07.04.2025 | Yleinen
”Mitä tapahtuu puheeksi ottamisen jälkeen?” – Sote-ammattilaiset kaipaavat selkeitä ohjeita ja tietoa palveluista
Päihteiden käytön puheeksi ottaminen onnistui, mutta mitä sen jälkeen tapahtuu? A-klinikkasäätiön toteuttaman kyselyn mukaan moni sote-ammattilainen kaipaa selkeitä toimintamalleja ja tietoa palveluohjauksesta, jotta asiakasta voidaan tukea tehokkaasti.
Moni sote-alan ammattilainen kohtaa työssään asiakkaita, jotka tarvitsevat apua ja tukea riippuvuuksiin tai päihteiden käyttöön liittyen. Osalla ammattilaisista on hyvät valmiudet ottaa asia puheeksi asiakkaiden kanssa. Mutta mitä tapahtuu sen jälkeen, kun huoli on nostettu esiin?
A-klinikkasäätiön järjestölähtöisen päihdetyön kehittämistoiminnan toteuttaman kyselyn mukaan ammattilaiset kaipaavat selkeämpää ohjeistusta siitä, miten asiakasta voi tukea ja mihin hänet voi ohjata jatkohoitoon.
Hoitopolut epäselviä – mihin asiakas tulisi ohjata?
Kyselyä on toteutettu vuodesta 2020 lähtien kuudella hyvinvointialueella ja siihen on vastannut tähän mennessä yli 2000 sote- ja sivistyspalveluiden ammattilaista.
Kyselyn vastaajista moni koki, että tieto palveluverkostoista on hajanaista ja käytännön tilanteissa saattaa syntyä epävarmuutta siitä, mihin apua tarvitsevan asiakkaan voi ohjata nopeasti ja tehokkaasti.
Erityisesti nuorten ja ikääntyneiden kohdalla esiin nousi tarve ymmärtää, mitkä palvelut ovat saatavilla ja millä kriteereillä apua saa.
”Suurin haaste ei ole puheeksi ottaminen, vaan se, että en tiedä, minne asiakkaan voi ohjata, jotta hän saisi konkreettista apua tilanteeseensa”
Moni vastaajista peräänkuulutti selkeää ja ajantasaista palveluopasta, jossa olisi koottuna alueen päihdepalvelut, niiden toimintaperiaatteet ja hoitoon hakeutumisen kriteerit.
Nuorten ja alaikäisten kohdalla epäselvyyttä ilmoitusvelvollisuudesta
Nuorten päihteiden käytön puheeksi ottaminen on ammattilaisten mukaan tärkeää, mutta moni koki epävarmuutta siitä, milloin huolesta tulisi tehdä lastensuojeluilmoitus ja miten nuorta voisi tukea ilman, että tilanne kärjistyy.
”Milloin pitää huolestua niin paljon, että ilmoitus on tehtävä? Joskus nuoret kertovat kokeiluistaan avoimesti, mutta eivät itse koe niissä ongelmaa. Miten voin motivoida heitä muutokseen?”
Tämä nostaa esiin tarpeen koulutukselle, jossa käsiteltäisiin konkreettisia toimintamalleja nuorten kanssa työskenteleville ammattilaisille: Miten varhainen puuttuminen voidaan toteuttaa ilman, että nuori kokee sen rangaistuksena?
Ikääntyneiden ja kehitysvammaisten palveluohjaus haasteena
Ikääntyneiden päihteiden käyttö ja lääkkeiden väärinkäyttö nousivat myös kyselyssä esiin. Moni vastaaja koki, että ikäihmisten kohdalla on vaikea löytää oikeita palveluita, koska perinteiset päihdepalvelut eivät aina sovellu heidän tarpeisiinsa.
”Ikääntyneiden lääkkeiden liikakäyttö on lisääntynyt, mutta en tiedä, miten heitä voi ohjata hoitoon”
Myös kehitysvammaisten ja muiden erityisryhmien päihteiden käyttö nousi kyselyssä esiin. Vastaajat kokivat, että tietoa näiden ryhmien päihdeongelmien tunnistamisesta ja tukimuodoista on saatavilla liian vähän.
Ratkaisuja käytännön haasteisiin
Kyselyn vastauksissa ammattilaiset ehdottivat useita keinoja, joilla työtä voisi helpottaa ja asiakkaiden saamaa tukea parantaa.
Yksi keskeisimmistä toiveista oli selkeä ja ajantasainen palveluopas, joka kokoaisi yhteen eri hoitopolut, matalan kynnyksen palvelut ja niihin hakeutumisen käytännöt. Tämä helpottaisi ammattilaisia löytämään nopeasti oikeanlaista tukea asiakkailleen.
Lisäksi kaivattiin koulutusta nuorten päihteiden käytön varhaiseen puuttumiseen. Vastaajat toivoivat myös konkreettisia toimintamalleja siihen, milloin lastensuojeluilmoitus on tarpeen ja miten nuorta voidaan tukea sen rinnalla.
Ikääntyneiden ja erityisryhmien kohdalla ammattilaiset peräänkuuluttivat selkeämpää ohjeistusta. Erityisesti kehitysvammaisten ja ikääntyneiden päihteiden käytön tunnistaminen ja hoitoonohjaus koettiin haastavaksi, koska perinteiset päihdepalvelut eivät aina sovellu heidän tarpeisiinsa.
Lopuksi moni sote-ammattilainen kaipasi lisää käytännön menetelmiä ja harjoituksia asiakkaiden motivointiin sekä päihteettömyyden tukemiseen. Pelkkä puheeksi ottaminen ei aina riitä – tarvitaan myös työkaluja siihen, kuinka asiakasta voidaan auttaa eteenpäin ja miten ehkäistä mahdolliset retkahdukset.
Puheeksi ottaminen on ensimmäinen askel, mutta se ei riitä ilman selkeitä toimintamalleja ja palveluohjausta. Sote-ammattilaiset kohtaavat työssään laajan kirjon päihdeongelmia, ja ajantasainen koulutus sekä verkostoituminen muiden ammattilaisten kanssa ovat avainasemassa, jotta asiakkaita voidaan tukea oikealla tavalla.
Lisätietoa
A-klinikkasäätiön Puheeksioton perusteet -verkkokurssi tarjoaa puheeksioton lisäksi tietoa motivoivan haastattelun ja mini-intervention toimintamalleista. Maksuton verkkokurssi sisältää lisäksi moduulin hoito-, apu- ja tukipalveluista. Lue lisää verkkokurssista täältä.
Järjestölähtöisen päihdetyön kehittämistoiminta julkaisi loppuvuodesta 2023 raportin sote- ja sivistyspalveluiden ammattilaisille tehdyistä Päihdetyön osaaminen ja yhteistyön kehittämistarpeet -kyselyistä. Raporttiin on koottu tuloksia viidellä hyvinvointialueella tehdyistä kyselyistä. Käy tutustumassa kyselytuloksiin ja raporttiin täältä.
Tykkää, jaa