Väkivallan uhka on usein läsnä läheisten arjessa

Toukokuun 5. päivänä vietetään jokavuotista Läheistenpäivää. Silloin muistetaan läheisiä, joiden elämään toisen ihmisen päihderiippuvuus vaikuttaa. Vuoden 2025 Läheistenpäivän teemana on ”Ole turvassa”.

Läheisten kokema väkivalta on sensitiivinen ongelma, josta on hankala puhua. On vaikea ymmärtää ja myöntää, että perheenjäsenen käytös aiheuttaa kotona myös turvattomuutta. Erityisesti lapsilla on myös taipumus suojella vanhempaansa, mikä voi johtaa vaikenemiseen kotona koetusta väkivallasta. Aggressiivinen käytös voi olla perheessä niin arkipäiväistä ja normalisoitunutta, ettei siitä välttämättä nähdä tarpeelliseksi puhua.

Tarkkaa tietoa siitä, kuinka moni läheinen kokee arjessaan väkivaltaa, ei juuri ole saatavilla. Kansainvälisissä tutkimuksissa valtaosalla tavoitetuista läheisistä näyttää olevan kokemuksia jonkinlaisesta aggressiosta tai väkivallasta [1,2,3]. Tutkimuksissa tavoitettujen läheisten määrä on kuitenkin usein jäänyt pieneksi.

Päihde- ja mielenterveysjärjestöjen tutkimusohjelmassa (MIPA 2.0) toteutettiin vuonna 2019, ennen koronapandemiaa, kyselytutkimus, jossa kartoitettiin muun muassa läheisten kokemaa väkivallan uhkaa. Kyselyyn vastasi 204 päihteitä ongelmallisesti käyttävän ihmisen läheistä. Heidät tavoitettiin tutkimukseen järjestöjen tukipalvelujen ja verkkosivujen kautta. Vastanneista läheisistä 58 prosenttia oli päihteitä käyttävän perheenjäsenen vanhempia, 21 prosenttia puolisoja/kumppaneita, 8 prosenttia lapsia ja loput sisaruksia ja kaukaisempia sukulaisia. Valtaosa (90 %) oli naisia.

Lähes 30 prosenttia läheisistä koki paljon tai jonkin verran väkivallan uhkaa

Kyselyyn vastanneista läheisistä 29 prosenttia kertoi perheenjäsenen päihteidenkäytön aiheuttavan elämässään paljon (10 %) tai jonkin verran (19 %) fyysisen tai sanallisen väkivallan uhkaa (kuvio alla). Viidennes läheisistä kertoi kokevansa väkivallan uhkaa vähän ja kolmannes ilmoitti, ettei kokenut tällaista uhkaa lainkaan. 16 prosenttia kertoi, että tilanne ei koskenut heitä, koska yhteys perheenjäseneen oli katkennut tai tämä oli kuollut. 

Kuvio. Niiden läheisten osuus, jotka kokivat fyysisen tai sanallisen väkivallan uhkaa (%).

Kyselyssä puolisot/kumppanit kokivat väkivallan uhkaa enemmän kuin muut läheisryhmät. Yli kolmannes heistä (36 %) kertoi kokevansa paljon tai jonkin verran väkivallan uhkaa, vanhemmista ja lapsista neljännes. Myös muissa tutkimuksissa [1] on nostettu esiin puolisojen vaikea asema tilanteissa, joissa päihteidenkäyttö muuttaa perhedynamiikkaa.

Paljon tai jonkin verran väkivallan uhkaa koki jopa 43 prosenttia niistä läheisistä, joiden perheenjäsenellä oli päihdeongelman lisäksi rahapeliongelma. Tämä voi liittyä taloudellisen ja muun väkivallan vyyhtiytymiseen. Gilchristin ja kumppanien meta-etnografian [4] mukaan väkivaltaa kärjistää merkittävästi se, ettei perheenjäsen esimerkiksi saanut puolisoltaan rahaa päihteisiin. Samassa tutkimuksessa myös perheenjäsenen päihtymystila ja vieroitusoireet lisäsivät väkivallan riskiä. Duken ja kumppaneiden tekemässä meta-analyysissa [5] on todettu puolestaan alkoholin ja huumeiden sekakäytön [6] sekä psykoosisairausdiagnoosin vahvistavan päihteidenkäytön ja väkivaltaisen käytöksen yhteyttä.

