Tutkimus: matalan kynnyksen kohtaamispaikoilla tärkeä rooli osana palvelupolkua

Matalan kynnyksen kohtaamispaikat tarjoavat arjen tukea päihteitä käyttäville ja mielenterveyden vaikeuksista kärsiville ihmisille. Tutkijamme haastattelivat asiakkaita ja työntekijöitä ja kohtaamispaikkojen rooli yhteiskunnassamme kiteytyi neljään havaintoon.

Päihteiden käyttö, psyykkiset sairaudet, työttömyys ja yksinäisyyden kokemukset vaikeuttavat monen suomalaisen arjessa selviytymistä. Päihde- ja mielenterveysjärjestöjen ylläpitämät kohtaamispaikat tukevat ihmisiä heidän vaikeissa elämäntilanteissaan.

Kohtaamispaikat ovat maksuttomia tiloja, joissa toimintaan osallistuminen pyritään tekemään mahdollisimman helpoksi. Kävijät voivat osallistua toimintaan nimettömästi ja ilman lähetettä, eikä toiminnassa edellytetä pidempiaikaista sitoutumista tai jäsenyyttä. Kohtaamispaikoissa kävijät saavat käytännön tukea esimerkiksi mielekkäästä tekemisestä, keskusteluista vertaisten kanssa ja maksuttomasta ruoasta. Lisäksi tarjolla on usein palveluohjausta ja neuvoja arjen ongelmatilanteisiin.

Vuosina 2020–21 me A-klinikkasäätiön tutkijat jalkauduimme viiteen päihde- ja mielenterveysjärjestön ylläpitämään kohtaamispaikkaan Etelä-Suomessa. Havainnoimme kohtaamispaikkojen päivittäistä toimintaa sekä haastattelimme 37 kävijää ja kahdeksaa työntekijää.

Seuraavat neljä asiaa hahmottuivat tärkeiksi kohtaamispaikkojen kävijöiden ja toiminnan järjestämisen näkökulmista.

1. Kanssakulkijat avaavat polkuja kohtaamispaikkoihin

Kävijät tulivat kohtaamispaikkaan yleensä ohjatusti muista palveluista, järjestöjen toiminnoista tai henkilökohtaisten suositusten perusteella. Vertaiset, tuttavat sekä järjestöjen ja julkisten palvelujen työntekijät madalsivat kynnystä saapua paikalle. Kohtaamispaikkaan oli löydetty vain harvoin oman tiedonhaun, verkkosivujen tai somen kautta.

Järjestöjen ja julkisten palvelujen työntekijät olivat tärkeitä kävijöiden kanssakulkijoita saattaessaan heidät usein konkreettisesti kohtaamispaikan toimintaan:

Sosiaalihoitaja kysy multa, et oonks mä valmis kokeilemaan [kohtaamispaikkaa]. Mä sanoin, et mä kokeilen mitä vaan. Hän sanoi, et mun ei tarvii tehdä mitään, et ne soittaa täältä. Viel samana iltana soitti työntekijä, joka oli mulle hemmetin tunteellista. Jumalauta, joku välittää sen verran, et soittaa jopa illalla! Ja sovittiin tapaaminen tänne.

Kohtaamispaikat pystyvät avaamaan tuen tarvitsijoille polkuja kohtaamispaikkoihin rakentamalla tiiviitä suhteita päihdehuollon, sosiaalityön, rikosseuraamusalan, asumispalveluiden, muiden järjestöjen, mielenterveys- ja somaattisen terveydenhoidon toimijoihin sekä maksutonta tekemistä tai ruokaa tarjoaviin tahoihin. Tämä edellyttää kohtaamispaikoilta, kunnilta ja hyvinvointialueilta myös entistä sujuvampia palveluohjauksen käytäntöjä ja sektoreiden välistä tiedonkulkua.

Kohtaamispaikkojen toimintaan kohdistuu usein stigmaa ja väärinkäsityksiä. Kohtaamispaikkojen ja niihin ohjaavien tahojen on tärkeää vähentää ennakkoluuloja kuvaamalla tarkasti toiminnan sisältöjä ja periaatteita, kuten sitä, voiko kohtaamispaikkaan tulla päihtyneenä.

2. Kohtaamispaikat voivat tukea pientäkin toimijuutta ja osallisuutta

Kävijät toimivat kohtaamispaikoissa usein erilaisissa rooleissa, kuten vapaaehtoisena, talkootyöläisenä, ryhmän ohjaajana, vertaisena, sosiaalisena talonmiehenä tai toimintaa ylläpitävän yhdistyksen hallinnollisissa tehtävissä. Kohtaamispaikoissa voi myös työllistyä, suorittaa rikosseuraamuksia tai täyttää esimerkiksi korvaushoitoon liittyviä velvoitteita.

