06.09.2024 | Kysely
Kysely: ennaltaehkäisy ja palvelut ensisijaisia riippuvuushaittojen vähentämisessä
”Riippuvuushaittoja on pystyttävä ehkäisemään ennalta ja palveluja tulee olla saatavilla tarvittaessa. Rajoitusten ja kriminalisoinnin toimivuuteen uskoo harvempi etenkin nuoremmista työntekijöistä”, käy ilmi järjestötyöntekijöille teetetyssä kyselyssä.
Päihde- ja mielenterveysjärjestöjen työntekijät kohtaavat työssään erilaisten aine- ja toiminnallisten riippuvuuksien kanssa kamppailevia ihmisiä. Järjestöissä myös kehitetään uusia palveluja ja tukimuotoja riippuvuuksista irtautumiseen ja niiden kanssa elämiseen. Millaiset keinot ovat järjestöjen työntekijöiden mielestä tärkeimpiä riippuvuushaittojen vähentämisessä? Kuinka suuri merkitys on esimerkiksi tiedottamisella, lähiyhteisöjen vahvistamisella tai rajoituksilla ja sanktioinneilla?
Kartoitimme tätä keväällä Päihde- ja mielenterveysjärjestöjen tutkimusohjelmassa (MIPA 2.0) tehdyllä kyselyllä. Siihen vastasi 131 näiden alojen järjestöjen työntekijää. Vastaajista suurin osa työskenteli päihdejärjestössä (73 %), oli naisia (70 %) ja teki kohtaavaa asiakastyötä (63 %). Heistä 29 työskenteli oman kokemuksensa pohjalta vertaisena tai kokemusasiantuntijana.
Ennaltaehkäisy ja palvelut tärkeämpiä kuin rajoitukset ja rankaisu
Vastanneet työntekijät nostivat ehkäisevän toiminnan ja palvelut ensisijaisiksi keinoiksi riippuvuushaittojen vähentämisessä. Yli 80 prosenttia vastaajista näki näiden merkityksen suureksi. Riippuvuuksiin liittyvien ongelmien syntymistä on pystyttävä ehkäisemään ennalta ja toimivia palveluja tulee olla saatavilla niitä tarvittaessa. (kuvio 1)
Seuraavaksi tärkeimmiksi työntekijät näkivät yksilöiden sosiaalisten ympäristöjen vaikutukset. 57 prosenttia piti lähiyhteisöjen kuten koulujen, oppilaitosten, työpaikkojen ja kaveripiirin merkitystä suurena, lähes yhtä moni (49 %) perheen ja suvun. Myös riippuvuuksiin liittyvistä riskeistä tiedottamisella ja valistustyöllä nähtiin useimmin olevan suuri tai ainakin kohtalainen merkitys.
Riippuvuutta aiheuttavien aineiden ja toimintojen kuten alkoholin ja rahapelaamisen rajoittamisen merkitykseen suhtauduttiin epäilevämmin, mutta niidenkin merkitystä piti suurena noin 40 prosenttia vastaajista.
Vähiten työntekijät uskoivat huumeiden käytön kriminalisoinnin toimivuuteen riippuvuushaittojen vähentämisessä: vain joka kymmenes vastaaja näki sen merkityksen suureksi. Kolme neljästä vastaajasta piti merkitystä pienenä tai olemattomana.
Kuvio 1: Vastaajien näkemykset riippuvuushaittojen vähentämisen keinoista.
Nuoremmat työntekijät uskoivat harvemmin rajoituksiin ja rangaistuksiin
Työntekijän ikä vaikutti näkemyksiin rajoituksista ja rangaistavuudesta. Nuoremmat työntekijät pitivät toimintojen kuten rahapelaamisen rajoittamista vähemmän tärkeänä kuin vanhemmat vastaajat. Alle 40-vuotiaista työntekijöistä 27 prosenttia näki rajoitusten merkityksen suureksi, tätä vanhemmista lähes joka toinen (46 %). Myös huumeiden käytön rangaistavuutta tärkeänä pitävien osuus painottui yli 40-vuotiaisiin (15 %; nuoremmista 7 %).
