Miten psykedeelejä ja tajusteita voidaan hyödyntää riippuvuuksien hoidossa?

”Huume, lääke, alkoholi, kahvi, taikasieni – jokainen sana luo jonkinlaisen mielikuvan, useimmiten positiivisen tai negatiivisen. Kaikki edellä mainitut aineet kuuluvat samaan kategoriaan, ne ovat tajusteita eli ihmisen tajuntaan vaikuttavia aineita. Tajusteet vaikuttavat eri tavoin aivojemme toimintaan, minkä vuoksi niitä myös käytetään monesta syystä; yksi haluaa parantaa keskittymiskykyään, toinen olla sosiaalisempi ja kolmas rauhoittaa mieltään.

Tajuste voi olla monille uusi käsite. Vaikka sana on keksitty jo 1990-luvulla, se ei ole ollut yleisessä käytössä. Itse ihastuin sen neutraaliin mielikuvaan; tajuste ei ole hyvä tai paha, sana ei leimaa tai luo ennakkoluuloja. Tajusteiden alle menevät myös huumausaineiksi luokiteltavat psykedeelit, kuten LSD ja psilosybiinisienet eli taikasienet, joiden haitat nousevat usein esiin yleisessä keskustelussa. Samalla aineiden potentiaaliset hyödyt esimerkiksi sairauksien hoidossa jäävät pimentoon.

Psykedeelien hyötykäyttötutkimus on hurjassa nousussa

Psykedeelejä, kuten LSD:tä, on hyödynnetty alkoholiriippuvuuden hoidossa ensimmäisen kerran jo 1950- ja 1960-luvulla. Yhdysvalloissa 1970-luvun alussa aloitettu huumesota pysäytti hoitojen kehityksen vuosikymmeniksi, sillä monet tutkittavista aineista luokiteltiin laittomiksi huumeiksi.

Psykedeelien hyödyntäminen riippuvuuksien hoidossa lähti uudelleen käyntiin 2000-luvun alussa, kun LSD:n sijaan alettiin tutkia taikasienten huumavan aineen, psilosybiinin vaikutusta.

Parhaillaan on käynnissä iso muutos, suoranainen psykedeelitutkimuksen renessanssi.

Siinä missä kymmenen vuotta sitten oli vain muutamia kansainvälisiä psykedeelien hyötykäyttötutkimuksia käynnissä, nyt ympäri maailmaa useat lääkefirmat ja julkiset toimijat ovat julkistaneet uusia hankkeita – tutkimusala ottaa isoin harppauksin kiinni menetettyjä vuosikymmeniä. Muutama vuosi sitten Suomessa ei ollut tutkimuksen tutkimusta aiheesta, nyt olemme edelläkävijöitä psilosybiinitutkimuksessa alkoholiriippuvuuden hoidossa.

Kahden terapeutin valvoma tutkimushoito on tuonut rohkaisevia tuloksia

Olen tutkimuskoordinaattorina Suomen ensimmäisessä kliinisessä psykedeeliterapiatutkimuksessa, jossa selvitämme psilosybiiniavusteisen terapian tehoa alkoholin käyttöhäiriöstä kärsivien potilaiden hoidossa. Pääpaino hoidossa on motivoivassa terapiassa, jota tehostetaan psilosybiinista tehdyn lääkkeen avulla.

Psilosybiini saa ihmisessä aikaan vahvan kokemuksen, minkä vuoksi tutkimushoidossa on mukana kaksi terapeuttia. He valmistelevat hoidon, ovat läsnä kokemuksen aikana ja auttavat yhdistämään sen osaksi potilaan arkea. Tähänastiset tulokset ovat olleet rohkaisevia; moni runsaasti alkoholia käyttänyt on pystynyt vähentämään päivittäisiä annosmääriään. Tutkimuksen toinen vaihe on vielä kesken, ja sen valmistuttua edessä on kolmas vaihe uusilla potilailla.

Siihen on toki vielä pitkä matka, että psilosybiini otettaisiin virallisesti käyttöön päihderiippuvuuksien hoidossa. Tajusteiden hyötykäytöstä on kuitenkin esimerkkejä: lääkekannabis on ollut laillista Suomessa noin 15 vuotta ja ketamiinia käytetään vaikean, itsetuhoisen masennuksen hoidossa

Tutkimamme hoitomuodon hyväksyntä otti kesällä 2024 takapakkia, kun Yhdysvaltojen lääkeviranomainen Food and Drug Administration (FDA) hylkäsi MDMA-avusteisen terapian lääkeluvan. Hoitomuodossa on lääkeviranomaisten näkökulmasta haasteena muun muassa se, että he arvioivat yleensä vain lääkkeitä, kun taas tässä tapauksessa kyse on lääkeavusteisesta terapiasta.

Tajusteiden älykäs käyttö vähentää haittoja ja lisää mahdollisia hyötyjä

Monta käytännön kysymystä on vielä auki ennen kuin psykedeeliterapiaa voidaan hyödyntää riippuvuuksien hoidossa: Minkälainen koulutus hoitoa antavalla terapeutilla pitää olla? Onko hoito yksityisten yritysten vai julkisen sektorin tuottama palvelu? Entä mistä hoidoissa käytettävä lääkeaine tulee?

Humaanin päihdepolitiikan puolestapuhujana pidän huolestuttavana, jos kehitys johtaa siihen, että hoitomuoto on mahdollinen vain heille, joilla on varaa kalliiseen yksityiseen apuun. Siinä tapauksessa myös psilosybiinisienten kerääminen omaan käyttöön tulisi mielestäni laillistaa, josta on myös käytännön esimerkkejä esimerkiksi Hollannista ja useista Yhdysvaltojen osavaltioista. Tähänkin tarvitaan yhtenäinen malli ja linjaus, kuten huumausaineiden dekriminalisointi.

Toivon, että tutkimuksemme psykedeeliavusteisesta terapiasta ja aiemmat julkaisuni aiheen parista tuovat kotimaiseen tajustekeskusteluun uutta näkökulmaa: tajusteet eivät ole lähtökohtaisesti hyviä tai pahoja. Kyse on enemmän siitä, miten ja miksi niitä käytämme – toivottavasti älykkäästi, haittoja vähentäen ja mahdollisia hyötyjä lisäten.”

Riippuvuudet NYT -seminaarissa on luvassa