Päihdealan järjestöjen tulevaisuus hyvinvointialueilla

Hyvinvointialueiden tietämys järjestökentästä vähäistä

A-klinikkasäätiön MIPA 2.0 tutkimusohjelman tutkimuspäällikkö Jouni Tourunen pureutui puheenvuorossaan järjestöjen rooliin hyvinvointialueilla. Esitetyt tulokset ja näkökulmat perustuvat MIPA 2.0 tutkimusohjelmassa tehtyyn haastattelututkimukseen.

Järjestöjen roolia hyvinvointialueilla pidetään merkittävänä, sillä järjestöt tarjoavat usein palveluita ja osaamista, jota muut toimijat eivät juurikaan tarjoa. Usein järjestöt nähdään hyvinvointialueiden puolelta lisäresurssina, joka voi keventää julkisen puolen taakkaa. Järjestöt esimerkiksi erilaisilla matalan kynnyksen palveluilla ja kokemusasiantuntija- ja vertaistoiminnalla täydentävät julkisia palveluja.

Järjestöt nähdään tyypillisesti tärkeänä ennen julkisia palveluja, ennaltaehkäisevässä työssä, mutta myös julkisten palveluiden jälkeen. Tärkeää olisi myös huomioida, että järjestöt voivat olla osana julkisia palveluja, esimerkiksi tarjoamalla kokemusasiantuntijatoimintaa terveyskeskuksissa henkilökunnan tukena.

Hyvinvointialueilla ei kuitenkaan tunneta järjestökenttää riittävästi ja ohjaaminen järjestöjen palveluihin on vähäistä. Selkeä tahtotila yhteistyöhön järjestöjen kanssa hyvinvointialueilta kuitenkin löytyy ja järjestöt halutaan osaksi hyvinvointialueiden palvelurakennetta.

Keskeisenä haasteena järjestöillä näyttäisikin olevan osaamisen esiin tuominen hyvinvointialueilla, jotta hyvinvointialueiden ja järjestöjen välistä yhteistyötä saataisiin vahvistettua.

Hyvinvointialueiden ja järjestöjen välisen yhteistyön toivotaan olevan tiiviimpää

A-klinikkasäätiön kehittämispäällikkö Tiina Saarinen esitteli puheenvuorossaan julkisten palveluiden sekä päihde- ja riippuvuusalan järjestöjen yhteistyön kehittämistarpeita sekä hyviä käytäntöjä.

A-klinikkasäätiön järjestölähtöisen päihdetyön kehittämistoiminnan tekemistä kyselyistä selviää, että hyvinvointialueiden ja järjestöjen välistä yhteistyötä pitäisi vahvistaa. Kyselyihin vastanneilla sote- ja sivistysalan ammattilaisilla yhteistyö etenkin päihdealan järjestöjen kanssa on vähäistä. Järjestöt pitäisikin huomioida hyvinvointialueiden rakenteissa paremmin. Myös ammattilaiset toivovat, että yhteistyö järjestöjen kanssa olisi tiiviimpää.

Kansalaisille tehdystä kyselystä puolestaan selviää, että hieman yli puolet kyselyyn vastanneista ei tiedä missä omassa kotikunnassa on mielenterveys- ja päihdepalveluja tarjolla. Päihde- ja mielenterveysalan järjestöjen toimintaa tunnetaan vielä heikommin.

Kyselytulosten pohjalta järjestölähtöinen päihdetyön kehittämistoiminta on kehittänyt päihde- ja riippuvuustyön yhteistyötä, osaamista ja sujuvia palvelupolkuja järjestöjen ja julkisten palveluiden välillä. Yhteistyön kehittämisessä on tärkeää huomioida, että hyvinvointialueet ovat erilaisia ja järjestöjen toiminta on erilaista eri alueilla.

Tarve tiiviimpään yhteistyöhön ja tiedon välittämiseen eri toimijoiden tarjoamista palveluista on siis tunnistettu hyvinvointialueilla. Sektoreita läpäisevä aito yhteistyö on monilla alueilla kuitenkin vielä vähäistä.

Toimialarajat ylittävän yhteistyön lisääminen edellyttäisi verkostoja, joissa toimii eri sektorien edustajia. Ylätason toimijoiden verkostoja on paljon, mutta käytännön, ruohonjuuritason, toimijoita on verkostoissa vain vähän.

Epävarmuuden keskellä tarvitaan muutosluottamusta

Tulevaisuusfoorumin päätöspuheenvuorossa Mari Tähjä Kansalaisareenan Kohti tulevaa -hankkeesta johdatti osallistujat tulevaisuudenkestävään järjestötoimintaan.

Tyypillisesti tulevaisuudesta puhuttaessa keskitytään uhkiin ja pelkoihin. Tähjä kuitenkin nosti puheenvuorossaan esiin, että tulevaisuuspuheessa tulisi tuoda ennemmin esiin mahdollisuuksia, joita tulevaisuudessa näkee. Kun mahdollisuudet pääsevät esiin, katse ei välttämättä kiinnity aina pelkästään uhkiin.

Ennakoimalla tulevaisuutta pyritään ymmärtämään ihmisiä ja heidän tarpeitaan paremmin ja riittävän ajoissa. Ennakoinnin merkitys myös korostuu, jotta voidaan jatkossa vielä paremmin ennaltaehkäistä pahoinvointia ja lisätä hyvinvointia. Järjestöjen toiminnassa on paljon hyödyntämätöntä tietoa hyvinvoinnin rakentumisesta. Olennaista on, miten tämä tieto saadaan käyttöön hyvinvoinnin rakentamisen tueksi.

Erittäin ajatuksia herättelevä osuus Tähjän puheenvuorossa käsitteli sitä, kuinka epävarmuuden keskellä tarvitaan muutosluottamusta. Usein epävarmuutta luo esimerkiksi rahoituksessa tapahtuvat muutokset. Kuinka valmiita ollaan rahoituksen yllättävään vähenemiseen tai kasvuun?

Tähjä haastoi kuuntelijat pohtimaan, kuinka rahoituksessa tapahtuvat muutokset ovat mahdollisuus miettiä, miten toimintaa toteutetaan jatkossa sillä rahalla mitä on. Kaikki kehittyminen ei myöskään aina ole kiinni rahasta. Voisiko jopa olla niin, että rahoituksessa tapahtuvat muutokset saattavat pakottaa tiiviimpään yhteistyöhön eri toimijoiden välillä?

Lisätietoa

MIPA 2.0 tutkimusohjelman haastattelututkimukseen pääset tutustumaan tarkemmin täältä.

Tutustu Järjestölähtöisen päihdetyön kehittämistoimintaan täältä.