Kun kysyin “Missä olit turvassa?” ymmärsin haittoja vähentävän työn merkityksen

Jalkauduimme Oulun Katuklinikan kanssa kaduille ja kuuntelin, kun asiakas kertoi yöstä rappukäytävässä. Taskussa oli käytetyt välineet, päässä liikaa muistoja. Kysyimme, miten yö oli mennyt? Missä olet saanut olla turvassa? Onko joku pitänyt sinusta huolta?

Siinä hetkessä minulle konkretisoitui haittoja vähentävä työ. Se ei ole moralisointia, eikä ehtolistoja, vaan ajatus siitä, että ihminen on arvokas juuri nyt. Myös silloin, kun päihderiippuvuus näkyy ja kuuluu.

Opiskelen sosionomiksi Oulun Diakissa ja olen tehnyt yli kaksikymmentä vuotta töitä sosiaali- ja terveysalalla. Olen ollut lastensuojelussa, psykiatrisilla osastoilla ja mielenterveyskuntoutujien asumispalveluissa.

Harjoitteluni aikana kuljin mukana tapaamisissa, joissa varmistettiin, että ihminen ei tipu palveluista pois. Jos asiakkaalla ei ollut puhelinta, nettiä tai puheaikaa, emme tyytyneet ohjeeseen “soita tuohon numeroon”. Menimme mukaan, soitimme yhdessä, lähdimme paikan päälle. Usein meidän läsnäolomme oli se ratkaiseva tekijä, jonka avulla aika terveyskeskukseen tai sosiaalitoimeen oikeasti toteutui.

Päihderiippuvuus ei näyttäytynyt “huonoina valintoina”, vaan sairautena, joka ottaa tilaa kaikesta. Se vaikuttaa toimintakykyyn, muistiin, jaksamiseen ja uskoon omiin mahdollisuuksiin. Kun ihminen on jo valmiiksi uupunut ja epäluottavainen järjestelmää kohtaan, yhden lomakkeen täyttäminen voi olla liikaa. Siinä kohtaa kohtaava työ erottuu: me emme odota, että ihminen jaksaa yksin, vaan otamme osan taakasta kannettavaksi.

Harjoittelupäivät olivat harvoin “siistejä”. Aamulla saattoi olla suunnitelma, joka muuttui ensimmäisen kohtaamisen myötä. Joku tarvitsi kriisiapua, toinen lääkäriajan järjestämistä, kolmas vain jonkun, joka kuuntelee. Välillä kävimme asunnot läpi, välillä odotimme päivystyksessä. Usein päivän lopuksi olo oli samaan aikaan väsynyt ja kiitollinen.

Työyhteisössä minut otettiin mukaan heti alusta asti. En ollut “vain harjoittelija”, vaan tiimin jäsen. Sain tukea, kysymyksille oli tilaa ja kohtaamisia purettiin yhdessä. Se oli tärkeää, koska työ herättää tunteita: surua, turhautumista, toivoa.

Harjoittelun aikana opin myös katsomaan palvelujärjestelmää uudella tavalla. Pöydän toiselta puolelta se näyttää usein jäsennellyltä ja loogiselta. Kadulta katsottuna se voi olla sokkelo: monta ovea, joista jokaisesta pitäisi osata pyytää juuri oikeaa asiaa, oikeaan aikaan, oikeilla sanoilla. Kun tähän yhdistyy päihderiippuvuuden, asunnottomuuden ja mielenterveyden ongelmien yhteisvaikutus, on selvää, että moni putoaa väliin.

Katuklinikan työ tuo tähän väliin jotain, mitä mikään lomake tai järjestelmä ei pysty tarjoamaan: pysyvyyttä ja luottamusta. Kun sama työntekijä tulee pihalle, rappukäytävään tai olohuoneeseen kerta toisensa jälkeen, syntyy suhde, jonka varaan voi alkaa rakentaa. Rakenteilla olo on silloin jaettua: ihminen rakentaa omaa elämäänsä, ja me rakennamme rinnalla tukea, joka kestää.

Harjoittelu Katuklinikalla oli mahdollisuus testata omaa ammatillisuuttani ympäristössä, jossa arvot ovat konkreettisesti läsnä: jokainen ihminen on arvokas, riippuvuussairaus on otettava vakavasti, ja haittojen vähentäminen on inhimillinen ja realistinen tapa tukea ihmistä eteenpäin.

Samalla se vahvisti sitä suuntaa, johon haluan työurallani kulkea. Kohtaava, haittoja vähentävä päihdetyö tuntuu siltä, että olen oikeassa paikassa. A-klinikkasäätiön arvot ja tapa tehdä työtä – sekä kentällä että tutkimuksessa – näyttävät, että addiktioita ei hoideta vain yksilötasolla, vaan myös rakenteita muuttamalla.

Kun mietin harjoittelua taaksepäin, lause “En ole rikki. Olen rakenteilla” saa uuden merkityksen. Olen nähnyt ihmisiä, joiden elämässä on ollut paljon pimeää, mutta jotka silti ottavat pieniä askeleita eteenpäin. Olen myös itse rakenteilla ammattilaisena: opettelen, arvioin omaa toimintaani ja tarkennan suuntaa.

Rakenteilla oleminen ei ole epäonnistumista. Se on toivoa. Ja Katuklinikan arjessa sitä toivoa rakennetaan joka päivä – yhdessä ihmisten kanssa, ei heidän puolestaan.

Oppimassa addiktioista