Huumeiden käytön rangaistavuus aiheuttaa voimakasta stigmaa

Tutkimme Jenni Kauhasen ja Phatra Sae-Iaon kanssa huumeita käyttävien henkilöiden kokemuksia huumeiden käytön laittomuuden ja rangaistavuuden vaikutuksista AMK opinnäytetyötämme varten. Kyselytutkimus toteutettiin yhteistyössä A-klinikkasäätiön Verkko-Vinkin ja Helsingin kaupungin Symppiksien kanssa ja tavoitimme siihen 319 vastaajaa. 

Tutkimuksessamme pyrimme selvittämään, miten huumeita käyttävät kokevat huumeiden käytön laittomuuden ja miten se heijastuu hoitoon hakeutumiseen. Tutkimme myös, minkälaisia vaikutuksia huumeiden käytön rangaistavuudella koetaan olevan, sekä miten sen koettaisiin vaikuttavan, jos huumeiden käyttö ei olisi rangaistavaa.

Huumeiden käyttö lisääntynyt kontrollipolitiikasta huolimatta

Huumeiden käyttö on yleistynyt viimeisten vuosikymmenten aikana merkittävästi [1] ja tilastoidut huumausaineen käyttörikokset ovat olleet kasvussa useiden vuosien ajan huolimatta poliisien hoitoon ohjauksen tehostamisesta [2] [3]. Huumekuolemien määrä on myös edelleen kasvussa ja vuonna 2020 erityisesti alle 30-vuotiaiden miesten kuolemat lisääntyivät [4].

Huumeiden ongelmakäyttö määritellään usein sen mukaan, että käyttö on aiheuttanut vakavia sosiaalisia tai terveydellisiä haittoja [5]. Huumeita käyttävien henkilöiden joukkoon kuuluu kuitenkin myös niitä henkilöitä, joiden käyttöä ei voida määritellä ongelmakäytöksi. 

On todettu, että huumeidenkäyttäjät eivät ole yksi homogeeninen ryhmä, vaan osa huumeita käyttävistä henkilöistä on edelleen tiiviisti yhteiskunnassa mukana. Eroja on osoitettu olevan huumeiden käyttötottumuksissa ja käyttötavoissa sekä elämäntilanteissa. Tämä näkyy mm. kouluttautumisessa sekä työssäkäynnissä. [6] 

Myös tutkimukseemme osallistuneista vastaajista valtaosa oli kouluttautuneita ja opiskelijoita tai työelämässä olevia aktiivisesta huumeiden käytöstä huolimatta.

Rangaistavuus lisää stigmaa

Tutkimuksen tuloksista nousi voimakkaasti esille vastaajien kokemus huumeiden käyttöön liittyvästä häpeästä sen rangaistavuuden vuoksi. Lähes kaikki vastaajat kokivat, että huumeita käyttävät leimataan usein rikollisiksi, eivätkä he halunneet kertoa huumeiden käytöstään sen laittomuuden vuoksi. 

Rovamon ja Toikon (2019) mukaan erityisesti perusterveydenhuollon ja somatiikan työntekijöillä vaikuttaa olevan negatiivisia ja stigmatisoivia asenteita päihteitä käyttäviä kohtaan [7]. Tämä näkyi myös tutkimuksemme vastaajien kokemuksissa. Vastaajat kertoivat kohdanneensa syrjintää, nöyryyttämistä ja epätasa-arvoista kohtelua terveydenhuollossa. Hoitoon ei aina uskalleta hakeutua, koska pelätään rangaistusta tai merkintää rikosrekisterissä. Huumeiden käytöstä ei välttämättä uskalleta kertoa terveydenhuollon palveluissa yksityisyyden suojan puuttumisen pelon ja työsuhteeseen liittyvien seuraamuksien vuoksi.

Osa vastaajista oli kokenut asenteellista kohtelua myös päihteiden käytön lopettamisen jälkeen. Tutkittavat toivat esille myös kokeneensa haasteita saada tarvittavaa hoitoa erityisesti mielenterveyspalveluista sekä lääkehoidon osalta huumeiden käytöstä kertomisen jälkeen.

Lähes puolet vastaajista koki, ettei uskalla hakea apua ja neuvoa huumeiden aiheuttamiin haittoihin ja valtaosa koki rangaistavuuden vähentävän avun hälyttämistä paikalle myös yliannostustilanteissa. 

Voimakkaimmin näillä osa-alueilla korostui niiden vastaajien mielipide, joilla ei ole ollut pistokäyttöä. Sama ilmiö oli havaittavissa luottamuksen suhteen. Voimakkain epäluottamus henkilökunnan vaitiolovelvollisuuteen ja kokemus siitä, että huumeiden käytön laittomuus vähentää luottamusta hoitohenkilökuntaan, oli niillä vastaajilla, joilla ei ollut pistokäyttöä.

Tulos oli osittain jopa yllättävä, sillä yleisesti erityisesti pistämällä huumeita käyttävillä henkilöillä on koettu olevan merkittävää epäluottamusta. Vaikuttaisi myös siltä, että mitä vanhemmalla iällä huumeiden käyttö on aloitettu, sitä enemmän se vähensi uskallusta hakea huumeiden aiheuttamiin haittoihin liittyviä neuvoja ja apua.

Rangaistavuuden ei koettu vähentävän käyttöä

Moni huumeita käyttävistä henkilöistä koki huumeiden käytön laittomuudella olevan vaikutusta avun tai neuvon kysymiseen myös ystäviltä tai perheenjäseniltä. Rangaistavuus on saattanut vähentää heidän sosiaalisia suhteitaan ja lisätä yksinäisyyttä, joka puolestaan lisää riskiä syrjäytymiseen. 

