Ota yhteyttä
Tekstikoko Font size smaller Font size normal Font size bigger

04.10.2022 | Näkökulma

Tarja Virolainen

Päihdepalveluiden esteet, kynnykset ja sudenkuopat

Hoitoon pääsyn vaikeus, palvelujärjestelmän pirstaleisuus ja palveluiden jäykkyys vaikeuttavat riippuvuuksista haittoja kokevien avunsaantia.

Tämä käy ilmi A-klinikkasäätiön järjestölähtöisen päihdetyön kehittämistoiminnan toteuttamista kyselyistä (N=1 180). Kyselyjä on toteutettu vuodesta 2019 lähtien, tähän mennessä neljällä eri hyvinvointialueella.

Vaikka kyselyiden päätavoitteena on selvittää sosiaali-, terveys- ja sivistyspalveluiden työntekijöiden riippuvuustyön osaamisen ja yhteistyön kehittämistarpeita, ovat työntekijät nostaneet vastauksissaan esiin myös laajemmin palvelujärjestelmään liittyviä haasteita. Tässä artikkelissa nostetaan esiin näitä ongelmakohtia.

Palveluiden saavutettavuudessa puutteita

Useat työntekijät toivat vastauksissaan esiin, että avunsaanti päihde- ja riippuvuusongelmiin on vaikeaa ja avun piiriin pääsy kestää liian kauan. Työntekijöiden kokemusten mukaan palvelut ovat paikoin ruuhkautuneita ja jonot pitkiä. Toisaalta vastaajat toivat myös esiin, ettei tuki ole tarpeeksi kannattelevaa tai hoito pitkäaikaista:

Jatkohoito ei toteudu, asiakas palaa aina luokseni, koska ei koe tulleensa autetuksi yhteistyötahon kautta.

Vammaispalveluiden työntekijä

Jonot ovat pitkiä, jatko-ohjauspaikkoja ei tunnu olevan: menee kannatteluksi. Tietoa ja osaamista ei ole riittävästi. Työntekijöiden vaihtuvuus haittaa prosesseja, kun mm. hiljainen tieto katoaa työntekijän vaihdoksen myötä. Kukaan ei ota/kenelläkään ei ole asiakkaan kokonaiskuvasta vastuuta tai riittävää tietoa kokonaiskuvasta. Toiminta on liikaa sektoroitunutta.

Opiskelijaterveydenhuollon työntekijä

Palveluiden pirstaleisuus koettiin vaikeuttavan yhteistyötä eri toimijoiden välillä. Esimerkiksi osa kyselyyn vastanneista sosiaalityöntekijöistä toi esiin, että päihdehoito on liikaa eriytetty terveydenhuollolle ja riippuvuuteen liittyvät sosiaaliset ongelmat ja arjen tuki ovat erillään päihdehoidosta. Tämä vaikeuttaa työntekijöiden mukaan asiakkaan kokonaistilanteen hahmottamista ja johtaa asiakkaan pallotteluun eri palveluiden välillä. 

Päihdehoidon irrallisuus muista palveluista koettiin vaikuttavan myös tiedonkulkuun. Työntekijälle saattoi esimerkiksi olla epäselvää, kuka ottaa kopin asiakkaasta, jos hoito päättyy kesken:

Hoitosuhteet lopetetaan herkästi asiakkaiden kontaktiin- tai hoitoon sitoutumattomuuden vuoksi ja voinnin seurantavastuu ja huoli siirtyy kotihoidolle. Epäselvää kotihoidolle kuka ns. ottaa kopin asiakkaasta, jonka päihteilystä tai elämänhallinnasta on tullut huoli. Lääkemuutosten toteuttaminen toisinaan epäselvää, kun hoitava taho ei päivitä muutoksia loppuun potilastietojärjestelmään, tai järjestelmät ovat erilliset kotihoidon ja päihdehuollon välillä, tiedonkulku takkuaa.

Kotihoidon työntekijä

Oikeus mielenterveyspalveluihin ei toteudu 

Erityisesti ikääntyneet, vammaiset ja riippuvuuksista haittoja kokevien läheiset nähtiin ryhminä, joiden on vaikea saada apua. Esimerkiksi kotihoidon työntekijät toivat esiin, että liikuntarajoitteisuus tai muistiongelmat vaikeuttavat palveluiden piiriin pääsyä. 

Vastauksissa tuotiin myös esiin, että päihde- ja mielenterveysongelman samanaikaisuus vaikeuttaa avunsaamista. Erityisesti vastauksissa korostui, ettei apua mielenterveysongelmiin saatu.

Palvelujärjestelmän suurimmaksi haasteeksi näyttäytyykin se, etteivät palvelut ole aidosti asiakaslähtöisiä, vaan palveluntarjoaja asettaa liian tiukat kriteerit avunsaamiselle: 

Asiakkaat kokevat että apu/palvelut on tehty palveluntarjoajan kannalta ja matalankynnyksen palveluita ei varsinaisesti ole. Apua saat, jos haet apua tietystä paikasta tiettyyn aikaan.

Aikuissosiaalityöntekijä

Yhteistyötä tulisi tiivistää

Miten työntekijät lähtisivät sitten ratkaisemaan näitä ongelmia?

Useassa vastauksessa tuotiin esiin tarve tiiviimmälle yhteistyölle sekä toivottiin selkeämpää työnjakoa eri toimijoiden välillä. Toimijat hyötyisivät myös avoimemmasta tiedonkulusta, asiakkaan yksityisyyden suoja ja salassapitovelvollisuus huomioiden. 

Vastauksissa toistui tarve matalan kynnyksen palveluille. Erilaiset työmuodot nähtiin tärkeänä, etenkin etsivä työ ja jalkautuminen sinne, missä asiakkaat liikkuvat – tarvittaessa myös kotiin. Muutenkin palveluihin toivottiin joustoa ja asiakkaan yksilöllisen tilanteen huomioimista: 

Konkreettista apua arkeen, jotta ihminen saisi tarvittaessa tukea kotiin asti. Monesti katkolle hakeutuminen kaatuu pelkästään kyytiongelmaan.

Psykiatri

Työntekijöiden vastausten perusteella moni riippuvuuksista haittoja kokeva hyötyisi intensiivisemmästä tuesta kuin mitä tällä hetkellä on mahdollista saada. Hoitoon pääsy pitäisi turvata ja päihdepalvelut tarvitsisivat lisää resursseja. 

Myös A-klinikkasäätiö on nostanut hoitoon pääsyn turvaamisen yhdeksi hallitusohjelmatavoitteeksi. Tällä hetkellä päihdehoitoon pääsy on epätasa-arvoista alueiden välillä, riippumatta hoidon luonteesta. Yhdenvertainen päihdepalvelujen saatavuus tulisikin varmistaa koko maassa uusitun päihde- ja mielenterveyslain säädösten mukaisesti. Lue lisää A-klinikkasäätiön hallitusohjelmatavoitteista.

Lisätietoa

Lue lisäää järjestölähtöisen päihdetyön kehittämistoiminnasta ja päihde- ja riippuvuustyön osaamisen ja yhteistyön kehittämistarpeet -kyselystä täältä. Kyselyiden tuloksista tullaan julkaisemaan raportti vuoden 2023 aikana.