02.11.2022 | Näkökulma
Tarja Virolainen
”Ainetunnistus olisi hyvä lisä päihdepalveluihin”
Ainetunnistus kertoo huumausaineen käyttäjälle, mitä ainetta hän käyttää. Suomen laki ei kuitenkaan salli ainetunnistuksen käyttöönottoa. Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen (THL) erityisasiantuntija Sanna Kailanto kertoo, mitä tästä päihdetyön muodosta on tärkeää tietää.
Mitä on ainetunnistus?
Ainetunnistus on yksi päihdetyön muoto huumeiden käytön haittojen ja yliannostusten ehkäisemiseksi. Palveluun voi tuoda tunnistettavaksi pienen määrän hankkimaansa huumetta, ja näytteen koostumus analysoidaan joko paikan päällä tai lähetetään laboratorioon tutkittavaksi.
Tulos kerrotaan näytteen tuojalle, mutta näytettä ei luovuteta hänelle takaisin. Samalla kysytään, millaisia käsityksiä hänellä on käytön riskeistä. Olennaista on myös keskustelu ja tiedon jakaminen aineesta, sen riskeistä ja päihdepalveluista.
Miten testaus käytännössä toteutetaan?
Ainetunnistuksessa on erilaisia toteutustapoja. Pikatesti kertoo nopeasti paikan päällä, onko tutkittavassa yhdisteessä tiettyä huumetta vai ei. Maailmalla on etsitty näin esimerkiksi fentanyylejä, jotka ovat voimakkaita opioideja. Jos annoksessa ei ole tutkittua ainetta, se voi kuitenkin sisältää jotakin muuta vaarallista ainetta. Tarkemmat pitoisuudet ja useammat yhdisteet saadaan vain laboratorioon lähetettävistä näytteistä, joiden tuloksia voi joutua odottamaan pari viikkoa.
Mitkä ovat ainetunnistuksen keskeiset edut?
Se täydentää muuta päihdetyötä sekä huumetietoa, jota saamme esimerkiksi jätevesitutkimuksista, poliisilta ja tullilaboratoriosta sekä eurooppalaisesta viranomaisjärjestelmästä. Vain ainetunnistus kertoo käyttäjälle, mitä ainetta hän käyttää ja antaa tietoa siitä, mitä aineita ylipäänsä on liikkeellä. Se on myös tapa jakaa tietoa käyttäjille ja luoda kontaktia niihin, jotka eivät asioi muissa palveluissa.
Mitä huonoja puolia ainetunnistuksessa on?
Meillä on vain vähän tietoa siitä, miten ainetestaus vaikuttaa ihmisten käyttäytymiseen ja voiko tulos esimerkiksi luoda virheellistä turvallisuudentunnetta. Palvelu on myös aika kallis. Näytteiden analysointi akkreditoiduissa laboratorioissa vaatii rahoitusta, joka ei saisi olla pois muista päihdepalveluista. Lisäksi pikatestaus tosiaan kertoo vain yhden tutkitun aineen esiintyvyyden näytteessä ja laboratorionäytteiden tuloksia on odotettava melko pitkään.
Pitäisikö ainetunnistus mielestäsi mahdollistaa Suomen lainsäädännössä?
Periaatteessa kaikki ne keinot ja palvelumuodot ovat hyödyllisiä, jotka vähentävät huumeiden käytön haittoja. Ainetunnistus olisi tässä hyvä lisä, kunhan se ei syö resursseja nykyisiltä päihde- ja matalan kynnyksen palveluilta. Koska huumausaineiden käyttö ja käsittely on laitonta, ainetunnistus onnistuu nyt vain tutkimuksellisesti. Palvelun laaja käyttöönotto ei siis ole nykylain mukaan mahdollista.
A-klinikkasäätiön Kadulta labraan -pilottitutkimus osoitti, että huumeita käyttäviä ihmisiä kiinnostaa heidän käyttämiensä aineiden todellinen sisältö ja riskien vähentäminen. Yllättivätkö raportin tulokset?
Eivät. Käytännössä huumausaineiden käyttäjät tulevat kyselemään aineiden koostumusta yleensä vasta, jos käytön jälkeen ilmaantuu erikoisia oireita. Voimakkaasti riippuvaiset käyttäjät eivät myöskään odota paria viikkoa laboratoriotuloksia. Jos pikatestissä löytyy vaarallisia yhdisteitä, se voi vähentää käyttöä saman tien. Mutta jos laboratoriovarmistuksissa alkaa näkyä vaarallisia yhdisteitä, se vaikuttaa käyttöön vasta viiveellä.
Käytetäänkö ainetunnistusta paljon muissa maissa?
Muualla maailmassa ainetunnistusta tarjotaan joissakin käyttöhuoneissa sekä ruiskujen ja neulojen vaihtopisteissä. Käyttäjä voi ennen annostelua tehdä pikatestin ja saada heti tiedon, onko yhdisteessä vaarallisia aineita. Tunnistusta tehdään myös liikkuvissa autoissa muun muassa suurilla festareilla, joilla on laajaa huumeiden viihdekäyttöä. Euroopassa ainetunnistus ei ole kovin laajasti käytössä, eikä sitä käytetä yhdessäkään Pohjoismaassa.
Millaisessa muodossa ainetunnistus sopisi Suomeen?
Olemme ehkä tuudittautuneet liikaa siihen, että Suomeen ei tule vaarallisia muuntohuumeita. Olisi kuitenkin tärkeää miettiä rakenteita valmiiksi siltä varalta, jos niin käy. Ainetunnistuksella olisi paikkansa huumeiden käytön seurannan ja käyttäjien kontaktoinnin yhtenä välineenä.
On mahdotonta tietää varmasti, mitä ainetta laittoman huumekaupan yhteydessä toimitetaan. A-klinikkasäätiö vetoa hallitusohjelmatavoitteissaan, että huumemyrkytysten ja yliannostusten välttämiseksi olisi otettava käyttöön mahdollisuus tutkituttaa huumausaine-erien sisältö. Huumausainelain muutoksella on mahdollistettava käsittelylupa haittoja vähentävässä työssä laittomilta markkinoilta peräisin oleville aineille.
Järvelin, R., Nahkuri, J., Kankaanpää, A., Gunnar, T., Kajos, M. & Kaskela, T. (2019) Huumausaineiden todellinen sisältö ja tiedon vaikutus käyttöpäätöksiin jäämänäytetutkimuksen valossa (pdf). Tietopuu: Katsauksia ja näkökulmia 5/2019: 1-19
Kaskela, T., Nahkuri, J., Kankaanpää, A., Pelander, A., Gunnar, T. Harviainen, T., Hintikka, L., Koskelo, J., Kyber, M., Ruokolainen, T. & Tourunen, J. (2022) Kadulta labraan – huumejäämäanalyysin ensimmäisiä löydöksiä. Kadulta labraan -tutkimuksen ensimmäinen väliraportti (pdf).
Tykkää, jaa, kommentoi