Valtamedian tarina jengiytyvistä maahanmuuttajanuorista ei ole lähellekään koko totuus

Viime aikoina on käyty maahanmuuttajanuoriin liittyvää jengiytymistä koskevaa keskustelua. Olen huomannut monia aihetta käsitteleviä uutisia. Poliisin mukaan jengit koostuvat pääasiassa nuorista miehistä, jotka ovat ensimmäisen tai toisen polven maahanmuuttajia. 

Maahanmuuttajanuorista vain pieni osa tekee rikoksia, mutta he ovat näyttävästi esillä valtamediassa. Tämä voi mielestäni antaa vääränlaista kuvaa nuorten tosiasiallisesta tilanteesta. Suurimmalla osalla maahanmuuttajanuorista elämän perusasiat on kunnossa, ja he pärjäävät kahden kulttuurin välissä. 

Kantaväestön parissa kehitetyt lähestymistavat ja palvelut eivät välttämättä tavoita kulttuurivähemmistöjä.

On silti todettava, että maahanmuuttajanuorten tilanne eroaa Helsingissä monella tapaa kantaväestöön kuuluvien nuorten tilanteesta. Heidän mahdollisuutensa käyttää omia taitojaan hyväkseen ovat vähäisemmät. 

Ero kantaväestöön näkyy myös palveluissa. Esimerkiksi päihteidenkäyttö on edelleen aiheena vaikea maahanmuuttajayhteisöissä. Nykyiset kantaväestön parissa kehitetyt lähestymistavat ja palvelut eivät välttämättä tavoita kulttuurivähemmistöjä. Erityisesti vanhempien näkökulmasta aihe on hyvin tabu, eikä sitä osata ottaa oikealla tavalla ottaa puheeksi nuoren kanssa. Tarvitaan toisenlaisia palveluita, lähestymistapoja ja työkaluja.

Olen huomannut jalkautuvaa työtä tehdessä ja monia maahanmuuttajataustaisia nuoria kohdatessa, että huonovointisuutta potee nuorista yhä useampi. Uskon vahvasti, että korona-aika on lisännyt pahoinvointia entisestään. 

Luottamuksen luomisen kannalta on tärkeää löytää yhteinen kieli maahanmuuttajanuoren kanssa.

Jalma-hankkeemme kulttuurisensitiivisen lähestymistavan myötä olemme ottaneet koppia monesta nuoresta ja perehtyneet niihin juurisyihin, miksi nuori voi huonosti. Useasti on noussut esille häpeä ja luottamuksen puute, joka estää avun hakemista.

Luottamuksen luomisen kannalta on tärkeää löytää yhteinen kieli maahanmuuttajanuoren kanssa. Se on yksi niistä edellytyksistä, joita tarvitaan, jotta pystytään tarjoamaan oikeanlaista apua ja ohjausta. 
Helsingissä tehdään toki paljon nuorten hyvinvoinnin lisäämiseksi, mutta tarvitaan lähestymistapoja ja palveluita, joissa ymmärretään nuoren kulttuuriset uskomukset, identiteetti ja elämäntavat.

Maahanmuuttajanuorten syrjäytymisriskiä voi ehkäistä samoin keinoin kuin kantaväestönkin: mielekkäällä tekemisellä, työpaikalla, elämänsisällöllä ja sosiaalisilla verkostoilla. 

Nuorille tulee tarjota mielekästä tekemistä ja harrastusmahdollisuuksia. Uskoisin, että sen myötä myös tarve jengiytyä vähenee. 

Lue lisää Jalma-hankkeesta.