Tutkimus: Nuorten tavoittaminen järjestöjen toimintaan edellyttää jalkautumista, luottamusta, aitoa kohtaamista ja toivoa

Järjestötyöntekijöiden mukaan nuorten tavoittamista vaikeuttaa usein tiedon puute: nuoret eivät tiedä, mistä ja miten apua haetaan. Lisäksi mielenterveyteen ja päihteisiin saatavilla oleva tieto ei aina ole nuorille riittävän saavutettavaa tai ymmärrettävää.

Tutkimuksessa tarkasteltiin nuorten tavoittamista vaikeuttavia tekijöitä ja nuorten tavoittamisen hyviä käytäntöjä päihde-, mielenterveys- ja rikosseuraamusjärjestöjen työssä. Monet nuoret jäävät järjestötoiminnan ulkopuolelle, vaikka palveluiden tarve on kasvanut. Tulokset perustuvat A- klinikkasäätiön koordinoiman Päihde- ja mielenterveysjärjestöjen tutkimusohjelman (MIPA 2.0) toteuttamiin haastatteluihin, joihin osallistui 17 järjestötyöntekijää kesällä ja alkusyksystä 2024. Haastattelun teemat liittyivät muun muassa nuorille suunnattuun toimintaan ja sen tavoitteisiin, toimintaan osallistuvien nuorten taustoihin, toimintaan osallistumisen kynnyksiin, tavoittamisen hyviin käytäntöihin sekä järjestöjen tulevaisuuteen.

“Vaikeasti tavoitettavat nuoret” eivät ole yksi ryhmä

Työntekijöiden mukaan sosiaalisesti vetäytyneitä, palvelujärjestelmän ulkopuolella olevia, digitaalisesti syrjäytyneitä, rikostaustaisia tai esimerkiksi paperittomia on vaikea tavoittaa järjestöjen toimintaan. Yhteistä heille on kuulumattomuuden kokemus suhteessa palveluihin, vertaissuhteisiin tai yhteiskuntaan. Tällaisessa tilanteessa luottamuksen rakentaminen järjestötoiminnan työntekijöiden ja nuorten välillä nousee avainasemaan.

Nuorten tavoittamisen esteet voivat paikantua myös järjestötoiminnan sisäisiin rakenteisiin, kuten puutteelliseen tunnettavuuteen, toiminnan ikärajoihin, aikatauluvaatimuksiin tai resurssien niukkuuteen. Digitaalisen vuorovaikutuksen mahdollisuudet ovat tärkeitä, mutta ne eivät yksin riitä. Vaikka mahdollisuus asioida nimettömästi alentaa osallistumisen kynnystä, voivat nuoret kuitenkin pelätä identiteettinsä paljastumista.

Yksilöllisyyden huomioiminen, merkityksellisyys ja turvallisuus sitouttavat nuoria toimintaan

Tutkimuksessa sovellettiin toivon pedagogiikkaa, joka korostaa osallisuutta, kriittistä tietoisuutta ja yhteisöllisyyden merkitystä. Kun nuoret kohdataan turvallisesti ja aidosti, heidän toimijuutensa vahvistuu. Hyviä tavoittamisen tapoja ovat mm. jalkautuminen nuorten arjen ympäristöihin, sosiaalisen median hyödyntäminen, yhteisölliset tilat ja vertaistoiminta.

Tulokset osoittavat, että luottamukselliset kohtaamiset, osallisuuden mahdollistaminen ja turvalliset tilat ovat ratkaisevassa asemassa nuorten kiinnittymisessä toimintaan. Kun nuori kokee tulevansa kohdatuksi kokonaisena ihmisenä, syntyy tila toivolle ja kasvulle, ja tätä kautta myös pysyvämmälle osallisuudelle.

Heinonen, T., Jurvansuu, S. & Tourunen, J. (2025): Järjestötyöntekijöiden näkemyksiä ja kokemuksia nuorten tavoittamisesta mielenterveys-, päihde- ja rikosseuraamusjärjestöjen toimintaan. A-klinikkasäätiö: Katsauksia ja näkökulmia 2/2025.