11.11.2026 | Oppimassa addiktioista
Tarja Virolainen
Sosionomin osaamiselle löytyi käyttöä markkinoinnissa
Diakonia-ammattikorkeakoulun sosionomiopiskelija Josefiina Nurkkala teki harjoittelunsa A-klinikkasäätiön Lasinen lapsuus -toiminnassa. Somekuvien, videoiden ja markkinointisuunnitelmien parissa hän huomasi, että sosionomin osaamista voi hyödyntää myös viestinnässä.
Ennen A-klinikkasäätiön harjoittelua olin saanut kokemusta sosiaalialalta Helsingin kaupungin jälkihuollossa ja Sekasin-chatissa, joissa kohtasin nuoria ja nuoria aikuisia. Säätiöstä kuulin opiskelukaverilta, joka oli tehnyt siellä oman harjoittelunsa. Tutustuin toimintaan tarkemmin verkkosivuilla, ja sen monipuolisuus sai minut kiinnostumaan harjoittelupaikasta.
Lasisen lapsuuden työssä perehdyin siihen, miten vanhemman päihteidenkäyttö vaikuttaa lapsen elämään ja miten lasten kanssa työskenteleviä ammattilaisia voidaan tukea. Aiempi kokemukseni sosiaalialalta oli painottunut nuorten kohtaamiseen, ja tässä harjoittelussa työskentelin viestinnän ja markkinoinnin tehtävissä.
Julkaisujen tuloksista ideoita seuraaviin kokeiluihin
Harjoitteluuni kuului kehittämistehtävä, jonka pääpaino oli Armas-materiaalipakin markkinoinnissa alakoulujen ammattilaisille. Armas tarjoaa tietoa ja harjoituksia lasten kohtaamiseen, esimerkiksi tunnetaitojen käsittelyyn ja vanhemman päihteidenkäytöstä puhumiseen. Suunnittelin ja toteutin materiaalipakin somemarkkinointiin erilaisia kuvia ja videoita.
Sain melko vapaat kädet kokeilla omia ideoitani, ja erityisen kiinnostavaa oli seurata julkaisujen tuloksia. Tarkastelin, millaiset sisällöt tavoittivat ihmisiä ja herättivät reaktioita, ja pohdin sen perusteella, mitä seuraavaksi kannattaisi kokeilla.
Samaan kehittämistehtävään kuuluivat Lasisen lapsuuden verkkosivujen testien markkinointisuunnitelma sekä Amalia-verkkokurssin muistutussisältöjen suunnittelu. Amalia on sosiaali- ja terveysalan opiskelijoille suunnattu maksuton verkkokurssi, joka käsittelee vanhemman haitallisen alkoholinkäytön vaikutuksia lapsiin ja nuoriin sekä heidän kohtaamistaan. Näissä tehtävissä mietin, miten palveluista kannattaa kertoa eri kohderyhmille. Yhteisissä kokouksissa ja tapahtumissa tutustuin myös säätiön muihin digipalveluihin ja hankkeisiin, joten sain käsitystä järjestötyöstä omia tehtäviäni laajemmin.
Etätyössä sai vastuuta ja tukea
Työskentelin pääasiassa etänä, ja vaikka tapasimme kasvokkain harvemmin, olimme Teamsissa yhteydessä lähes päivittäin. Minut otettiin hyvin vastaan, ja uskalsin alusta asti kysyä, kun jokin mietitytti. Pidin siitä, että pystyin suunnittelemaan aikatauluni pitkälti itse ja sain ohjausta silloin, kun sitä tarvitsin. Omien ideoiden kokeilemiseen kuului myös niiden arviointi: pohdin, mikä onnistui ja mitä tekisin seuraavalla kerralla toisin.
Sain vastuuta markkinointisisältöjen suunnittelusta ja toteutuksesta, mikä vahvisti luottamustani omaan osaamiseeni.
Harjoittelu laajensi käsitystäni siitä, millaisissa tehtävissä voin sosionomina työskennellä. Viestintä ja digipalvelujen markkinointi tulivat tutuiksi käytännön työn kautta. Suosittelisin harjoittelupaikkaa opiskelijalle, jota kiinnostaa järjestötyö ja joka pitää itsenäisestä työskentelystä. Harjoittelu vahvisti jo hakuvaiheessa syntynyttä ajatustani siitä, että järjestö voisi olla tuleva työpaikkani.
Tykkää, jaa