Työ Osiksessa tarjosi terveellisen muistutuksen siitä, kuinka kaikki ihmiset ovat moniulotteisuudessaan korvaamattomia yksilöitä

Aloitin 1.11.2021 A-klinikkasäätiön ja Tukikohta ry:n Osis-toiminnassa pestin jalkautuvassa työssä. Matka on ollut mielenkiintoinen. Kerron nyt havainnoistani.

Osiksen työn keskiössä on vertainen. Jokainen, joka tulee meidän kahvilan ovesta sisään Näkinkujalla, on vertainen. Se voi olla hämmentävää, ja niin se oli aluksi myös minulle. Asioiden selkeytyessä vertaiset ja vertaisten tukemisen tärkeys alkoi avautua. Lopulta silmäni aukesivat sille, mitä kaikkea Osiksessa tehdään.

Tavallaan olin alkanut jossain vaiheessa uskoa, ettei päihdetyötä edes kannata tehdä ilman kuntouttavia ja päihdemaailmasta irtoamiseen tähtääviä toimia ja tavoitteita.

Olin melko avoimin mielin, kun aloitin työt Osiksessa, joskin työ oli erilaista kuin mihin olin tottunut. Pidin itseäni erittäin kuntoutusorientoituneena. Tavallaan olin alkanut jossain vaiheessa uskoa, ettei päihdetyötä edes kannata tehdä ilman kuntouttavia ja päihdemaailmasta irtoamiseen tähtääviä toimia ja tavoitteita.

Tulen itse rikos- ja päihdemaailmasta. Olin vuosien saatossa unohtanut, mitä siellä oikeasti tapahtuu ja keitä ovat ne ihmiset, jotka siinä maailmassa elävät. Ei siellä elä numeroita tai sossun asiakkaita tai jotain korjattavaa. Siellä elää oikeita ihmisiä, jotka nukkuvat, heräävät unesta, syövät ja juovat, rakastavat, ovat sosiaalisia ja tuntevat kaikki samat tunteet kuin kaikki muutkin tällä planeetalla.

Olen huolissani siitä, miten nopeasti olin hävittänyt tunteen ja tietoisuuden siitä, ettei ihminen on ongelmiensa summa vaan ongelmien keskellä ihmisen ihmisarvo on absoluuttinen. Jokainen ihminen on korvaamaton yksilö.

En ihmettele enää sitä, kuinka joskus tässä työssä saattaa eksyä toimimaan liian konemaisesti.

Olen huolissani siitä, kuinka kauas ja nopeasti olin etääntynyt yhteisestä tunnekielestä ja taustakielestä, joka kuitenkin oli ollut elämässäni vertaisten kanssa yhteinen.

En ihmettele enää sitä, kuinka joskus tässä työssä saattaa eksyä toimimaan liian konemaisesti ja ajattelematta asiakasta moniulotteisena ihmisenä – varsinkin jos yhteistä taustaa ei ole.

Uskon että ihmisellä on kykyä muuttua nopeasti asenteiltaan ja mielipiteiltään, jos siihen on tahtoa ja sopivat olosuhteet. Uskon myös, että väsymys ja paineet työssä voivat saada ihmisen ajautumaan tilaan, jossa negatiiviset asiat tarrautuvat kuin ohdakkeet jonnekin mielen prosessikehän ulkopuolelle. Se alkaa pian näkyä tekemisessä ja asenteissa aivan huomaamatta.

Mielestäni meidän pitää ammattilaisina tietoisesti aika ajoin palata sinne mielen prosessikehälle, jossa on asiakas, minä ja työ jota teen asiakkaan hyväksi, ja asettaa asiat taas oikeille paikoilleen.

Olen oppinut työssäni Osiksessa lyhyessä ajassa enemmän kuin mistään aikaisemmin.

Onnekseni Osiksessa minut imaistiin nopeasti ja lempeästi todellisuuteen niin kuin johonkin mysteeriportaaliin. Siellä omat virheelliset uskomukset ja näkemykset saivat kyytiä tavalla, jota en ole kokenut elämässäni koskaan aiemmin. Olin astunut jäniksenkoloon. Maailma alkoi nopeasti pyöriä ja näyttää aivan uudenlaiselta. Sydämeni taisi olla se ovi, jonka kautta mentiin sisään. Ainakin se jäi Osikseen, vaikka itse jatkankin matkaa uusiin seikkailuihin.

Olen oppinut työssäni Osiksessa lyhyessä ajassa ammattimaisuudesta, asiakaskeskeisyydestä, rajoista ja paljosta muusta enemmän kuin mistään aikaisemmin.

Olen oppinut vertaisilta sen, miten ainutlaatuisia ihmisiä me jokainen ollaan omista vaikeuksistamme ja ongelmistamme huolimatta. Muistin myös jotain tärkeää. Muistin taas, kuka olen.

Osiksen toiminnan tavoitteena on kehittää ja mahdollistaa vertaistoimintaa päihteitä käyttävien ja käyttäneiden ihmisten kanssa ja viedä sitä heidän keskuuteensa. Toiminta on haittoja vähentävää, eikä siinä edellytetä päihteettömyyttä. Osiksessa järjestetään kahvilatoimintaa, ryhmiä, etsivää työtä, ympäristötyötä, yksilötyötä, virkistystä ja leirejä. Osiksen toiminta on jatkuvaa.

Lue lisää Osiksesta.