17.10.2024 | Tutkimus
Riippuvuudet monimuotoistuvat ja niitä tunnistetaan yhä nuoremmilla
Järjestötyöntekijät kertovat kyselyssä, että riippuvuuksiin liittyy monenlaista pahoinvointia ja riskikäyttäytymistä. Toiminnallisia riippuvuuksia on vaikea tunnistaa, eivätkä palvelut ole kehittyneet vastaamaan sairastuneiden tarpeisiin.
Kartoitimme A-klinikkasäätiön koordinoimassa Päihde- ja mielenterveysjärjestöjen tutkimusohjelmassa (MIPA 2.) keväällä 2024 kyselyllä järjestötyöntekijöiden näkemyksiä siitä, millaisia muutoksia he olivat havainneet riippuvuuksien ilmenemisessä sekä eroissa eri ikäryhmien välillä. Lisäksi pyysimme heitä ottamaan kantaa erilaisiin riippuvuuksia koskeviin väittämiin. Kyselyyn vastasi 131 työntekijää. Heistä 73 % työskenteli päihdejärjestössä ja 63 % teki kohtaavaa asiakastyötä.
Some ja teknologian kehitys ruokkivat addiktioita
Kyselyssä 87 prosenttia työntekijöistä oli samaa mieltä väittämän kanssa, jonka mukaan sosiaalinen media ja teknologian kehitys lisäävät yhteiskunnassamme riskejä riippuvuuksien kehittymiselle. Tutkijat ovat puhuneet jatkuvasta digitaalisesta tavoitettavuudesta ja yhteydenpidosta (”constant connecticity”), jonka nähdään ruokkivan riippuvuuskäyttäytymistä. Digitaalisissa ympäristöissä nopeasti palkitsevat toiminnot kuten digi- ja rahapelaaminen, some, verkkoshoppailu ja porno ovat jatkuvasti saatavilla. Myös päihdyttäviä aineita voi hankkia helposti netin kautta.
Sosiaalisen median käyttö koukuttaa, mutta työntekijät näkivät sen myös aiheuttavan muita riippuvuuksia. Somesisällöt ruokkivat ulkonäköön liittyviä paineita, jotka saattavat kärjistyä pakonomaiseen liikuntaan, syömiseen tai ostoskäyttäytymiseen.
Työntekijät pitivät yleistyvien toiminnallisten riippuvuuksien tunnistamista vaikeana. Työ, liikunta, seksi, kuluttaminen ja sosiaalinen media ovat tärkeä ja sosiaalisesti palkitseva osa arkeamme. Rajaa pakonomaiseen toimintaan on hankala määrittää. Osaan toiminnallisistakin riippuvuuksista liittyy voimakas stigma: esimerkiksi seksi- ja pornoaddiktioiden kerrottiin jäävän edelleen piiloon.
Käytön yleisyys ja arkisuus eivät herätä huolta, ennen kuin ne ovat edenneet ongelmaksi.
Riippuvuudet yhdistyvät monenlaiseen pahoinvointiin
Työntekijät kuvasivat nuorten olevan digitaitoisia, trenditietoisia ja ”ympäristöalttiita”, joten heillä syntyy herkästi riippuvuuksia uusiin päihdyttäviin aineisiin ja koukuttaviin toimintoihin. Myös asenteet ovat muuttuneet. Nuorten nähtiin suhtautuvan erityisesti kannabiksen, mutta myös muiden päihteiden käyttöön aiempaa hyväksyvämmin. Yleinen näkemys oli, että riippuvuuksia esiintyy yhä nuoremmilla. Vaikka perinteinen tupakointi on vähentynyt huomattavasti, olivat työntekijät huolestuneita esimerkiksi uusien markkinoille tulleiden nikotiinituotteiden kuten sähkösavukkeiden ja nikotiinipussien aiheuttamista riippuvuusriskeistä erityisesti nuorison keskuudessa.
Nuoret ovat huolettomampia ja esimerkiksi huumeita kohtaan ollaan suvaitsevampia. Huumeriippuvuuden syntymiseen ei uskota tai se nähdään niin kaukaiselta, ettei vahvojen huumeiden satunnaiskäyttöä pidetä pahana.
Työntekijät kuvasivat riippuvuuksiin liittyvän päihteidenkäytön olevan lisääntyvästi erilaisten perinteisten päihdeaineiden, lääkkeiden ja muuntohuumeiden sekakäyttöä. He näkivät käyttötapojen sisältävän kasvavasti erilaisia riskejä (esim. välineiden yhteiskäyttö, filtterien käyttämättömyys), mutta käyttäjien tuntevan riskejä ja haittoja (esim. tulehdukset, HIV ja C-hepatiitti) usein huonosti. Eräs työntekijä totesi, että kun kyse on riippuvuussairaudesta, ei riskien tuntemuskaan välttämättä vaikuta käyttäytymiseen ja päätöksentekoon.
Nuorilla riippuvuuksiin yhdistyi työntekijöiden mukaan monenlaista pahoinvointia: näköalattomuutta, ahdistusta, stressiä, eriarvoisuuden kokemusta, viiltelyä sekä kehonkuvan, mielenterveyden ja tunteiden hallinnan ongelmia. Päihteidenkäyttö nähtiin usein nuorten tavaksi lääkitä omaa pahaa oloa. Työntekijät mainitsivat tässä yhteydessä myös nuorten uudenlaisia päihteiden käytön tapoja, esimerkiksi kannabiksen mikroannostelun. Siinä pienillä, hallittavilla annoksilla tavoitellaan kannabiksen mahdollisia terapeuttisia hyötyjä, kuten ahdistuksen lievittämistä tai kivunhallintaa, ilman voimakkaita psykoaktiivisia vaikutuksia.