Väkivallan uhka on yhteydessä positiivisen mielenterveyden ja toimintakyvyn vajeisiin  

Kokemus väkivallan uhasta oli kyselyaineistossa tilastollisesti merkitsevällä tavalla yhteydessä moniin hyvinvoinnin osa-alueisiin. Mitä enemmän turvattomuutta läheisten elämässä oli, sitä vähemmän heillä oli positiivista mielenterveyttä eli psyykkistä toimintakykyä, toiveikkuutta ja uskoa mahdollisuuksiinsa vaikuttaa omaan elämään. Väkivallan uhka rajoitti myös läheisten mahdollisuuksia viettää mielekästä vapaa-aikaa ja ylläpitää muita sosiaalisia suhteita. Läheisten kokema aggressio ja väkivalta onkin tutkimusten mukaan vaihtelevaa, muuttuvaa ja ennakoimatonta [2], joten he joutuvat olemaan jatkuvasti varuillaan, pysyvässä hälytystilassa [3].

Väkivallan uhkaan liittyi myös kokemus vähäisemmästä onnellisuudesta ja elämän merkityksellisyydestä. Lisäksi se rapautti arjen toimintakykyä eli vaikeutti selviytymistä päivittäisistä toimista kuten töistä, opinnoista ja itsestä huolehtimisesta.

Perheenjäsenen päihteidenkäytön yhdistyminen väkivaltaiseen käytökseen aiheutti läheisissä erityisesti häpeän tunnetta, joka on keskeinen mekanismi itse-stigmatisaatiossa. Itse-stigmatisaatio tarkoittaa prosessia, jossa yksilö sisäistää itseensä tai elämäntilanteeseensa liittyvät yhteiskunnassa vallitsevat kielteiset asenteet, ennakkoluulot ja stereotypiat. Itse-stigmatisaation tiedetään olevan merkittävä este läheisten avun hakemiselle [7,8]. Stigma myös eristää läheisiä ja saa heidät eristäytymään [9,10], mikä syventää yksinäisyyttä ja kaventaa tukiverkostoja. ​

Läheisten turvallisuuden parantamiseksi tarvitaan tietoa, puheeksi ottoa ja stigman purkua

Väkivallan uhka on kyselyn mukaan läsnä monen läheisen arjessa. Väkivalta on monimuotoista: se voi olla fyysistä, psyykkistä, seksuaalista, sanallista, taloudellista tai eri tavoin uhkaavaa käytöstä. Tarvitsemme tarkempaa tutkittua tietoa eri läheisryhmien kokemasta väkivallasta ja sen muodoista, väkivallan riskitekijöistä sekä erilaisten interventioiden vaikuttavuudesta, jotta väkivaltaa voidaan ennaltaehkäistä ja läheisille tarjota heille lainkin mukaan kuuluva tarpeenmukainen tuki.

Päihteiden ongelmakäyttöön ja väkivaltaan liittyvä kaksinkertainen stigma on tärkeä tunnistaa ja haastaa [9]. Väkivallan uhriksi joutuneet läheiset saattavat pelätä, että heitä ei uskota tai heitä syyllistetään perhetilanteesta tai väkivaltaiseen parisuhteeseen jäämisestä. Tässä päihdetyön ammattilaiset ovat tärkeässä asemassa. He voivat purkaa stigmaa, haastaa sote-ammattilaistenkin keskuudessa esiintyviä ennakkoluuloja ja kielteisiä asenteita [11] sekä ottaa sensitiivisesti puheeksi myös läheisten vaikeasti sanallistettavat elämäntilanteet. 

