuus toimia toisin. Mikäli järjestöissä joudutaan kuitenkin haastavaan ja vaikeaan tilanteeseen, on tärkeää varautua siihen, miten tilanteesta pääsee mahdollisimman nopeasti pois.

Päihde- ja mielenterveysyhdistyksissä on elinvoimaa

A-klinikkasäätiön MIPA 2.0 -tutkimusohjelman tutkija Sari Jurvansuu käsitteli puheenvuorossaan päihde- ja mielenterveysyhdistysten elinvoimaa muuttuvassa toimintaympäristössä. Jurvansuu esitteli tuloksia syksyllä 2023 päihde- ja mielenterveysyhdistyksille tehdystä kyselystä.

Hyvinvointialueiden vaikearahoitustilanne, leikkaukset yhdistysten STEA-avustuksista, muut hallitukset leikkaukset, jotka vaikuttavat yhdistysten kohderyhmän tarvitsemaan tukeen, mielenterveyden häiriöiden lisääntyminen sekä päihteiden käyttöön ja rikollisuuteen liittyvät ilmiöt ovat monimutkaistaneet päihde- ja mielenterveysyhdistysten toimintaympäristöä.

Yhdistyksissä on pyritty vastaamaan toimintaympäristön muutoksiin ja kehitetty uusia tapoja tavoittaa avun tarvitsijoita. Toiminnan ytimessä on edelleen kasvokkaiset kohtaamiset, mutta digitaaliset palvelut ovat lisääntyneet. Myös palveluohjaus, terveys- ja sosiaalineuvonta sekä etsivä työ ovat lisääntyneet yhdistyksissä.

Näkemykset hyvinvointialueuudistuksesta selkeästi jakavat yhdistyskenttää. Hyvinvointialueuudistuksen vaikutukset yhdistyksiin vaihtelevat; neljännes kokee uudistuksen parantavan toimintamahdollisuuksia ja noin neljännes kokee uudistuksen heikentävän toimintamahdollisuuksia. Olisikin tärkeää, että hyvinvointialueiden ja yhdistysten välistä yhteistyötä vahvistettaisiin ja hyvinvointialueen toimijat sekä yhdistykset olisivat toisilleen tuttuja.

Kyselyyn vastanneet yhdistykset jaettiin elinvoiman mukaan kolmeen ryhmään: kukoistaviin, vakaisiin sekä taantuviin ja sinnitteleviin yhdistyksiin. Kukoistaviin ja vakaisiin yhdistyksiin kuului 81 % vastanneista yhdistyksistä, joten päihde- ja mielenterveysyhdistykset ovat elinvoimaisia

Taantuvissa ja sinnittelevissä yhdistyksissä korostuivat pienet vapaaehtoisvoimin toimivat yhdistykset. Myös pienet yhdistykset antavat toivoa monille ja auttavat ihmisiä. Pienet yhdistykset toimivat tyypillisesti paikallisesti kunnissa, joissa muita toimijoita on vähän ja yhdistysten merkitys ihmisille on suuri. Miten pienten yhdistysten elinvoimaa voitaisiin tukea ja vahvistaa?

Yhdistysten kannalta elintärkeä kysymys myös on avustus- ja tukijärjestelmän muutosten vaikutukset yhdistysten toimintamahdollisuuksiin ja roolin yhteiskunnassa. 

Oikeus osallistua tulevaisuuskeskusteluun kuuluu kaikille

Diakonissalaitoksen projektipäällikkö Maiju Lehto johdatti kuulijat kohti tulevaisuuskeskustelua, joka on saavutettavampaa yhä useammalle.

Kaikilla tulisi olla oikeus osallistua tulevaisuuskeskusteluun. Jotta myös haavoittuvassa asemassa olevien ja erityistä tukea tarvitsevien ihmisten on mahdollista osallistua tulevaisuuskeskusteluun, tarvitaan uudenlaisia menetelmiä tulevaisuustyöpajojen järjestämiseen.

Menetelmiä kehitettiin Diakonissalaitoksen Kohti ihmisarvoista tulevaisuusvaltaa -hankkeessa. Hankkeen tulevaisuustyöpajoihin on osallistunut muun muassa opioidikorvaushoidon, hätämajoituksen, Asunto ensin-palveluiden sekä jalkautuvan työn asiakkaita. Eri kohderyhmien kanssa on käytetty erilaisia menetelmiä.

