11.10.2024 | Päivän puheenaihe
Päihdehaittoja vähentävät vapaaehtoiset rikkovat esimerkillään ennakkoluuloja
Vapariväylä-hankkeen vapaaehtoiset kohtaavat kuukausittain satoja ihmisiä Helsingin, Tampereen ja Hämeenlinnan kaduilla. ”Haittoja vähentävän vapaaehtoistyön jatko on vaakalaudalla, mikä huolestuttaa niin kadulla apua tarvitsevia ihmisiä kuin vapaaehtoisiakin”, vapaaehtoistyön koordinaattorimme Pihla Valkeala kertoo.
Aleksi, Asta ja Jemina vetävät tottuneesti ylleen siniset hupparit ja alkavat pakata kasseihinsa lahjoitusvaroilla ostettuja kolmioleipiä, proteiinijuomia, suklaapatukoita ja villasukkia. A-klinikkasäätiön Vapariväylä-hankkeen vapaaehtoisten jokaviikkoinen aamukahvijalkautuminen on alkamassa Helsingin keskustakirjasto Oodista.
”Kadulla on nälkä ja kylmä, villasukat tulevat varmasti jo tarpeeseen. Jaettavien eväiden tulee olla helposti syötäviä ja energiapitoisia, sillä osalle aamupala saattaa olla päivän ainoa ateria”, Vapariväylän vapaaehtoistyön koordinaattori Pihla Valkeala sanoo.
”Ruoan jakaminen on tärkeä osa vapaaehtoisten kierrosta, mutta vielä suurempi merkitys on kohtaamisilla ja keskusteluilla. Päihderiippuvuuteen sairastunut ihminen on usein kadulla hyvin yksin, osa ilman kotia. Vapaaehtoisten ei tarvitse olla sosiaaliohjaajia tai sairaanhoitajia, vaan riittää, että on ihminen ihmiselle”, hän jatkaa.
Pihla täyttää kahvitermarit, kertaa turvallisuusohjeet ja käy läpi noin kaksi tuntia kestävän kierroksen reitin. Tänään tie vie Helsingin rautatieaseman kautta Kallion Sörnäisiin.
Ruoan jakaminen on tärkeä osa vapaaehtoisten kierrosta, mutta vielä suurempi merkitys on kohtaamisilla ja keskusteluilla.
”Kun näen kadulla teidän siniset hupparit, tiedän olevani turvassa”
Ensimmäiset leivät ja kahvit on jaettu jo ennen saapumista rautatieasemalle, jossa Pihla pysähtyy juttelemaan pitkään tutun asiakkaan kanssa. Kohtaaminen herkistää selvästi molemmat, ja päättyy halaukseen.
Matka jatkuu metrolla Sörnäisten Vaasanpuistikkoon, jossa vastassa on poliisipartio – apua tarvitsevat ovat siis siirtyneet toisaalle. Kurvissa jokaista vapaaehtoista jo tarvitaan; kahvi ja leivät tulevat monelle kohdatulle tarpeeseen.
”Ihmisten elämäntilanteet ovat usein haastavia päihteiden käytön, asunnottomuuden tai mielenterveyden ongelmien vuoksi. Usein nämä ongelmat ovat kietoutuneet toisiinsa, eikä tilanteesta ole helppoa ulospääsyä. Tehtävämme ei ole ratkoa tilanteita, vaan tärkeintä on olla läsnä hetkessä. Tarvittaessa ohjaamme ihmisen avun piiriin ja voimme hänen luvallaan antaa yhteystiedot Katuklinikkamme sosiaalityöntekijälle ja sairaanhoitajalle”, Pihla kertoo.
Moni Pihlalle ja muille vapaaehtoisille tuttu asiakas ilahtuu eväistä ja pysähtyy juttelemaan. Villasukat saavat uudet omistajat, ja löytävät tiensä heti käyttöönkin.
”Meidät tunnetaan jo kadulla. Kovia kokenut, päihderiippuvuuteen sairastunut, asunnoton nuori nainen antoi juuri arvokkaan palautteen: ’Kun näen kadulla teidän siniset hupparit, tiedän olevani turvassa’, Pihla kertoo.
Vapaaehtoisena hiljattain aloittanut Aleksi kiinnitti myös taannoin huomiota nimenomaan sinisiin huppareihin sonnustautuneeseen ryhmään Sörnäisissä.
”Näin ohi kulkiessani, kun vapaaehtoiset auttoivat ihmisiä kadulla. Kysyin, miten minäkin pääsisin mukaan – ja tässä sitä nyt ollaan. Kaikki kohtaamiset ovat sujuneet rauhallisissa ja ystävällisissä merkeissä”, Aleksi kertoo kokemuksistaan.
Vapariväylän vapaaehtoisemme kohtaavat kuukausittain satoja ihmisiä Helsingin, Tampereen ja Hämeenlinnan kaduilla. Hallituksen sote-järjestöihin kohdistuvien leikkauksien myötä Vapariväylän jatko on vaakalaudalla.
