Järjestöt ovat tärkeässä roolissa suurten kaupunkien sosiaalisten ongelmien ratkaisemisessa

Suomen suurissa kaupungeissa ja erityisesti pääkaupunkiseudulla on nähtävissä muusta Suomesta poikkeavia sosiaalisia ongelmia. Suurille kaupungeille tyypillistä on väestömäärän lisäksi väestön monimuotoisuus, mikä johtaa elämäntilanteiden ja elinolojen laajaan kirjoon. Lisäksi kaupungeissa on myös nähtävissä globaaleille suurkaupungeille tyypillisiä ilmiöitä, jotka selittyvät kaupunkien elinvoiman ja mahdollisuuksien sekä yhteiskunnan ulkopuolelle jäämisen ristiriidalla.

Suurkaupunki-ilmiöt näyttäytyvät asunnottomuutena, päihde- ja mielenterveysongelmina, osattomuutena, rikollisuutena ja yleisenä huono-osaisuutena. Ilmiöiden luonne elää ja muuttuu jatkuvasti. Yhteiskunnan ulkopuolelle jääneiden tavoittaminen edellyttää matalan kynnyksen ja etsivän työn lisäksi syvällistä ymmärrystä ilmiöiden luonteesta ja kykyä havaita ja ennakoida muutoksia. 

Luottamuksen rakentamisen asiantuntijoita

Hyvinvointialueiden toimintaa ohjaa lainsäädäntö, ja rajaa talous. Tässä toimintaympäristössä julkisten palvelujen mahdollisuudet sekä tavoittaa yhteiskunnan ulkopuolella olevia että ymmärtää ja ennakoida marginaalissa elävien osakulttuurien muutoksia ja uusia palvelutarpeita on äärimmäisen haastavaa.

Matalan kynnyksen palvelut sekä haittoja vähentävä ja muutoksia ennakoiva työote soveltuu järjestöille. Järjestöillä on usein paremmat edellytykset saavuttaa asiakkaiden luottamus. Ilman luottamusta tavoittaminen ja yhteisen ymmärryksen saavuttaminen on käytännössä vaikeaa.

A-klinikkasäätiön järjestölähtöisen päihdetyön kehittämistoiminnan toteuttamissa kansalaiskyselyissä järjestöt nähdään usein nimenomaan marginaalissa toimivien tukena ja uusien työmuotojen kehittäjänä. Ammatillisen työn ohella järjestöt nähdään merkittävässä roolissa vertaistyön ja vapaaehtoistyön koordinoijana.

Yhteistyörakenteilla vähennetään päällekkäistä ja kilpailevaa työtä

Järjestöjen rahoituksen leikkaaminen samanaikaisesti hyvinvointialueiden säästövelvoitteiden ja sosiaaliturvan leikkausten kanssa voi johtaa marginaalissa olevien määrän merkittävään kasvuun ja edelleen marginaalin syventymiseen.

Tämä on sekä inhimillisesti että kokonaisturvallisuuden kannalta huolestuttavaa. Väestö, joka kokee juuttuneensa pysyvästi marginaaliin ilman yhteiskunnan tukemia mahdollisuuksia, ei sitoudu yhteiskunnan pelisääntöihin ja määrittää itse norminsa, jolloin rikollisuus, päihteiden käyttö ja muu yhteiskuntarauhaa vaarantava toiminta lisääntyy.

Järjestöjen matalan kynnyksen toiminta tavoittaa marginaalissa olevia ja luo toivoa paremmasta, mikä puolestaan vähentää osattomuuden tunnetta ja lisää luottamusta yhteiskuntaan.

Hyvinvointialueet ovat yhdessä järjestöjen kanssa kehittäneet yhteistyötä, jotta niukat resurssit ovat tehokkaassa ja kunkin toimijan osaamisen kannalta oikeassa käytössä. Yhteistyörakenteilla vähennetään päällekkäistä ja kilpailevaa työtä sekä paikataan palveluvajeita. Sen lisäksi järjestöt toimivat tuntosarvina julkisille palveluille ennakoiden palvelutarpeiden muutoksia.

Kaupungistumisen lieveilmiöt, kuten asunnottomuus, epätasa-arvoisuus, päihteiden käyttö ja rikollisuus, ovat vakavia yhteiskunnan koheesiota heikentäviä riskejä. Näiden riskien hallinnassa järjestöillä on merkittävä ja kauaskantoinen rooli.  

Lisätietoa kansalaiskyselyistä