30.06.2026 | Päivän puheenaihe
Dopamiinitalous nakertaa luottamusta – vastuu ei voi jäädä yksilölle
Riippuvuudet eivät enää mahdu vain päihteiden tai rahapelien raameihin. Sama logiikka näkyy digialustoilla, sosiaalisessa mediassa, työelämässä, julkisuudessa ja politiikassa. A-klinikkasäätiön SuomiAreena-keskustelussa puhuttiin yhteiskunnasta, jossa moni järjestelmä on rakennettu koukuttavuuden varaan.
Mitä tapahtuu ihmiselle ajassa, jossa meitä houkutellaan palaamaan yhä uudelleen ja uudelleen ruudulle, peliin, ostoksille, väittelyyn tai vahvan tunteen äärelle? SuomiAreenan Puuvilla-lavalle torstaina 25.6. kokoontuivat A-klinikkasäätiön toimitusjohtaja Hannu Jouhki, tekoäly- ja teknologiapuhuja Hanna Saari, pitkän linjan poliitikko Timo Soini ja toimittaja Ina Mikkola. Keskustelua veti Nuppu Stenros.
A-klinikkasäätiö kutsuu ilmiötä dopamiinitaloudeksi. Sillä tarkoitetaan modernia yhteiskuntaa, jossa ihmisen huomio, tunne, halu, häpeä ja nopeat palkinnot muuttuvat yhä useammin liiketoiminnaksi ja vaikuttamisen välineiksi.
”Kellään ei ole immuniteettia riippuvuuksiin, oli ihminen asiantuntija tai kokemusasiantuntija. Addiktiot voivat koskettaa ketä tahansa meistä, sillä elämme riippuvuusyhteiskunnassa.”
|
Hannu Jouhki
Koukuttavuudesta on tullut järjestelmän logiikka
Ina Mikkolan mukaan dopamiinitalous osuu arkeen tavalla, jonka moni tunnistaa omasta elämästään.
”Dopamiinitalous on äärimmäisen hyvä käsite ja se pitäisi ottaa vakavasti. Meidän pitäisi miettiä, miten tällainen talouden muoto ohjaa elämää ja käyttäytymistä. Moni tunnistaa sen omasta käyttäytymisestään, kun selaa somea tuntikausia ja tulee kirjaimellisesti tunne, että elämä valuu hukkaan. Meidän elämä valuu hukkaan sen takia, että meillä on yhteiskunta, joka on rakennettu koukuttavaksi”, Mikkola sanoi.
Mikkola korosti, että ongelman tunnistaminen on ensimmäinen askel. Päihteiden kohdalla ymmärrämme usein, että aine voi koukuttaa aivoja. Kun kyse on massojen käyttäytymisen ohjaamisesta, tunnistaminen vaikeutuu.
”Kun puhumme massojen koukuttamisesta, jossa systeemit koukuttavat ihmisiä, emme hyväksy tai myönnä sitä, että olemme kaikki tietyllä tavalla addikteja.”
|
Ina Mikkola
Jouhki muistutti, että elämystaloutta ja huomiotaloutta on ollut ennenkin. Nyt ero syntyy siitä, miten nykyiset alustat ja liiketoimintamallit on rakennettu:
”Nykyiset liiketoimintamallit ja alustatalous perustuvat nopeisiin mielihyväkokemuksiin, jotka saavat aikaan käyttäytymisimpulsseja. Niiden sisäinen logiikka on rakennettu niin, että halutaan nopeaa toisteisuutta ja pakonomaista käyttämistä. Sitä myöten se voi johtaa riippuvuuteen.”
Dopamiinitalous näkyy myös työelämässä
Hanna Saari nosti keskusteluun työelämän. Teknologian ja sosiaalisen median haitoista puhutaan usein lasten, nuorten ja vapaa-ajan kautta, mutta sama nopeiden palkintojen logiikka ulottuu myös työhön.
”Työelämässäkin haetaan nopeita voittoja ja se kuormittaa valtavasti. Tämä tunnistetaan, tästä puhutaan, mutta tehdäänkö sille mitään?” Saari kysyi.
Saari pitää tärkeänä, että teknologiaa rakentavat nykyistä moninaisemmat ihmisryhmät.Silloin teknologiaa voitaisiin suunnitella laajemmin ihmisen, ei vain tehokkuuden ja kasvun, näkökulmasta.
Insinöörien rinnalle tarvitaan humanisteja, filosofeja ja käyttäytymistieteiden osaajia.
|
Hanna Saari
”Haluamme tehdä asioita eri tavalla ja kuluttaa hitaampaa mediaa, mutta teknologioiden rakentaminen ei tue sitä. Hälyttävää on se, että Temu on suosituimpia verkkokauppoja Suomessa. Jos Temun asiakkailta kysytään, ei se ole varmaan kenenkään arvoperuste. Se on vain helppoa, kun Temu on parin klikkauksen takana. Myös arvopohjainen keskustelu pitäisi nostaa vahvemmin mukaan”, Saari sanoi.
Luottamus murenee, kun nopea reaktio palkitaan
Keskustelijoiden mukaan dopamiinitalous syö myös yhteiskunnallista luottamusta. Kun nopeat voitot, kohut ja tunnepurkaukset palkitaan, harkinta jää helposti jalkoihin. Ilmiö näkyy erityisen selvästi politiikassa ja julkisessa keskustelussa.