Naispuoliset työntekijät pitivät toimivien palvelujen (87 %; miehistä 68 %), perheen ja suvun vaikutuksen (53 %; miehistä 36 %) sekä ennaltaehkäisevien toimien (88 %, miehistä 71 %) merkitystä useammin suurena kuin miespuoliset työntekijät. Tutkimukset [1,2] ovatkin osoittaneet naisten suhtautuvan keskimäärin miehiä myönteisemmin yhteiskuntamme palveluihin ja etuuksiin. Perhe sai useammin suuren painoarvon mielenterveysjärjestöjen työntekijöiden vastauksissa (66 %) verrattuna päihdejärjestöjen työntekijöiden vastauksiin (43 %)
Kiinnostava ero koski riskeistä tiedottamista. Sitä pitivät erityisen tärkeänä vertaisina tai kokemusasiantuntijoina toimivat työntekijät. Heistä 72 prosenttia näki sen merkityksen suureksi, muista työntekijöistä 47 prosenttia. Vertaiset pitävätkin aiemmin tehdyn tutkimuksen mukaan tiedottamista ja julkisuustyötä olennaisena osana työtehtäviään [3].
Käsitykset riippuvuudesta ovat yhteydessä käsityksiin toimivista käytännöistä
Käsitykset riippuvuudesta ovat moninaisia ja muuttuvat tieteellisen ymmärryksen lisääntyessä. Nykyään riippuvuudet nähdään enemmän aivoperäisenä sairautena kuin moraalisena heikkoutena tai itseaiheutettuina ongelmina, jollaisiksi ne usein ennen käsitettiin. Pyysimme työntekijöitä valitsemaan valmiista listasta kuvaukset, jotka vastasivat parhaiten heidän omaa käsitystään riippuvuudesta. Vaikuttiko käsitys riippuvuudesta siihen, millaiset haittojen vähentämisen keinot nähtiin tärkeiksi?
Työntekijät, jotka näkivät riippuvuuden aivosairaudeksi, pitivät palveluja ja riskejä koskevaa tiedottamista merkityksellisempinä riippuvuushaittojen vähentämisen keinoina kuin muut työntekijät. Vähemmän tärkeinä he näkivät puolestaan huumeiden käytön rangaistuskäytännöt sekä toisaalta lähiyhteisöjen vaikutuksen. 55 työntekijää valitsi aivosairauden kolmen mielestään osuvimman riippuvuuden määritelmän joukkoon.
Moraalinen näkökulma riippuvuuksiin ei saanut suurta kannatusta, sillä vain kahdeksan työntekijän mielestä ”itseaiheutettu ongelma” oli osuva kuvaus riippuvuudesta. Jos riippuvuus katsottiin itseaiheutetuksi ongelmaksi, näyttäytyivät päihteisiin ja riippuvuutta aiheuttaviin toimintoihin suuntautuvat rajoitukset vähemmän merkityksellisinä. Myös palvelujärjestelmän tärkeyttä haittojen vähentämisessä kyseenalaistettiin enemmän. Riippuvuuskäsityksillä ja niiden kehityksellä on siis kyselymme mukaan merkitystä sen kannalta, millaiset riippuvuustyön käytännöt nähdään toimiviksi ja tärkeiksi.
Kirjoittajat: Sari Jurvansuu, Jouni Tourunen & Taina Heinonen
Lisätietoja
Lähteet
1. Rissanen, P. & Jurvansuu, S. (2022): Parempia mielenterveys- ja päihdepalveluja? Suomalaisten näkemyksiä palvelujen ansaitsevuudesta. Tietopuu: Tutkimussarja 2/2022: 1–21.
2. Kallio, J. & Niemelä, M. (2017): Kuka ansaitsee tulla autetuksi? Kansalaisten asennoituminen toimeentulotuen saajiin vuonna 2015. Janus 25 (2): 144-159.
3. Rissanen, P., & Jurvansuu, S. (2017): Vertaistoiminnan muodot ja merkitys päihde- ja mielenterveysjärjestöissä. Kuntoutus, 40(1), 5–17.
Tykkää, jaa