Katuklinikka auttaa siellä missä moni ei halua olla

Helsingin Katuklinikan valkoinen auto pysäköi Rautatientorin parkkiruutuun ja sen kyydistä nousevat työntekijät Minna Ursin ja Jetta Laine. Kangaskassiin ja reppuun pakataan puhtaita käyttövälineitä, C-hepatiitti- ja HIV-pikatestejä. Lyhyesti päätetään, millaista reittiä kävellään, jonka jälkeen Katuklinikan hopeisilla kirjaimilla somistetut hupparit sidotaan vyötäisille ja lähdetään matkaan. Katuklinikan jalkautuminen on alkanut.

A-klinikkasäätiön Katuklinikka toimii Oulussa, Tampereella ja Helsingissä. Katuklinikka tekee haittoja vähentävää päihdetyötä etsivän työn periaatteiden mukaisesti. Korona-aikaan jalkautumista tehtiin kolmena päivänä viikossa. Nyt ollaan palattu normaaliin arkeen jolloin määrä vaihtelee kahden ja kolmen päivän välillä, riippuen siitä kuinka paljon on ennalta sovittuja saattoja tai muita tapaamisia.

Rautatieaseman rappusilla istuksii pieni joukko ihmisiä. ”Nuo ovat meikäläisiä”, toteaa Jetta ja kääntyy suoraan kohti ryhmää. ”Katuklinikasta moi, tarvitsetteko puhtaita välineitä tai testejä?”. Joukon kahden nuoren reaktio on silminnähtävän ilahtunut. Kyllä, he molemmat haluaisivat mielellään testin, kiitos.

Image

Minna ohjaa nuoret hieman syrjään, jossa heidät istutetaan rappusille sormenpäästä otettavia testejä varten. Nuoret kertovat olevansa Tampereelta. Puhe on levotonta ja katseet harhailevat hieman. Toista nuorta testin ottaminen hermostuttaa. Pelottaa jos sieltä tuleekin positiivinen vastaus. Toisen nuoren nilkka on turvonnut. Minna tutkii jalkaa ja keskustelee nuoren kanssa oireiden hoitamisesta.

Jetta ojentaa nuorille puhtaiden käyttövälineiden pussit. Niitä jaetaan päivän aikana lukuisia. Katuklinikka on tänä vuonna jakanut 7 400 puhdasta ruiskua ja kerännyt talteen 8 000 likaista ruiskua kuukaudessa.

Puhtaat käyttövälineet jaetaan läpinäkyvissä muovipusseissa, ne katoavat nopeasti reppuihin eikä asiasta keskustella enempää. Pussi sisältää ruiskuja, neuloja, puhdistuslappuja, kuivia lappuja ja filttereitä. Tarvittaessa Katuklinikan työntekijät ohjeistavat ja neuvovat pistämiseen liittyvissä kysymyksissä.

Vuonna 2019 Katuklinikka teki 517 kpl pika-HIV-testejä ja 161 kpl pika-HCV- eli C-hepatiittitestejä.

”Negatiivinen” on vastaus molemman nuoren pikatesteihin. Helpotus on silminnähtävää.
Negatiivinen testi otetaan vastaan lähes poikkeuksetta ilahtuneesti ja lähes riemulla. Helsingissä Katuklinikka on ainoa HIV- ja C-hepatiittitestejä tekevä jalkautuva taho.

Suomessa pistämällä huumeita käyttävillä kolmella neljästä on aktiivinen tai parantunut c-hepatiitti. Määrä on suuri. Sen tähden Katuklinikka tekee testejä säännöllisesti ja ohjaa positiivisen testituloksen saaneet hoidon tai seurannan pariin.

Image

Kaupunki on hiljainen. Ihmiset ovat ehkä kesälomalla. Kadut ovat lähes autioita. Kampin metroaseman kohdalla Minna tunnistaa tien toisella puolella kävelevät kaverukset ja huikkaa heille tervehdykset. Toiselle kaveruksista tehdään myös testi, edellisestä on kulunut aikaa. Pikatesti valmistuu minuutissa, mutta sen minuutin ajan katseet ovat vakavia.