Timo Soini oli mukana politiikassa 35 vuotta ja on seurannut sitä sivusta seitsemän vuotta. Hänen mukaansa muutos on ollut suuri. Soini kantaa huolta siitä, miten kohut syntyvät, miten niitä käsitellään ja miten poliitikot keskustelevat toistensa kanssa yhä useammin somen tai toimittajien välityksellä.
”Kysytään eri asiaa, vastataan toiseen asiaan, ja koko ajan mylly pyörii,” Soini sanoi.
”Miten homma ratkaistaan, kun kaikesta sanomisesta ja tekemisestä on väkisin ihmisille syntynyt loukkaantumisen ja petetyksi tulemisen tunteita?”
|
Timo soini
Some antoi äänen, mutta myös ansaintalogiikan kärjistämiselle
Keskustelijat tunnistivat sosiaalisen median demokraattisen voiman. Se on antanut äänen ihmisille, joiden näkökulmat eivät muuten välttämättä pääsisi esiin. Samalla sama järjestelmä palkitsee kärjekkyyttä, tunteisiin vetoamista ja jatkuvaa näkyvillä oloa.
Mikkola kertoi olevansa itsekin koukussa someen. Hän on siirtänyt TikTokin pois puhelimensa etusivulta, jotta sovellusta ei tulisi avattua niin usein.
”Historiallisesti olemme käyttäneet sosiaalista mediaa vasta lyhyen aikaa. Siksi emme vielä tiedä, mitä meillä on käsillä ja miten se tulee vaikuttamaan”, Mikkola pohti.
Mikkolan mukaan riippuvuus teknologiaan ja someen pitäisi tunnistaa kollektiivisesti.
Muutosta ei synny, jos ihmiset kokevat olevansa ilmiön ulkopuolella tai sen yläpuolella.
Keskustelussa peräänkuulutettiin myös eurooppalaisia ratkaisuja teknologiaan ja sosiaaliseen mediaan. Jos kaikki käyttämämme alustat tulevat Yhdysvalloista tai Kiinasta, vaikutusmahdollisuutemme jäävät kapeiksi. Silloin myös se, miten huomiotamme ohjataan, määrittyy pitkälti muualla.
Addiktioista puhuminen paljastaa arvojärjestyksemme
Jouhki muistutti, että riippuvuuksien perusmekaniikka on usein samankaltainen huolimatta siitä, mikä asia tai aine riippuvuutta ylläpitää. Silti eri addiktioista puhutaan hyvin eri tavoin.
”Vaikka olemme systeemin armoilla, yksi iso asia, jonka kaikki voisimme tehdä, on kiinnittää huomiota siihen, miten puhumme addiktioista. Mielenterveysasioista saatetaan jo puhua avoimesti työpaikalla. Myös addiktioista pitäisi puhua. Häpeäleimaa voisimme kaikki yrittää poistaa”, Jouhki sanoi.
Soini nosti esiin, kuinka alkoholiriippuvainen ihminen leimataan helposti itse syylliseksi tilanteeseensa, kun taas toisenlaista riippuvuutta voidaan palkita näkyvyydellä, rahalla ja ihailulla.
”Helposti ajatellaan, että jos olet juoppo tai narkkari, sussa ei ole mitään hyvää. Mutta jos olet someen addiktoitunut influensseri, puhut potaskaa aamusta iltaan, myyt voiteita sinne sekaan, oletkin sankari. Sä olet vain addiktoitunut eri tavalla ja osaat tehdä sillä rahaa”, Soini kiteytti.
Ratkaisut eivät voi jäädä vain yksilölle
Mikkolan mukaan Suomessa on tehty pitkään laahaavaa ja huonoa päihdepolitiikkaa erityisesti huumeisiin ja niiden haittoihin liittyen. Hänen mukaansa yhteiskunnan pitäisi kyetä tarkastelemaan paremmin riippuvuuksien syitä, taustatekijöitä ja hoitoa.
”Ytimessä on aika usein se, että systeemitason ratkaisut eivät kohtaa ihmistä, vaan ne kriminalisoivat yksilön käytöstä. Järjestelmä ei näe ihmistä tai ihmisen hätää. Esimerkiksi Portugalissa päihdepolitiikka ottaa paremmin huomioon yksilön ja kaikki juurisyyt addiktion taustalla.”
|
Ina Mikkola
Jouhki korosti sääntelyn merkitystä. Sääntelyn keinot riippuvat siitä, puhutaanko päihteistä, rahapelaamisesta, digipelaamisesta vai sosiaalisen median alustoista. Hänen mukaansa tuleva rahapelilainsäädännön muutos ei sisällä riittäviä toimia pelaajien ja nuorten suojelemiseksi. Myös alkoholin kotiinkuljetuksen mahdollistaminen on hänen mielestään tarpeeton lakimuutos.
”Some- ja digipelaamisen konteksti on kenties kaikkein vaikein, koska haitat eivät ole yhtä välittömiä ja ilmeisiä kuin monien päihteiden kohdalla. Silti tiedämme, että se vaikuttaa syvästi meihin ihmisinä ja kulttuuriin, jossa elämme”, Jouhki sanoi.
Keskustelun lopuksi panelistit palasivat yksinkertaisiin mutta painaviin tekoihin luottamuksen rakentamiseksi. Tavataan ihmisiä kasvokkain. Kuunnellaan. Katsotaan silmiin. Vedetään somessa happea ennen kuin kommentoidaan tunnekuohusta käsin.
Luottamus ei synny algoritmin rytmittämänä. Se syntyy hitaammin, ihmisten välillä.
Tykkää, jaa