18.04.2024 | Näkökulma

Hätähuuto suomalaisten puolesta – leikkaukset iskevät ja lujaa

”STEAn valtionavustuksia jaetaan sote-järjestöille peräti 80 miljoonaa euroa vähemmän ensi vuonna. Vuonna 2027 avustuksia päihde- ja mielenterveysongelmista kärsiville ja heidän läheisilleen on tarjolla kolmannes vähemmän kuin nyt. Hätä kaduilla on todellinen ja olemme äärettömän huolissamme ihmisten puolesta”, kirjoittaa toimitusjohtajamme Hannu Jouhki.

Toimintamme A-klinikkasäätiöllä jakautuu kohtaavaan työhön, ennaltaehkäisevään työhön, tutkimukseen ja kehitykseen sekä auttamiseen työelämän addiktioiden kohtaamisessa. Pelkästään viime vuonna kohtasimme Helsingin, Tampereen, Oulun ja Hämeenlinnan kaduilla lähes kymmenentuhatta eri apua tarvitsevaa ihmistä. Vapaaehtoistoiminnan kiinnostus kasvaa koko ajan ja alkuvuonna 65 ihmistä on ollut mukana kohtaamassa heikoimmassa asemassa olevia ihmisiä. Digipalvelumme tavoittavat vuosittain kolme miljoonaa suomalaista, jotka etsivät apua joko omaan tai läheisensä riippuvuussairauteen.

Nämä luvut ovat pelkästään meiltä. Kun laskemme mukaan kaikkien sote-järjestöjen tekemän arvokkaan työn, kohtaamisten ja avun määrät nousevat eksponentiaalisesti. Leikkausten myötä apua saa yhä harvempi.

Käyn säännöllisesti jalkautumassa kaduilla ja hätä on siellä todellinen. Leipä, jonka ihminen vapareiltamme saa voi olla ainoa ruoka moneen päivään. Katuklinikkamme tekemät C-hepatiitti- ja HIV-testit ehkäisevät tautien leviämistä ja ohjaavat ihmisiä hoitoon ajoissa. Ensiapu pistoshaavojen kanssa voi auttaa ehkäisemään erikoissairaanhoidon tarvetta, josta koituu tuhansien eurojen hintalappu yhteiskunnalle.

Tarinat, joita ihmiset kohdatessa kertovat omasta tilanteestaan, puhuvat karua kieltä siitä, ettei hyvinvointiyhteiskuntamme toimi, kuten sen kuuluisi. Apua ei saada, jonot ovat pitkiä, mielenterveys- ja päihdeongelmat sivuutetaan tai heitä kohdellaan alempiarvoisina kansalaisina.

Yhteiskuntamme on mahdollistanut avustuksilla sote-järjestöjen tekemän työn, joka voi jäädä suurelta yleisöltä näkymättömiin. Leikkausten myötä meillä tulee olemaan enemmän vaarallisia myrkytystapauksia, nälkää, nestehukkaa, psykoottista käyttäytymistä katukuvassa. Enemmän ihmisiä joutuu viettämään yönsä vihreissä vessoissa ja rappukäytävissä. Enemmän kotiin eristäytymistä, ahdistusta ja yksinäisyyttä.

Järjestöt ovat kannatelleet kuormittunutta mieltä, kun terapia ja apu ovat olleet tauolla loma-aikoina. Tulevatko kaikki soitot nyt hätänumeroon, kun järjestöillä ei ole ihmisiä vastaamassa puhelimeen tai auttamassa kaduilla? Samaan aikaan hallitus kaavailee alkoholin saatavuuden merkittävää kasvua ja kotiinkuljetusta. Aivan kuin ongelmia haluttaisiin ehdoin tahdoin lisätä ja sysätä riskirajoilla olevat ihmiset syvään kuiluun, jossa kukaan ei ole kannattelemassa. Kuolleita kun on vaikea kuntouttaa.

Toivon päätöksenteossa malttia ja aitoa vuoropuhelua järjestöjen kanssa. Asioihin voi vielä vaikuttaa ja esimerkiksi kehysriihessä päätetty Sosiaali- ja terveysministeriön 30 miljoonan leikkaus tulisi kohdentaa muuhun kuin sote-järjestöjen tekemään tulokselliseen ja rahoittajalle tarkkaan raportoituun työhön. Eli siihen, joka vaikuttaa suoraan meihin suomalaisiin. On myös kohtuutonta, että lahjoitusten verovähennysmahdollisuutta yksityishenkilöille ei myönnetty sosiaali- ja terveysjärjestöille suunnattuihin lahjoituksiin toisin kuin nuoriso-, liikunta-, urheilu- ja lapsijärjestöille annettaviin lahjoituksiin.