Osa työntekijöistä koki nuorten olevan vanhempia ikäryhmiä avoimempia riippuvuuksistaan, tunnistavan niiden taustalla vaikuttavia tekijöitä paremmin sekä hakevan itse aktiivisesti tietoa niistä. Nuorten käsitysten riippuvuuksista, päihteiden käytöstä ja päihteettömyydestä kerrottiin myös olevan aiempaa monimuotoisempia ja vähemmän mustavalkoisia.
Päihteistä pidättäytymistä ei ehkä pidetä enää ”erilaisena”. Tavalliset nuoret voivat puhua ”päihteettömyydestä” tarkoittaen, että ”tällä viikolla en käytä, vaan käyn kuntosalilla ja paneudun opiskeluun/työhön”. Tämä on hyvä kehitys, että nuoretkin saattavat kiinnittää huomiota päihteidenkäytön määrään ja siihen, miten ne vaikuttavat jaksamiseen ja hyvinvointiin.
Toisaalta nuorten nähtiin usein myös tunnistavan huonosti sekä omaa että läheisten riippuvuuskäyttäytymistä.
Ilman apua riippuvuuksiin liittyvät ongelmat kasautuvat
Vanhemmilla ikäryhmillä riippuvuuksien nähtiin koskevan pääosin alkoholia, lääkkeitä, tupakkaa, ruokaa ja rahapelaamista: erään työntekijän kuvauksen mukaisesti ”riippuvuuksia, jotka eivät vaadi digiosaamista”. Alkoholi on edelleen näissä ikäryhmissä usein ainoa käytetty päihde ja siihen liittyvä riippuvuus usein kohdattu ongelma myös mielenterveysjärjestöjen asiakkailla:
Iäkkäillä asiakkaillani ei niinkään ole osaamista käyttää internettiä, joten heidän riippuvuutensa ei oikeastaan liity sellaisiin vaan enemmän päihteisiin tai ruokaan. Jonkinasteinen lääke- ja/tai alkoholiriippuvuus on keski-ikäisillä asiakkaillani enemmän sääntö kuin poikkeus. Elämme vaikeita aikoja.
Eräs vastaajista totesi, että myös vanhemmat ikäryhmät voivat kärsiä vaikeista digi- ja someriippuvuuksista, mutta se ei herätä yhteiskunnassamme samanlaista julkista huolta kuin nuorten kohdalla.
Riippuvuuksien aiheuttajat muuttuvat yhteiskunnan ja kulttuurin muutosten myötä ja näkyvät ehkä nuorissa siksi ensin. Tai ainakin haluamme paikantaa ne nuoriin ja olla huolissamme ennemminkin nuorten kuin aikuisten koukuttumisesta erilaisiin asioihin
Aikuisten ja ikääntyneiden riippuvuuksien taustalla kuvattiin olevan yksinäisyyttä, syrjäytyneisyyttä, taloudellista epävarmuutta, terveysongelmia sekä elämän käännekohtia kuten avioero tai eläkkeelle siirtyminen. Riippuvuuksiin liittyvät ongelmat ovat usein kasautuneet, kun niihin ei ole saatu apua nuorempana. Riippuvuusalttiuden nähtiin siirtyvän myös ylisukupolvisesti, vaikka riippuvuuden kohteet vaihtuisivatkin toisiksi. Työntekijöiden mukaan vanhemmat ikäryhmät häpeävät ja peittelevät riippuvuuksiaan edelleen enemmän kuin nuoremmat. Puhuminen niistä koetaan vaikeaksi. Toisaalta heidän nähtiin ymmärtävän addiktiosairauksia ja niiden kehittymistä nuoria paremmin.
Työntekijät arvioivat tuki- ja hoitopalvelujen kehitystä kriittisesti
Vaikka addiktiot näyttäytyivät vastauksissa monimuotoisena ilmiönä, nähtiin niissä olevan pohjimmiltaan kyse samasta asiasta. Tästä kertonee sekin, että valtaosa työntekijöistä (81 %) oli samaa mieltä väittämien kanssa, joiden mukaan riippuvuus korvautuu helposti toisella riippuvuudella ja riippuvuudet esiintyvät usein yhtäaikaisesti, päällekkäin. Eräs työntekijä totesikin riippuvuuksista seuraavasti:
Riippuvuus ei katso ikää eikä mitään muutakaan. Riittää, että on ihminen.
Miten palvelujärjestelmämme sitten vastaa riippuvuuksiin sairastuneiden tarpeisiin? Työntekijät arvioivat riippuvuuksiin saatavien tuki- ja hoitopalvelujen kehitystä alueellaan/paikkakunnallaan kriittisesti. Vain 18 prosenttia vastaajista oli samaa mieltä väittämän kanssa, jonka mukaan palvelut ovat parantuneet viime vuosina. 52 prosenttia työntekijöistä oli eri mieltä väittämän kanssa (30 % ei ottanut väittämään kantaa).
Perinteisten riippuvuuksien hoitoon on olemassa vakiintuneita hoitomuotoja ja -käytäntöjä, mutta uusiin toiminnallisiin riippuvuuksiin kaivattiin uusia lähestymistapoja. Työntekijät toivoivat vastauksissa esimerkiksi naiserityisiä ja läheiset huomioivia palveluja sekä nuorille tarkoitettuja hoitoyksiköitä. He eivät pitäneet lastensuojelun yksiköitä oikeana paikkana hoitaa lasten ja nuorten riippuvuussairauksia.
Kirjoittajat: Sari Jurvansuu, Jouni Tourunen ja Taina Heinonen
Tykkää, jaa