Kävijät kokivat tärkeäksi, kun saivat vastuita eri tehtävissä ja pientä rahallista korvausta tehtävien suorittamisesta. Merkityksellistä oli myös kokemus toisten tukemisesta sekä osallistuminen yhteisen hyvän tuottamiseen.

Kävijöiden tuki toisilleen ei aina asetu virallisiin vapaaehtoistoimijan tai vertaisen rooleihin, ja se jää herkästi huomiotta esimerkiksi toiminnan hyötyjen arvioinnissa. Hyvinkin pienillä teoilla ja vaikutusmahdollisuuksilla on kuitenkin suuri merkitys ihmisille, joiden toimintakyky on alhainen.

Päihde- ja mielenterveyspalveluissa odotetaan usein aktiivista oman toipumisen tai elämäntilanteen muutoksen edistämistä. Myös yhteiskuntamme osallisuuspuhe keskittyy aktivointiin ja kannustavuuteen. Nämä eivät kuitenkaan välttämättä edusta sitä, mitä asiakkaat toivovat tukipalveluilta erilaisissa elämäntilanteissaan. Haastattelemillemme kohtaamispaikkojen kävijöille toiminnassa oli usein tärkeää se, että voi olla toimeton ja levätä turvalliseksi ja kuntouttavaksi koetussa yhteisössä, jossa yksinäisyys ja ahdistus lievittyivät. Kävijöitä on tärkeää kuulla asioista, jotka merkitsevät heille omassa arjessaan arvokasta ja hyvää elämää.

Mä voin nukkua vaikka tunninkin tuossa nojatuolissa, kun on tuttuja ihmisiä ympärillä, vaikka kotona kärsin vakavista univaikeuksista ja nukun vaan 15 minuuttia yössä

3. Kohtaamispaikat mahdollistavat elämän käännekohtia

Kävijät kertoivat elämänsä muuttuneen monin tavoin paremmaksi kohtaamispaikassa käymisen myötä. Erityisesti haavoittuvimmassa asemassa olevat kävijät kokivat jo kohtaamispaikan toimintaan tulon siirtymäksi marginaalista kohti osallisuutta.

Eräs haastattelemamme kävijä nimesi kohtaamispaikan ankkuriksi yhteiskuntaan, josta on jatkuva vaara tippua ulkopuolelle. Hän oli saanut merkityksellistä tekemistä sekä yhteisön, johon kuulua ja jonka toimintaan voi vaikuttaa. Kohtaamispaikassa hän tuli inhimillisesti kohdatuksi kaikkine vaikeuksineen.

Muut käännekohdat liittyivät esimerkiksi siihen, että kävijät olivat päässeet kohtaamispaikasta saadun tuen avulla korvaushoitoon tai asunnottomuudesta asumispalvelujen piiriin. Moni kävijä koki saaneensa viimein tarvitsemaansa tukea päihteiden käytön vähentämiseen, päihteettömyyden ylläpitoon ja kuntoutumiseensa.

Kävijät kokivat ensiarvoisen tärkeäksi työntekijöiden tarjoaman tuen ja toimimisen niin sanotusti tulkkeina tai asianajajina suhteessa viranomais- ja hoitotahoihin. Arvostava kohtaaminen rakensi luottamusta ja mahdollisti palveluohjauksen sekä toi julkiset palvelut lähemmäksi. Palvelukynnyksiä madalsi myös muiden palvelutahojen, kuten aikuissosiaalityön, asumisneuvonnan tai suun terveydenhuollon jalkautuminen kohtaamispaikkaan.

Sillon kun mä en ollu viel korvaushoidossa, niin tätä kautta mä menin aina, jos oli semmonen hoidon tarpeen tunne. Oli paljon helpompaa mennä tänne sanomaan, että haluan vaikka katkasuhoitoon, ja sitten (työntekijän) kanssa mentiin yhessä vaikka.

4. Kohtaamispaikat ovat tärkeä osa palvelupolkuja

Kohtaamispaikkojen kävijät eivät ole yhtenäinen ryhmä, vaan heillä on monenlaisia osallistumistarpeita ja -tapoja. Jotkut tarvitsevat lyhytaikaista tukea erilaisissa psyykkiseen tai riippuvuussairauteen liittyvissä elämänvaiheissa ja hoidon nivelkohdissa. Useille kohtaamispaikoissa käymisestä muodostuu säännöllinen osa arkea.

