Ison kuvan kirkastaja

”Työskentelen hankekoordinaattorina Päihde- ja mielenterveysjärjestöjen tutkimusohjelma MIPA 2.0:ssa. Yritämme siinä tehdä näkyväksi järjestöjen moninaista työtä ja sen merkitystä toimintaan osallistuville ihmisille. 

Kyselytutkimustemme mukaan ihmiset kokevat elämäntilanteensa ja hyvinvointinsa kohentuneen järjestötoimintaan osallistumisen myötä. Myönteistä muutosta havaittiin esimerkiksi psyykkisessä terveydessä, elämän laadussa ja perhesuhteissa.

Järjestöjen toiminnassa omaan hyvinvointiin vaikutti eniten kohdatuksi tulemisen tunne.

Täytyy muistaa, että järjestöjen toimintaan osallistuu kirjava joukko ihmisiä monenlaisissa rooleissa. Mukana on esimerkiksi toipujia, vertaisia, vapaaehtoisia ja omaisia. Elämäntilanteet ovat heillä aika erilaisia. Parhaimmaksi tilanteensa kokivat vapaaehtoiset ja heikoimmaksi akuutisti ongelmien kanssa kamppailevat.

Järjestöjen toiminnassa tärkein yksittäinen omaan hyvinvointiin vaikuttava tekijä oli kohdatuksi tulemisen tunne. Se liittyy myös kokemukseen esimerkiksi yhdenvertaisuudesta ja kuulluksi tulemisesta.

Olemme myös nostaneet esiin asioita, joissa järjestöt ja yhdistykset voisivat toimia paremminkin.

Olemme myös nostaneet esiin asioita, joissa järjestöt ja yhdistykset voisivat toimia paremminkin. Noin kolmannes kyselyymme vastanneista vapaaehtoisista ja vertaisista kertoi kokeneensa väsymistä tehtävissään. Perehdytys tehtäviin ja riittävä työnohjaus olisi tärkeää. Niillä on yhteys parempaan jaksamiseen.

Järjestöt ja yhdistykset voisivat myös tukea enemmänkin jäsentensä osallistumismahdollisuuksia ja aktiivista kansalaisuutta. Kolmanneksessa kyselyymme vastanneista järjestöistä kohderyhmien osallistaminen järjestöjen toiminnan suunnitteluun ja päätöksentekoon arvioitiin vähäiseksi. 

Myös tutkimukseen osallistuneet ovat voineet osallistua tulosten tulkintaan.

Tavoitteena on, että järjestöt osaisivat käyttää ja hyödyntää tutkimusohjelman niiden toiminnasta tuottamaa tietoa. Olemme koettaneet edesauttaa tätä viestimällä tutkimustuloksista monessa muodossa. Olemme käyneet järjestöjen tilaisuuksissa keskustelemassa tuloksista. Näin myös tutkimukseen osallistuneet ovat voineet osallistua tulosten tulkintaan.

Tällä hetkellä teemme MIPA 2.0 -tutkimusohjelmassa etnografista tutkimusta ja osallistuvaa havainnointia matalan kynnyksen kohtaamispaikoissa. Selvitämme, millaista toiminta on, keitä siihen osallistuu ja mikä merkitys toiminnalla on osallistujille. Haluamme myös tietää, luoko toiminta ihmisille polkuja eteenpäin.

Tässä työssä on parasta tutustuminen uusiin ihmisiin ja uudet asiat ja ilmiöt, joita yrittää ymmärtää.

MIPAn tutkimustuloksista itseä on havahduttanut varsinkin vapaaehtoisten ja vertaisten väsyminen ja tuen tarve. Myös omaisten tunnetaakka, huoli läheisen tilanteesta ja tarve tukeen kosketti. Omaisten vastauksista kyselyyn välittyi vahva tunneside. 

Ennen tutkijan työtä ehdin toimia sosiaalityöntekijänä ja A-klinikan sosiaaliterapeuttina. Tutkijan uralle vei jatko-opinnot mahdollistanut apuraha ja sitten tilaisuus tehdä tutkimustyötä. Tässä työssä on parasta tutustuminen uusiin ihmisiin ja uudet asiat ja ilmiöt, joita yrittää ymmärtää. Yhteistyö vertaisten ja kokemusasiantuntijoiden kanssa on ollut erityisen antoisaa.”

MIPA 2.0 -tutkimushankkeessa on mukana 10 päihde- ja mielenterveysjärjestöä, Diakonia-ammattikorkeakoulu sekä Tampereen yliopiston sosiaalityön tutkinto-ohjelma. Hanketta koordinoi A-klinikkasäätiö.