”Jokainen lahjoitus tulee tarpeeseen”
Sosiaali- ja terveysjärjestöjen avustuskeskus STEA:n rahoittama Vapariväylä-hanke on kehittänyt jo kolmen vuoden ajan (2022–2024) päihdehaittoja vähentävää vapaaehtoistoimintaa Helsingissä, Tampereella ja Hämeenlinnassa.
”Hallituksen sote-järjestöihin kohdistuvien leikkauksien myötä toiminnan jatko on vaakalaudalla. Tiedämme jo, että Vapariväylä päättyy Hämeenlinnassa ja Tampereella vuoden 2024 lopulla. Helsingin tilanne on vielä auki, ja olemme hakeneet hankkeelle jatkoa. Yritämme kaikin keinoin pitää toimintaamme yllä tulevaisuudessakin. Jokainen lahjoitus tulee tarpeeseen”, Pihla toteaa.
Aamukahvijalkautumisten lisäksi Pihla tekee vapaaehtoisten kanssa vastaavia kierroksia kerran viikossa iltapäivisin ja iltaisin.
”Teemme myös siivouskierroksia eri alueilla eli siivoamme käyttövälineitä luonnon käyttöhuoneista ja vihreistä vessoista. Siivouskierroksilla näkee konkreettisesti, kuinka kipeästi valvottuja käyttöhuoneita tarvitaan. Ne ehkäisevät haittoja niin päihteiden käyttäjän kuin ympäristönkin kannalta”, Pihla kertoo.
Toiminnassa on mukana 445 vapaaehtoista, joista 350 on pääkaupunkiseudulla.
”Tämän vuoden aikana noin 70 ihmistä on ollut aktiivisesti mukana vapaaehtoistyössämme Helsingissä. Vapaaehtoiset ovat vahvoja vaikuttajia stigman poistamisessa. He rikkovat esimerkillään ennakkoluuloja päihderiippuvuuteen sairastuneita ihmisiä kohtaan, ja haluavat rakentaa inhimillisempää yhteiskuntaa”, Pihla sanoo.
Yksi heistä on Asta, joka ollut Vapariväylän vapaaehtoisena jo kaksi vuotta.
”Vapaaehtoistyö on itselleni todella tärkeää ja merkityksellistä. Tuntuu pahalta, jos en voi enää antaa panostani ja auttaa. Vapaaehtoistyö on vaikuttavaa ja hyvin kustannustehokasta, mutta se vaatii hyvää koordinointia”, hän toteaa.
Kahden tunnin kierroksen aikana vapaaehtoiset kohtaavat noin 40 ihmistä – kaikki eväät ja villasukat on jaettu.
Muuntohuumeet huolestuttavat kadulla: ”Enää ei tiedetä, mihin ollaan koukussa”
Kallion Kurvissa Pihlalta ja vapaaehtoisilta kysytään puhtaita ”värkkejä” eli pistämisvälineitä, eräs kertoo olevansa matkalla hoitamaan haavoja. Kahville pysähtyvät ”Kassu” ja ”Tero”, jotka ovat menossa lähellä sijaitsevaan päiväkeskus Symppikseen. Se tarjoaa muun muassa terveys- ja sosiaalineuvontaa päihdeasiakkaille.
”Kun itse sairastuin toistakymmentä vuotta sitten päihderiippuvuuteen, huumeet olivat niin sanotusti puhtaita. Nyt muuntohuumeet saattavat sisältää mitä tahansa. Enää ei tiedetä, mihin ollaan koukussa. Olen huolissani etenkin nuorista, sillä siinä missä ammattiapua voi olla vaikea saada ja se on kallista, huumeita saa helposti ja halvalla”, ”Tero” toteaa.
Päälle parikymppisellä ”Kassulla” on edessä päivä, jota hän on kovasti odottanut.
”Koen, että korvaushoidon avulla olen saanut elämäni raiteilleen. Välit perheeseen on jälleen kunnossa; menen tänään kotiin syömään. Saatan myös pian saada oman asunnon”, hän hymyilee, ja laittaa saamansa villasukat taskuunsa.
Kassu ja Tero ovat molemmat päässeet opioidikorvaushoidon piiriin.
Kahden tunnin kierroksen aikana vapaaehtoiset kohtaavat noin 40 ihmistä – kaikki eväät ja villasukat on jaettu. Jokaisen jalkautumisen päätteeksi he kokoontuvat vielä loppukeskusteluun purkamaan yhdessä aamun kulkua. Kokeneelle konkarillekin jokainen kierros on aina erilainen.
”Tänään oli poikkeuksellisen intensiivisiä ja pitkiä keskusteluja, mikä on hyvä asia. Kadulla kaivataan inhimillisyyttä. Kuka tahansa meistä voi olla se ohikulkija, joka kuulee ja näkee heikommassa asemassa olevan ihmisen”, Pihla toteaa.
Tykkää, jaa