”Voidaanhan puhua avoimesti vaikka polvikivuista, niin miksi ei näistä?”

Miten kansalaisten mielestä päihde- ja mielenterveysongelmiin liittyvää stigmaa tulisi vähentää? Esitimme tämän kysymyksen Porvoon kirjastossa päihde- ja mielenterveystyön ja järjestöjen teemapäivässä vierailleille ihmisille. Vastauksissa nousi esiin, että päihde- ja mielenterveysongelmista tulisi puhua avoimemmin ja tietoa palveluista ja päihdeongelman luonteesta pitäisi lisätä.

Päihde- ja riippuvuusalalla on tuotu viime vuosina vahvasti esiin, että konkreettisia toimenpiteitä tarvitaan päihde- ja mielenterveysongelmiin liittyvän stigman vähentämiseksi. Stigman vähentäminen on nähty muun muassa yhdeksi keinoksi huumekuolemien ehkäisemiseksi ja Sosiaali- ja terveysministeriö on julkaissut suositukset mielenterveyteen, päihdeongelmiin ja riippuvuuksiin liittyvän stigman ja syrjinnän tunnistamiseen ja vähentämiseen.

Halusimme selvittää, minkälaisia näkemyksiä kansalaisilla on keinoista, joilla voidaan vähentää päihteiden käyttöön ja riippuvuuteen liittyvää stigmaa.

Kysyimme tätä Porvoon pääkirjastossa järjestetyssä päihde- ja mielenterveystyön ja järjestöjen teemapäivässä. A-klinikkasäätiön Järjestölähtöisen päihdetyön kehittämistoiminta on järjestänyt vastaavia tapahtumia jo kuudella hyvinvointialueella. Tapahtumissa kävijät voivat matalalla kynnyksellä tutustua alueella toimiviin päihde- ja mielenterveyspalveluihin sekä kuulla, minkälaisia apu- ja tukimuotoja järjestöt tarjoavat. Tapahtumissa on lisäksi tehty kansalaiskyselyä päihde- ja mielenterveyspalveluiden sekä järjestötoiminnan kehittämiseksi.

Porvoon teemapäivän kävijöistä 70 vastasivat kyselyyn. Kyselyyn vastanneet toivat esiin, että ensisijaisesti päihde- ja mielenterveysongelmiin liittyvää stigmaa tulisi vähentää avoimella keskustelulla. Vastaajien mukaan tätä tulisi käydä niin vapaa-ajalla, töissä kuin mediassakin:

”Normalisointi, asioista puhuminen. Sen esille tuominen, että kuka tahansa voi sairastua päihde- tai mielenterveysongelmaan.”

”Mediaan pitäisi saada tunnettuja ihmisiä kertomaan siitä, miten he ovat toipuneet päihde- ja mielenterveysongelmista”

Erityisen tärkeänä vastaajat nostivat esiin kokemustarinat sekä julkisuuden henkilöiden omakohtaiset kokemukset mediassa. Myös monen vastaajan mukaan jo kouluissa tulisi keskustella päihde- ja mielenterveysongelmista:

”Viimeistään yläkoulussa ja toiselle asteella olisi syytä järjestää tunteja, joissa kerrottaisiin syistä, jotka johtavat päihde- ja mielenterveysongelmiin ja näin lisätä ymmärrystä ilmiöstä”

Vastaajien mukaan myös tietoisuutta palveluista sekä päihdeongelmasta ja sen luonteesta pitäisi lisätä. Vastaajat toivat esimerkiksi esiin, että päihdeongelmaan tulisi suhtautua sairautena siinä missä somaattisiin sairauksiin ja siitä pitäisi pystyä puhumaan neutraalisti ja syyllistämättä terveydenhuollossa.

Positiivisena havaintona moni vastaaja nosti esiin, että asenteet ovat muuttuneet jo avoimempaan suuntaan:

”Aika on muuttunut kovasti, nykyisin näistä asioista puhutaan jo normaalina asiana.”

Kyselyn tuloksia tullaan hyödyntämään päihde- ja mielenterveyspalveluiden sekä järjestötoiminnan kehittämisessä Itä-Uudellamaalla ja valtakunnallisesti.