Tervetuloa ammattilaisille ja läheisille suunnattuun webinaariin ”Ole turvassa”

Päihdetoimijoiden läheistyön verkosto järjestää Läheistenpäivänä 5.5.2025 klo 17–19 läheisille ja ammattilaisille webinaarin aiheesta ”Ole turvassa”. Webinaarissa käsitellään esimerkiksi läheisten turvallisuutta, väkivallan eri muotoja ja niiden tunnistamista, turvasuunnitelman laatimista sekä turvakoti- ja muita tukipalveluita. Ilmoittaudu webinaariin 2.5. mennessä tästä. Lämpimästi tervetuloa!

*Sitaatit ovat kyselyn kysymyksestä, jossa läheiset kertoivat omin sanoin elämäntilanteistaan.

Kirjoittajat: Sari Jurvansuu, Taina Heinonen & Jouni Tourunen / Päihde- ja mielenterveysjärjestöjen tutkimusohjelma (MIPA 2.0)

Kirjallisuus

1. Benishek LA, Kirby KC & Dugosh KL (2011): Prevalence and frequency of problems of concerned family members with a substance-using loved one. Am J Drug Alcohol Abuse 37(2): 82-8. https://doi.org/10.3109/00952990.2010.540276

2. McCann TV, Lubman DI & Boardman G ym. (2017): Affected family members’ experience of, and coping with, aggression and violence within the context of problematic substance use: a qualitative study. BMC Psychiatry 17, 209. https://doi.org/10.1186/s12888-017-1374-3

3. Ólafsdóttir J, Orjasniemi T & Hrafnsdóttir S (2020): Psychosocial distress, physical illness, and social behaviour of close relatives to people with substance use disorders. Journal of Social Work Practice in the Addictions, 20(2): 136–154. https://doi.org/10.1080/1533256x.2020.1749363

4. Gilchrist G, Dennis F, Radcliffe P, Henderson J, Howard LM & Gadd D (2019): The interplay between substance use and intimate partner violence perpetration: A meta-ethnography. Int J Drug Policy 65: 8-23. https://doi.org/10.1016/j.drugpo.2018.12.009

5. Duke AA, Smith KMZ, Oberleitner LMS, Westphal A & McKee SA (2018): Alcohol, drugs, and violence: A meta-meta-analysis. Psychology of Violence 8(2): 238–249. https://doi.org/10.1037/vio0000106

6. Zhong S, Yu R & Fazel S (2020): Drug Use Disorders and Violence: Associations With Individual Drug Categories. Epidemiologic Reviews 42(1): 103–116. https://doi.org/10.1093/epirev/mxaa006

7. Monari EN, Booth R, Forchuk C & Csiernik R (2024): Experience of Family Members of Relatives With Substance Use Disorders: An Integrative Literature Review. Creative Nursing 30(3): 232-244. https://doi.org/10.1177/10784535241252169

8. Kumar S, Schess J, Velleman R & Nadkarni A (2022): Stigma towards dependent drinking and its role on caregiving burden: A qualitative study from Goa, India. Drug Alcohol Rev 41: 778-786. https://doi.org/10.1111/dar.13438

9. McCann TV & Lubman DI (2018): Stigma experience of families supporting an adult member with substance misuse. Int J Ment Health Nurs 27(2): 693-701. https://doi.org/10.1111/inm.12355

10. Corrigan PW, Watson AC & Miller FE (2006): Blame, shame, and contamination: the impact of mental illness and drug dependence stigma on family members. J Fam Psychol 20(2): 239-46. https://doi.org/10.1037/0893-3200.20.2.239

11. Rovamo E & Toikko T (2019): Päihde- ja mielenterveystyöhön kohdistetut negatiiviset asenteet ja assosiatiivinen stigma. Yhteiskuntapolitiikka 84 (3): 281-291. https://www.julkari.fi/bitstream/handle/10024/138272/YP1903_Rovamo%26Toikko.pdf