Nuori ei hae päihdettä vaan tapaa pärjätä

Opiskelen sosionomiksi Helsingin Diakonia-ammattikorkeakoulussa. Olen suorittanut mielenterveys- ja päihdetyön suuntaavat opinnot, ja syksyllä 2025 etsin niihin liittyvää harjoittelupaikkaa.

Minulla oli jo jonkin verran kokemusta sosiaalialalta ja järjestötyöstä. Olin tehnyt ensimmäisen sosionomiopintoihin kuuluvan harjoitteluni EHJÄ ry:ssä eli Erityishuoltojärjestöjen liitossa, jossa työskentelin pääasiassa nuorten aikuisten sosiaaliohjauksen parissa. Lisäksi päivystän vapaaehtoisena Sekasin-chatissa.

A-klinikkasäätiön Nuortenlinkissä pääsin katsomaan nuorten päihde- ja riippuvuusteemoja uudesta kulmasta: en vain yksittäisen nuoren tilanteena, vaan myös viestinnän, tiedon, ehkäisyn ja yhteiskunnallisten rakenteiden kysymyksenä.

Koulukampanja tarjoaa opettajille tavan avata vaikeita aiheita

Harjoitteluni painopiste oli Nuortenlinkin koulukampanjan päivittäminen. Kampanja on suunniteltu yläkouluun ja toiselle asteelle. Se tarjoaa opettajalle tai muulle koulun aikuiselle valmiin ehkäisevän päihdetyön oppitunnin, jonka voi toteuttaa omassa ryhmässä.

Työ oli käytännössä suunnittelua, materiaalipaketin rakentamista sekä kampanjaan liittyvän viestinnän konseptointia ja toteuttamista. Sain käyttää luovuutta yhdistettynä tutkittuun tietoon. Oli kiinnostavaa ja tärkeää saada perehtyä rauhassa tutkimuksiin, ajankohtaisiin ilmiöihin ja siihen, millaiset aiheet ovat nuoria lähellä juuri nyt.

Nuoria puhuttavat päihteiden lisäksi nikotiinipussit, sähkösavukkeet eli vapet, energiajuomat, digipelaaminen, rahapelaaminen, some, netin käyttö, yksinäisyys, kaverisuhteet, uni ja mielenterveys.

Ehkäisevä päihdetyö avautui minulle harjoittelun aikana entistä laajempana kokonaisuutena. Se ei ole pelkkää päihteistä puhumista, eikä varsinkaan pelottelua. Se on nuorten arjen, valintojen, kuormituksen, kaverisuhteiden, mielenterveyden ja elämänhallinnan ymmärtämistä. Nuoren pitää voida kysyä, ihmetellä ja haastaa ilman, että hänet leimataan.

Nuortenlinkissä viestintä on myös vaikuttamista

Harjoittelussa tein monipuolisesti kehittämiseen ja viestintään liittyviä tehtäviä. Pääsin myös mukaan asiakastyöhön Nuortenlinkin chatissa noin kaksi kertaa viikossa sekä yhteen jalkautumispäivään vapaaehtoisten kanssa. Lisäksi olin mukana edustamassa Nuortenlinkkiä Suomen Diakoniaopistossa.

Viestinnän merkitys konkretisoitui nopeasti. Kun työtä tehdään verkossa ja nuorille suunnatussa palvelussa, jokaisella sanavalinnalla on väliä. Tekstin pitää olla ymmärrettävää, mutta ei aliarvioivaa. Sen pitää olla faktapohjaista, mutta ei kylmää. Sen pitää tunnistaa riskit, mutta samalla jättää nuorelle tunne siitä, että apua on olemassa ja omaan tilanteeseen voi vaikuttaa.

Jos puhumme riippuvuuksista moralisoiden, vahvistamme häpeää. Jos taas puhumme niistä liian kevyesti, emme ota ilmiötä vakavasti. Hyvä viestintä etsii tasapainoa: se kertoo rehellisesti haitoista ja riskeistä, mutta näkee ihmisen niiden takana.

Sain vastuuta, mutta en jäänyt yksin

Minulle annettiin harjoittelussa hyvin vapaat kädet suunnitteluun. Se tuntui luottamukselta. Samalla en missään vaiheessa kokenut, että olisin jäänyt yksin tehtävieni kanssa.

Sain työskennellä itsenäisesti, mutta tiimiltä sai aina tukea ja apua. Tällainen työskentelytapa sopii minulle hyvin: saan käyttää omaa ajatteluani, mutta voin myös peilata ideoita muiden kanssa.

Minut otettiin alusta asti lämpimästi vastaan. Koin, että tiimissä arvostetaan toisten työtä ja osaamista aidosti. Minulle sanottiin heti, että ajatuksiani ja näkemyksiäni halutaan kuulla. Aluksi se aiheutti vähän painetta. Mietin, onko minulla harjoittelijana oikeasti niin paljon annettavaa.

Paine kuitenkin hävisi nopeasti. Kun ympärillä on työyhteisö, jossa kysymyksille ja keskeneräisille ajatuksille on tilaa, myös oma varmuus kasvaa. Opin, että harjoittelijan tuoreet näkökulmat voivat olla oikeasti hyödyllisiä, eivät vain kohtelias lisä.

Ennaltaehkäisevä tuki korostuu, kun palveluita kavennetaan

Harjoitteluni aikana yhteiskunnassa tapahtui paljon. Hallitus oli jo aiemmin ilmoittanut sote-alaan ja järjestöihin kohdistuvista leikkauksista, ja harjoitteluni aikana kerrottiin uusista leikkauksista. Tämä herätti työyhteisössä ymmärrettävästi huolta ja keskustelua.

Olen pohtinut paljon sitä, mitä tapahtuu, jos palveluita vähennetään ja niiden saatavuutta heikennetään. Silloin ennaltaehkäisevän tuen ja luotettavan tiedon merkitys kasvaa entisestään. Mitä myöhemmin apua saa, sitä raskaammaksi tilanteet usein ehtivät muuttua.

Nuorten kohdalla tämä tuntuu erityisen tärkeältä.

Ehkäisevä päihdetyö on osa sitä perustaa, jolla nuorten hyvinvointia rakennetaan.

Harjoittelu vahvisti kiinnostustani päihde- ja riippuvuusteemoihin

Harjoittelu Nuortenlinkissä sopii erityisen hyvin opiskelijalle, jota kiinnostavat viestintä, vaikuttaminen, kehittämistyö sekä päihde- ja riippuvuusteemat. Myös mielenterveys, nuorten hyvinvointi ja addiktioiden taustalla olevat yhteiskunnalliset ilmiöt ovat vahvasti läsnä.

Minulle harjoittelu oli onnistunut kokonaisuus. Kehittämistyön harjoittelulle asetetut tavoitteet täyttyivät hyvin, mutta sain paljon enemmän kuin vain suoritusmerkinnän opintoihin.

Opin, miten ehkäisevää päihdetyötä voi tehdä luovasti ja samaan aikaan vastuullisesti. Opin, miten viestinnällä voidaan madaltaa kynnystä hakea apua. Opin myös, että addiktioista puhuttaessa tarvitaan sekä tutkittua tietoa että inhimillistä ymmärrystä.

Jos joku miettii harjoittelua A-klinikkasäätiöllä, sanoisin: kannattaa hakea. Täällä pääsee tekemään merkityksellistä työtä, jossa kokemukset, asiantuntijatieto ja yhteiskunnallinen vaikuttaminen kohtaavat.

Rakenna kanssamme inhimillistä yhteiskuntaa

Lue lisää harjoittelijoidemme kokemuksia