Kun vanhemman päihteiden käyttö varjostaa lapsuutta

“Pienenä isäni oli väkivaltainen äitiäni kohtaan. Se oli tosi pelottavaa. Välillä äiti näytti eropapereita komerosta ja sanoi, että nyt me lähdemme. Aina luvattiin, että tehdään kivoja asioita, mutta ei sitten kuitenkaan tehty”, kertoo Anna lapsuudenkodistaan, jossa isällä ja myöhemmin myös äidillä oli päihdeongelma.

Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen (THL) mukaan Suomessa on noin 89 000 alaikäistä lasta, joiden biologisella vanhemmalla on tai on ollut vakava päihdeongelma ennen lapsen täysi-ikäisyyttä. Perheisiin kasautuu usein myös muuta huono-osaisuutta, kuten mielenterveysongelmia, erotilanteita ja toimeentulon ongelmia.

Miten näitä lapsia ja perheitä voisi tukea?

Lapsi joutuu kantamaan vastuuta liian varhain

Perheessä, jossa vanhempi tai vanhemmat käyttävät runsaasti päihteitä, voi vanhemman ja lapsen roolit kääntyä päälaelleen. Lapsi joutuu huolehtimaan päihderiippuvaisesta vanhemmastaan.

Anna kertoo, että hän otti perheessä vastuun pikkuveljestään ja vanhempien välisistä riidoista. Isoveljen selviytymiskeino oli vetäytyminen tilanteesta tietokonepelien pariin.

“Aina kun isä oli lähdössä ryyppäämään, ilmapiiri kotona kiristyi. Aina piti jännittää”, Anna muistelee.

Hänen lapsuudenkotinsa oli paikka, jossa päihteiden käyttö oli jatkuvaa ja hallitsevaa. Sinne tuli vieraita ja usein myös poliisi. Annalla on muistikuvia siitä, kun lapsien piti öisin nukkua ja joku huusi, että “olkaa hiljaa!” Mutta silti tapeltiin ja meluttiin.

Vuosia kestänyt päihteiden käyttö voi aiheuttaa lapsissa tunteiden turtumista ja välinpitämättömyyttä. Monen nuoren tunnetilaa kuvastaa myös pettymys vanhempien päihteiden käytöstä.

Anna on nyt aikuinen, ja hänellä on oma perhe ja lapsia. Välit vanhempiin ovat viileät. “Jouduin toistuvasti pettymään vanhempiini ja lopulta aikuisena hyväksymään, että omat vanhempani eivät ole luottamuksen arvoisia isovanhempia omille lapsilleni”, Anna sanoo.

Puheeksiotto on tärkeää

A-klinikkasäätiön järjestölähtöisen päihdetyön kehittämistoiminnan kyselyyn vastanneista sote- ja sivistyspalveluiden työntekijöistä 46 prosenttia oli kohdannut työssään perheitä tai vanhempia, joilla on runsasta alkoholin tai muiden päihteiden käyttöä.

Kyselyssä nousi esiin, että työntekijät kaipaavat tukea päihteiden käytön puheeksiottoon, palveluohjaukseen ja vanhempien tukemiseen.

Myös lasten tukeminen on tärkeää. Päiväkodista, neuvolasta, koulusta tai kouluterveydenhuollosta saatu tuki voi ehkäistä päihdehaittojen ylisukupolvistumista. Tukea tarvitaan myös siinä vaiheessa, kun oman perheen perustaminen on ajankohtaista.

Anna toivoo, että ammattilaiset neuvolassa ja muualla terveydenhuollossa voisivat ottaa vanhempien lapsuudenkodin päihdeongelman puheeksi ja tarjota tukea.

“Voisi vaikka kysyä, että minkälaisia malleja sulla on vanhemmuuteen? Tai onko lapsuuden kodissasi käytetty alkoholia?” Ammattilaisten pitäisi tuoda rohkeasti esille, miten iso merkitys omilla lapsuuden kokemuksilla voi olla vanhemmuuteen.

Annan nimi on muutettu. Annan haastattelu on julkaistu ensimmäisen kerran Tietopuu-sivustolla 19.11.2020.

Lisätietoa:

Järjestölähtöisen päihdetyön kehittämistoiminta julkaisi loppuvuodesta 2023 raportin sote- ja sivistyspalveluiden ammattilaisille tehdyistä Päihdetyön osaaminen ja yhteistyön kehittämistarpeet -kyselyistä. Raporttiin on koottu tuloksia viidellä hyvinvointialueella tehdyistä kyselyistä. Käy tutustumassa kyselytuloksiin ja raporttiin täältä.

Terveyden ja hyvinvoinnin laitos (THL). (2024). ”Suomessa on noin 89 000 alaikäistä lasta, joiden vanhemmalla on päihdeongelma.”

Raitasalo K, Holmila M, Jääskeläinen M. Vanhempien päihdeongelmista aiheutuvat haitat lapselle. Teoksessa Holmila M, Raitasalo K, Tigerstedt C (toim.) Sukupolvien sillat ja kasvamisen karikot − vanhemmat, lapset ja alkoholi, ss. 83–96. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos, 2016.