”Negatiivinen”, toteaa Jetta katse testituloksessa. Taas se sama leveä hymy asiakkaan kasvoilla. Päivän paras uutinen. Sen kunniaksi asiakas voi kaivaa toisen lonkeropullon taskustaan ja korkata sen. ”Pidä huolta itsestäsi ja pidä testitulos negatiivisena”, Jetta toivottaa asiakkaan jatkaessa matkaansa.

Ei kukaan halua sairastua, mutta riski siihen on kadulla valtava.

Katuklinikan työ perustuu luottamukseen. Toiminta ei moralisoi käyttäjiä eikä ketään pakoteta palveluiden pariin. Apua kuitenkin tarjotaan, jos asiakas sitä kaipaa. Pyynnöstä työntekijä lähtee mukaan esimerkiksi sosiaalitoimeen, eri terveyspalveluihin, päivystykseen, päihdehoitopaikkoihin, Kelaan tai TE-toimistoon.

Katuklinikka jalkautuu myös eri toimijoiden matalan kynnyksen keskuksiin kuten esimerkiksi Symppiksiin, Nuoleen ja Päiväkeskus Illusiaan. Tarkoitus on viedä apua sinne missä sitä tarvitaan, niin matalalla kynnyksellä kuin mahdollista.

Image

Vaihdetaan sijaintipaikkaa. Dallapen puistossa on hieman levotonta. Eräs käyttäjä huitoo kohti toista ensin polkupyörällä ja sen jälkeen maastaan löytämällään rautakappaleella.

Jetta kertoo psykoosissa olevien ihmisten määrän kasvaneen tänä kesänä. Auttavien tahojen sulkeminen koronaepidemian aikana on vaikuttanut monen käyttäjän hyvinvointiin. Muutoinkin epävarmasta elämästä on tullut entistäkin epävarmempaa.

Penkillä istuu vaitonainen nainen koira jaloissaan. Kaksi miestä kävelee levottomasti ympärillä. Ensimmäinen haluaa testin ja toinen vain puhtaita käyttövälineitä. Nainen ei katso silmiin, hän ei halua mitään.

Image

Jetan tehdessä testiä, Minna kirjaa ruutuvihkoon ylös päivän aikana kohdattujen asiakkaiden nimimerkkejä. Nimimerkikseen voi kertoa mitä vain, syntymävuosi kysytään mutta mitään papereita Katuklinikan työntekijät eivät tarkista.

Listaa pidetään, jotta voidaan kirjata kohtaamisien määrä vuositasolla tilastoihin. Tänä vuonna eri nimimerkkejä on tilastoihin kertynyt 804 kappaletta ja kohtaamisia on kirjattu tähän mennessä 1302 kappaletta. 

Katuklinikka tekee paljon myös verkostotyötä ja on mukana erilaisissa työryhmissä. Konkreettisinta työ kuitenkin on kadulla, ihmisten parissa. Jetta ja Minna kyselevät ihmisten kuulumisia, ottavat heidät vastaan ihmisinä. Ovat heidän tasollaan, eivät koskaan yläpuolella.

Päihdeongelmien kanssa kamppaileville on tärkeää, että joku muistaa heidän nimensä ja kysyy miten voi.

”Toki on päiviä, jotka turhauttavat. Joskus ollaan sovittu vaikkapa kuusi tapaamista päivälle, eikä yhteenkään tapaamiseen ilmaannu kukaan. Silloin turhautuneisuus nostaa päätään” Minna kertoo.
Kohtaaminen asiakkaiden kanssa kuitenkin palauttaa työn merkityksellisyyden. Se kun saa rakennettua luottamuksen ja autettua jotakuta hieman eteenpäin elämän solmukohdassa.

Teksti ja kuvat: Annuska Dal Maso

Sinä voit vaikuttaa siihen, että kaikkein heikoimmassa asemassa yhteiskunnassamme oleville ihmisille rakennetaan tietä parempaan arkeen askel askeleelta.
Tue toimintaamme lahjoituksella.

Lahjoita verkossa

Kiitos tuestasi!