Kohtaamispaikkojen asema palvelujärjestelmässämme näyttäytyi tutkimuksessamme tärkeänä. Ne ohjaavat kävijöitä julkisiin sote-palveluihin ja ovat paikkoja, joihin julkisista palveluista voidaan ohjata asiakkaita saamaan tärkeää arjen tukea hoitopalvelujen rinnalla.

Kävijöille kohtaamispaikat ovat merkittäviä yhteisöllisiä turvapaikkoja ja mahdollistavat muutoksen vaikeissa elämäntilanteissa. Kohtaamispaikkojen toimintaedellytysten turvaaminen ja huomiointi hyvinvointialueille rakentuvissa palvelupoluissa on keskeistä myös hyvinvointialueiden osallisuustyön tavoitteiden näkökulmasta.

Jos yksi ihminen pääsee elämässä eteenpäin, sanotaan, pääsee normaaleille raiteille ja saa avun tällä toiminnalla, se riittää jo. Silloin tää on toiminut, niin kuin sen pitääkin toimia.

Haasteena on, miten kävijöitä voidaan tukea järjestöjen ja palvelujen tarjoamasta osallisuudesta kohti laajempaa yhteiskunnallista osallisuutta. Usein kävijöiden tulevaisuuden näkymät työelämään, opintoihin tai laajemmin yhteiskuntaan kiinnittymisestä olivat hauraita. Köyhyys, osatyökykyisille suunnatun työn vähäisyys, maksuttomien harrastusmahdollisuuksien puute ja päihde- ja mielenterveysongelmiin kohdistuva stigma vaativat yhteiskunnassamme ratkaisukseen laajempia politiikkatoimia.

Sari Jurvansuu, Teemu Kaskela & Jouni Tourunen
A-klinikkasäätiö, Päihde- ja mielenterveysjärjestöjen tutkimusohjelma (MIPA 2.0)
Sitaatit ovat tutkimuksessa tehdyistä kävijöiden haastatteluista.

Taustoja tutkimukselle

Teimme tutkimuksen osana A-klinikkasäätiön koordinoimaa Päihde- ja mielenterveysjärjestöjen tutkimusohjelmaa (MIPA 2.0). Kohtaamispaikkojen ylläpito on järjestöjen ydintoimintaa, mutta niiden toimintaa ja merkitystä kävijöiden hyvinvoinnille on tutkittu vähän. Halusimme selvittää, millaista osallisuutta ja toimijuutta kohtaamispaikat mahdollistavat, mikä niiden toiminnassa on kävijöille tärkeää ja millainen asema niillä on palvelujärjestelmässä. Tuotamme tutkimuksella tietoa, jota kohtaamispaikat voivat hyödyntää toimintansa kehittämisessä.

Kohtaamispaikat olivat keskenään erilaisia. Kolme niistä suuntasi toimintaansa erityisesti päihde- tai mielenterveyskuntoutujille tai aktiivisesti päihteitä käyttäville, kaksi avoimemmin kenelle tahansa tuen tarvitsijalle.

Lue lisää

Jurvansuu, S., Kaskela, T. & Tourunen, J. (2023): Arjen tukea, aktivoitumista, velvoittavuutta. Tutkimus päihde- ja mielenterveystyön kohtaamispaikkojen asiakaspoluista. Tietopuu: Katsauksia ja näkökulmia 1/2023.
Jurvansuu, S., Kaskela, T. & Tourunen, J. (2021): Pienoisetnografinen tutkimus osallisuuden ulottuvuuksista mielenterveyskuntoutujien kohtaamispaikassa. Tietopuu: Tutkimussarja 5/2021.
Jurvansuu, S., Kaskela, T. & Tourunen, J.: (2021): Kun kohtaamispaikka suljettiin. Kävijöiden ja työntekijöiden kokemuksia koronapoikkeustilan vaikutuksista. Tietopuu: Katsauksia ja näkökulmia 2/2021.
Kaskela, T., Jurvansuu, S. & Tourunen, J. (2021): Biljardia pienellä porukalla – sitova ja yhdistävä sosiaalinen pääoma paikallisen A-killan toiminnassa. Tietopuu: Katsauksia ja näkökulmia 3 /2021.
Kaskela, T., Jurvansuu, S. & Tourunen, J. (2021): Toimijaverkkoteoriaan pohjautuva pienoisetnografia päihteitä aktiivisesti käyttäville suunnatusta matalan kynnyksen kohtaamispaikasta. Tietopuu: Tutkimussarja 3/2021.