“Välillä on vaikea muistaa, että minulla on oikeus toipua huumeriippuvuudesta ja elää parempaa elämää”

”Mut on elvytetty ensimmäisen kerran 22-vuotiaana. Mutta mä itse asiassa toivoin usein, että kaikki vain loppuisi. Että mut vapautettaisiin. Tuntui, että olin kiirastulessa, elämän ja kuoleman välissä”, kertoo 26-vuotias päihdekuntoutuja Veera-Katariina.

Hän aloitti huumekokeilut 18-vuotiaana, ja oli parikymppisenä jo aktiivinen kovien huumeiden käyttäjä.

Veera-Katariina keskustelee suomalaisnuorten huumeidenkäytöstä A-Klinikkasäätiön Kohtaavan työn yksikön päällikkö Annuska Dal Maso kanssa A niin kuin addiktio -podcastissa. A-klinikkasäätiön podcastsarjan toisella kaudella toimittaja Asta Leppä jatkaa pohdintaa erilaisista addiktioista ja niiden hoitokeinoista.

Tarkkaa tilastoa nuorista suomalaisista huumeiden käyttäjistä ei ole, mutta luvut ovat kasvussa. Tämän vuotisen Euroopan huumeraportin mukaan 4 prosenttia yhdeksäsluokkalaisista on käyttänyt muutakin huumetta kuin kannabista.

”Lukion 1. ja 2. -luokkalaisten joukossa luku on 13 prosenttia, ja ammattikoulupuolella 1. ja 2. luokkalaisissa jo 18 prosenttia”, sanoo Annuska Dal Maso.

Alle 25-vuotiaiden nuorten huumekuolemat ovat Suomessa eurooppalaisittain poikkeuksellisen korkealla tasolla. Tilastokeskuksen mukaan vuonna 2022 huumeisiin kuoli 51 nuorta.

”Eli joka viides 15–24-vuotiaana kuollut kuoli huumeisiin. Tämä on hälyttävän iso luku”, Dal Maso sanoo.

Nuoret jäävät järjestelmässä yksin

Suurin osa nuorista kokee, että huumeita on helppo saada netin kautta. Toinen syy huumeiden käytön kasvuun on kuitenkin rakenteellinen.

”Meillä on hyvin heikko päihdehuoltojärjestelmä alle 18-vuotiaille. Ja kun paikkoja on päihdeohjelmissa niin vähän, ongelmiin pyritään puuttumaan lastensuojelussa, eikä heillä taas ole sitä päihdehuollollista mahdollisuutta auttaa”, Dal Maso sanoo.

Monen huumeita käyttäneen nuoren taustalla on mielenterveyden ongelmia tai haasteita, mutta he eivät pääse mielenterveyspalvelujen äärelle tarpeeksi nopeasti.

”Jos 15-vuotiaalle sanotaan, että pääset kolmen kuukauden kuluttua puhumaan, se on tosi pitkä aika odottaa, kun ahdistaa. Sitten jos nuorelle tarjotaan, että hei ota tästä pilleri, mä sain apua siitä, niin totta kai hän sen ottaa. Meidän kuuluisi suojella nuoria, mutta tällä hetkellä järjestelmämme jättää heidät tosi yksin”, Dal Maso sanoo.

Päihdeongelmia ja mielenterveyden haasteita pitäisi hoitaa samanaikaisesti

Veera-Katariinalla alkoivat teini-iässä mielenterveysongelmat, kuten ykköstyypin bipolaarihäiriö sekä vaikea ahdistus.

Päihdeaddiktio on kuitenkin sairaus, jonka syntymistä ei voi aina selittää yksinkertaisesti, kuten esimerkiksi traumataustalla tai yhteiskuntaluokalla.

”Toki on korostuneita tekijöitä, esimerkiksi lastensuojeluun asiakkuus, jotka voivat kasvattaa sitä mahdollisuutta. Mutta meillä on asiakkaina myös ihmisiä, jotka tulevat niistä niin sanotuista hyvistä perheistä, vaikka en termistä pidäkään. Tai joku on voinut jäädä selkäleikkauksen jälkeen koukkuun kipulääkkeisiin. Tai on jättänyt kilpaurheilun ja ajautuu sellaisten ihmisten seuraan, jotka käyttävät, ja alkaa itsekin käyttää täyttääkseen aikatyhjiötä elämässä”, Dal Maso summaa.

Veera-Katariina on samaa mieltä.

 ”Minulla ei ole mitään suurta traumataustaa ja olen niin sanotusta paremmasta perheestä. Eli ei se katso sosioekonomista asemaa, tai vaikkapa minun korkeakouluopiskeluani. Silti aloin käyttää huumeita.”

”Mutta tietenkin meidän pitäisi rakentaa yhteiskunta, jossa nuoret kokevat että heillä on tulevaisuus. Niilläkin nuorilla, joilla on heikommat lähtökohdat elämään”, Dal Maso sanoo.

Valvotut käyttötilat mahdollistavat yhteiskäyttöön puuttumisen

Annuska Dal Maso ja Veera-Katariina peräänkuuluttavat inhimillisempää huumepolitiikkaa.

”Käytön rangaistavuus ei edistä kenenkään asiaa. Mitä ihmisen leimaaminen rikolliseksi auttaa tilanteessa, jossa hän on sairas? Huumeiden käytön pitäisi olla enemmän sosiaali- ja terveyspuolen asia, kuin rikosseuraamuspuolen”, Dal Maso sanoo.

Valvotut käyttöhuoneet olisivat yksi tapa inhimillistää tilannetta.

”Niillä saavutettaisiin ihmisiä, joita emme tällä hetkellä saavuta mitenkään. Ihmisiä, jotka on kaikkien palveluiden ulkopuolella.”

Valvotuissa käyttötiloissa voitaisiin paremmin puuttua esimerkiksi yhteiskäyttöön, joka on yksi nuorten huumekuolemien yleisimmistä syistä.
”Puhumme siitä toki aina, kun kohtaamme ihmisiä kaduilla tai terveysneuvontapisteissä. Mutta on aivan eri asia päästä puhumaan siitä, kun ihminen tulee valvottuun tilaan, ja on aikeissa käyttää jotain. Voimme kysyä, mitä olet käyttänyt aikaisemmin tänään tai oletko aikeissa käyttää vielä jotain muuta? Ja muistuttaa, että nyt täytyy sitten olla varovainen vaikkapa alkoholin kanssa, siihen yhdistelmään voi kuolla.”

Käyttöhuoneissa mahdollistuu myös matalan kynnyksen palveluiden lisääminen ja hoitoon ohjaaminen”, sanoo Veera-Katariina.

Onko olemassa ongelmatonta huumeiden viihdekäyttöä? Millaisia kokemuksia Veera-Katariinalla on kadulla elämisestä? Mitä hän ajattelee tulevaisudestaan nyt? Kuuntele A niin kuin addiktio -sarjan jakso “Mut elvytettiin ensimmäisen kerran 22-vuotiaana ja voisin olla numero tilastoissa”

Please accept statistics, marketing cookies to watch this video.