Järjestöt kohtaavat moniriippuvaisia ja tarvitsevat tietoa riippuvuuksien hoitopalveluista

Mies istuu sivuttain ikkunalaudalla ja katsoo kaukaisuuteen ikkunasta

Päihde- ja mielenterveysjärjestöt kohtaavat toiminnassaan aineriippuvuuksien lisäksi monia toiminnallisia riippuvuuksia sekä näiden samanaikaisia yhdistelmiä. Työntekijät tarvitsevat työssään tietoa riippuvuuksien kanssa kamppailevien kohtaamiseen ja eri riippuvuuksien hoitopalveluihin liittyen, selviää Päihde- ja mielenterveysjärjestöjen tutkimusohjelma MIPA 2.0:n
kyselyssä.

Kyselyn perusteella järjestöjen työntekijät kohtaavat monia eri riippuvuuksia, sillä kaikki kyselyssä mukana olleet kaksitoista riippuvuutta oli jollakin tasolla tunnistettu järjestöjen työssä (kuvio 1).

Lisäksi 63 % päihde- ja 41 % mielenterveysjärjestöjen työntekijöistä oli tunnistanut järjestön asiakkailla useampia kuin yhden samanaikaisen riippuvuuden. Päihdejärjestöissä oli kohdattu enemmän aineriippuvuuksia kuin mielenterveysjärjestöissä, joissa puolestaan oli kohdattu päihdejärjestöjä useammin toiminnallisia riippuvuuksia kuten syömiseen, netin tai somen käyttöön, digipelaamiseen tai työhön liittyviä riippuvuuksia.

Asiakkailla lisääntyneet kaksois- ja kolmoisdiagnoosit.

Kuvio 1: Päihdejärjestö- (n=92) ja mielenterveysjärjestötyöntekijöiden (n=34) mainitsemat järjestön työssä jatkuvasti/säännöllisesti kohdattavat riippuvuudet (% vastaajista).

Toiminnallisiin riippuvuuksiin heikosti palveluja

Järjestötyöntekijöiden näkemys riippuvuuksiin tarjolla olevista palveluista omalla paikkakunnalla tai alueella oli varsin kriittinen erityisesti toiminnallisten riippuvuuksien osalta (asteikolla ei lainkaan, heikosti, tyydyttävästi, hyvin, erittäin hyvin).

Parhaiten palveluja arvioitiin olevan alkoholi- (”hyvin/erittäin hyvin” -vastauksia 39 %), nikotiini- (28 %) ja rahapeliriippuvuuteen (23 %). Heikoiten toiminnallisiin netti/some-, työ-, seksi/porno-, ostos- ja liikuntariippuvuuksiin, joissa kaikissa n. 70 % vastaajista arvioi palveluja olevan tarjolla heikosti tai ei lainkaan. Toiminnallisista riippuvuuksista palveluja nähtiin olevan parhaiten rahapeli- sekä ruokaan ja syömiseen liittyviin riippuvuuksiin. Vastaajien mielestä toiminnallisia riippuvuuksia tunnistetaan aineriippuvuuksia heikommin ja myös niihin saatavissa olevien palvelujen arvioiminen koettiin vaikeaksi, sillä rahapeliriippuvuutta lukuun ottamatta 31-46 % vastaajista ei osannut arvioida toiminnallisiin riippuvuuksiin saatavissa olevien palvelujen tilannetta.

Toiminnallisia riippuvuuksia on vaikeampi tunnistaa, ja tarjota niihin apua.

Kuvio 2: Vastaajien arviot eri riippuvuuksiin saatavilla olevista palveluista omalla alueella/paikkakunnalla (N=71–119)

Yli puolet vastaajista kaipasi lisätietoa riippuvuuspalveluista

Riippuvuuksiin liittyviä tiedon ja osaamisen vahvistamisen tarpeita tunnistettiin sekä päihde- että mielenterveysjärjestöissä (kuvio 3). Mielenterveysjärjestöjen työntekijät mainitsivat näitä
tarpeita hieman useammin kuin päihdejärjestöjen työntekijät. Eniten lisätietoa toivottiin päihde- ja toiminnallisten riippuvuuksien hoitopalveluista. Tämä heijastanee palvelurakenteiden hajanaisuutta ja aluekohtaisia eroja, jolloin on vaikea paikantaa eri riippuvuuksien hoidolle tarjolla olevia palveluja.

Tietotaitoa puuttuu ammattilaisilta, jotka kohtaavat ostos-, porno-, tai rahapeliriippuvuudesta kärsiviä henkilöitä sekä läheisiä.

Lähes yhtä paljon lisätietämystä toivottiin riippuvuuden synnystä ja siitä irrottautumisen tukemisesta sekä toiminnallisesta riippuvuudesta kärsivän kohtaamisesta.

Puolet mielenterveysjärjestöjen työntekijöistä toivoi lisää osaamista päihderiippuvaisen kohtaamiseen ja päihteiden käytön puheeksi ottoon sekä lisää tietoa vertaisryhmistä ja läheisten tukemisen mahdollisuuksista. Yksittäisinä lisätiedon tarpeina mainittiin riippuvuuksien ja mielenterveyden häiriöiden yhteydet sekä sokeririippuvuus, jossa nähtiin sekä aine- että toiminnallisen riippuvuuden piirteitä. Tulokset ovat samansuuntaisia kuin A-klinikkasäätiön Järjestölähtöisen päihdetyön kehittämisen kyselyssä, jossa päihderiippuvaisen kohtaamiseen ja puheeksiottoon sekä palvelujärjestelmään liittyvät tiedontarpeet korostuivat.

Kuvio 3: Päihdejärjestö- (n=85) ja mielenterveysjärjestötyöntekijöiden (n=34) mainitsemat aine- ja toiminnallisiin riippuvuuksiin liittyvät tiedon ja osaamisen vahvistamisen tarpeet (% vastaajista).

A-klinikkasäätiön koordinoiman Päihde- ja mielenterveysjärjestöjen tutkimusohjelman (MIPA 2.0) kyselyssä kartoitettiin järjestötyöntekijöiden näkemyksiä riippuvuuksista. Kyselyyn vastasi yhteensä 131 työntekijää, joista 73 % työskenteli päihdejärjestössä, 70 % oli naisia, 65 % iältään vähintään 40-vuotiaita ja 63 % teki kohtaavaa asiakastyötä..

Kirjoittajat: Jouni Tourunen, Sari Jurvansuu, Taina Heinonen

Uutiset