Syrjäytymiseen vaikuttavia yhteiskunnallisia tekijöitä olivat myös yhteiskuntaan osallisuuden ja opintoihin hakeutumisen vähentyminen. Suurimmaksi yhteiskunnalliseksi tekijäksi koettiin kuitenkin huumeiden käytön rangaistavuuden vaikutus työllistymiseen, esimerkiksi huumausainerikosmerkinnän seurauksena.

Huumeiden käytön rangaistavuuden ei myöskään koettu vähentävän huumeiden käyttöä. Yli puolet tutkimukseen osallistuneista henkilöistä oli sitä mieltä, ettei rangaistavuudella ole vähentävää tai lisäävää vaikutusta huumeiden käyttöön. Tosin noin kolmannes vastaajista koki rangaistavuuden lisäävän huumeiden käyttöä. 

Huumeiden käytön rangaistavuuden poistamisen koettiin puolestaan voivan vähentää huumeiden käyttöön liittyviä leimaavia ja negatiivisia asenteita sekä vaikuttaa huumeiden käyttäjien kohtaamiseen. 

Rangaistavuuden poistamisella voisi mahdollisesti olla hoitoon hakeutumisen kynnystä madaltava vaikutus etenkin pitkällä tähtäimellä. Rangaistuksen pelon puuttuminen saattaisi vaikuttaa myös siihen, että hoitoon hakeuduttaisiin todennäköisesti riittävän ajoissa. 

Voiko hoitoon hakeutumisen kynnystä madaltaa?

Huumeiden käytön laittomuuden ja rangaistavuuden koetaan aiheuttavan voimakasta stigmaa, joka koostuu useasta eri tekijästä. Tähän vaikuttavat mm. käyttäjän kokema häpeä, epäluottamus, pelko ja erilaiset yhteiskunnalliset ja sosiaaliset tekijät sekä odotukset. 

Erityisesti huumeiden ongelmakäyttöön liittyy lisäksi usein rikollista ja yhteiskunnan normien vastaista toimintaa, joka osaltaan lisää huumeiden käyttöön liittyvää stigmaa. Käyttö on vahvasti sanktioitua, mikä lisää yhteiskunnallista eriarvoisuutta sekä toisaalta epäluuloa ja pelkoa väestössä, ja terveydenhuollon ammattilaisissa, jotka kohtaavat työssään huumeita käyttäviä henkilöitä. 

Leimaavien asenteiden ja yhteiskunnallisen moraalin välityksellä huumeita käyttävät henkilöt ajatellaan herkästi yhtenä ongelmaisena stereotyyppisenä ryhmänä. Tällöin myös yksilön riski syrjäytyä yhteiskunnasta kasvaa. 

Avoimuutta ja luottamuksellista suhdetta tulisi pyrkiä kehittämään hoitotyössä ja tähän ohjaa myös huumeongelmaisen hoidon Käypä hoito –suositus. Hoitohenkilökunnalta tarvitaan neutraalia, ennakkoluulotonta ja tuomitsematonta otetta kohdatessa huumeidenkäyttäjiä, jotta ongelmiin voidaan tarjota apua [8]. 

Myös WHO ja Global Commission on Drug Policy esittävät, että huumeiden käyttöön tulisi puuttua muutoin kuin nykyisellä rankaisemisen mallilla [9, 10]. Tämä näkyy myös uudessa EU:n huumausainestrategiassa (2021–2025), jossa yhtenä prioriteettialana on tarjota vaihtoehtoja pakkokeinoseuraamuksille [11]. THL ehdottaakin, että huumeiden käyttöön tulisi puuttua ensisijaisesti sosiaali- ja terveydenhuollon keinoin [12].  

Tarvitaan uusia ja tehokkaita toimia erityisesti kaikista syrjäytyneimpien huumeiden ongelmakäyttäjien tarpeisiin vastaamiseksi. Huumeiden käytön ja kokeilun yleistyessä on myös huomioitava huumeita käyttävien ihmisten olevan yhä useammin yhteiskuntaan integroituneita, moninaisia ja erilaisista taustoista tulevia ihmisiä, joille rangaistavuudesta ja voimakkaasta stigmasta koituvat seuraukset voivat olla kohtuuttomia huumeiden käyttöön liittyviin ongelmiin nähden. 

Koska epäluottamus ja hoitoon hakeutumisen esteet vaikuttavat tämän tutkimuksen mukaan olevan voimakkaimpia juuri kyseisellä ihmisryhmällä, tulisi hoitoon hakeutumisen kynnystä madaltaa ja eriarvoisuutta ja leimaavia asenteita pyrkiä yhteiskunnallisesti ja aktiivisesti vähentämään. 

Terveydenhuollon ammattilaisina meidän tulisi lisätä tietoisuutta asiakaskunnan kokemuksista sekä herätellä toisiamme tunnistamaan omia asenteitamme ja niiden vaikutusta omaan työhömme. Arvokeskustelua lisäämällä voimme parantaa omia kohtaamisen taitojamme ja pyrkiä omalta osaltamme madaltamaan hoitoon hakeutumisen kynnystä. 

Kirjoittaja:

Piia Leinonen 
Lähihoitaja, Sairaanhoitaja (AMK), Diakonia-ammattikorkeakoulu

Kauhanen, Jenni; Leinonen, Piia; Sae-Iao, Phatra: Huumeita käyttävien henkilöiden kokemuksia huumeiden käytön laittomuuden ja rangaistavuuden vaikutuksista. Ammattikorkeakoulun opinnäytetyö 2022.