Hankkeen tavoitteena oli, että tulevaisuuskeskusteluun saadaan mukaan ihmisiä, joiden on vaikea nähdä tulevaisuuttaan nykyhetken näköalattomuuden takia. Heiltä ei välttämättä ole koskaan kysytty mitä he ajattelevat tulevaisuudesta.

Uudenlaiset menetelmät tulevaisuustyöpajojen järjestämiseen ovat mahdollistaneet sen, että vähemmistöryhmien ääni on saatu kuuluviin muutenkin kuin vain työntekijöiden kautta. Tulevaisuuskeskustelun avulla kuulluksi tulemisen kokeminen luo uskoa tulevaisuuteen ja siihen, että tulevaisuuteen voi vaikuttaa.

Miltä Suomi näyttää tulevaisuustyöpajoihin osallistuneiden mielestä vuonna 2040? Jos asiat jatkuvat ennallaan, stigmatisoituneiden huumeita kokeilleiden tai käyttäneiden joukko on kasvanut, huumekuolemat ovat yleisiä ja huumekauppa on kansainvälistynyt ja raaistunut.

Mutta myös toisenlainen tulevaisuus on mahdollinen. Tulevaisuus, jossa riippuvuussairauksista kärsineiden osaamista hyödynnetään yhteiskunnassa, päihdeongelmiin on saatavilla palveluja varhaisessa vaiheessa, asenteet riippuvuuksia kohtaan ovat muuttuneet ja Suomessa eletään yhteisöllisemmin.

Kumpaa tulevaisuutta kohti Suomessa halutaan mennä?

Puheenvuorossaan Lehto jakoi myös vinkkejä tulevaisuusvallan laajentamiseen, jotta mahdollisimman moni olisi osallinen tulevaisuutta koskevassa keskustelussa. Tulevaisuuskeskustelun onnistumisen kannalta keskeistä on mennä ihmisten luokse, kohdella kaikkia tasavertaisesti sekä sallia nykyhetken ongelmien käsittely ennen kuin siirrytään puhumaan tulevaisuudesta.

Päihde- ja riippuvuusongelmiin liittyvää stigmaa vähennetään avoimella keskustelulla

Tulevaisuusfoorumin päätöspuheenvuorossa A-klinikkasäätiön Järjestölähtöisen päihdetyön kehittämistoiminnan kehittämispäällikkö Tiina Saarinen ja asiantuntija Raakel Rekola esittelivät kansalaiskyselyiden tuloksia.

Kansalaiskyselyt osoittavat, että päihde- ja mielenterveysalan järjestöjen tunnettuuden lisääminen on keskeinen kehittämistarve järjestöissä. Vain reilu kolmannes kyselyyn vastanneista kertoi tuntevansa järjestöjen apu- ja tukimuotoja.

Kansalaisten mielestä järjestöjen tulee olisi tärkeäätarjota vertaistukea, matalan kynnyksen toimintaa, erilaista mielekästä tekemistä sekä keskusteluapua päihde- ja mielenterveysasioissa.

Tärkeänä nähtiin, että järjestöt lisäävät tietoa niin järjestöjen toiminnasta kuin myös päihde- ja mielenterveyspalveluista sekä yleisesti päihteisiin ja mielenterveyteen liittyvistä asioista. Järjestöjen tarjoaman tuen pitäisi olla helposti saatavilla.

Kansalaiskyselyillä on järjestötyön kehittämistarpeiden lisäksi selvitetty kansalaisten näkemyksiä siitä, kuinka päihde- ja mielenterveysongelmiin liittyvää stigmaa voitaisiin vähentää. Ensisijaisesti stigmaa tulisi vastaajien mukaan vähentää avoimella keskustelulla ja tiedon lisäämisellä.

Kansalaisten mielestä tulee tuoda esiin sitä, että päihde- ja mielenterveysongelmat ovat sairauksia ja ne voivat koskettaa ketä tahansa. Myös päihde- ja mielenterveysteemojen näkyvyyttä tulisi lisätä. Esimerkiksi kokemustarinat mediassa ovat kansalaisten mielestä hyvä keino lisätä aiheen näkyvyyttä ja tuoda esiin sitä, että ongelmista voi selvitä. Lisäksi stigman vähentämisessä on keskeistä, että päihde- ja mielenterveyspalvelut ovat helposti saatavilla.