Rahapelihaittojen ehkäisyn paikallinen toimeenpano ehkäisevän päihdetyön järjestämistä koskevan lain jälkeen.

Tutkimuksen nimi:

Rahapelihaittojen ehkäisyn paikallinen toimeenpano ehkäisevän päihdetyön järjestämistä koskevan lain jälkeen.

Tutkimuksen alkuperäinen nimi:

Rahapelihaittojen ehkäisyn paikallinen toimeenpano ehkäisevän päihdetyön järjestämistä koskevan lain jälkeen.

Tekijä:

Selin, J. Pietilä, E. Kesänen, M.

Viitteet:

Yhteiskuntapolitiikka 83 (5-6): s. 506-517

Julkaisuvuosi:

2018

Ingressi:

Ehkäisevän päihdetyön järjestämistä koskevan lain muutoksen myötä rahapelihaitat liitettiin osaksi ehkäisevää päihdetyötä. Lain muutos tukee Suomen rahapelipolitiikan keskeistä tavoitetta rahapelihaittojen ehkäisystä ja vähentämisestä.

Tiivistelmä:

Tutkimuksen tavoite

Tutkimuksen tavoitteena on tuottaa tietoa ehkäisevän päihdetyön järjestämistä koskevan lain vaikutuksista ja toimeenpanosta erityisesti rahapelihaittojen kannalta, tutkimuksessa tarkastelluilla kolmella eri alueella. Lisäksi tutkimuksen tavoitteena on selvittää niitä tekijöitä, jotka ovat olleet ehkäisevän päihdetyön ja erityisesti rahapelihaittojen ehkäisyn toteuttamisen haasteina ja toisaalta sitä edistävinä tekijöinä tarkasteluilla alueilla.

Tutkimuksen toteutus

Tutkimus perustuu kolmen alueen keskeisten ehkäisevän päihdetyön toimijoiden yksilö- ja ryhmähaastatteluihin, jotka on tehty keväällä 2016 ja 2017. Haastatteluaineistoa käsiteltiin ihmisten omaa toimintaympäristöä koskevina tulkintoina. Kullakin alueella voitiin tehdä hienovaraisia päätelmiä lain vaikutuksista analysoimalla aineistosta toistuvia ja yhdenmukaisia kuvauksia. Tutkimuksen tieto-opillinen perusta nojaa Martyn Hammersleyn (1992) ”hienovaraisen realismin” (subtle realism) määritelmään.

Keskeiset tulokset

Tutkimus tuotti uutta tietoa ehkäisevän päihdetyön järjestämistä koskevan lain toimeenpanosta. Tutkimuksen perusteella laki muutti rakenteita vain vähän, koska ne olivat jo olemassa ennen lain voimaantuloa. Laki nähtiin kuitenkin kaikilla tutkituilla alueilla merkityksellisenä, sillä sen katsottiin antavan oikeutuksen ja perustelun toiminnalle. Tutkimuksen mukaan kokoaikaisen koordinaattorin työpanosta pidettiin tärkeänä. Kaikilla alueilla jouduttiin kompensoimaan verkostomaisella työotteella ehkäisevän päihdetyön ja rahapelihaittojen ehkäisyn taloudellisten ja tiedollisten resurssien puutteita. Sote-uudistus nähtiin mahdollisena uhkana ehkäisevälle päihdetyölle. Pelättiin, että pahimmillaan ehkäisevä päihdetyö ja terveyden edistäminen katoavat sote-uudistuksen myötä kokonaan. Tutkimuksen keskeinen tulos liittyy rahapelaamisen normaaliuteen ja arkipäiväisyyteen, mikä piilottaa itse rahapeliongelmaa.

Johtopäätökset

Uusi laki on tuonut kokemuksen paremmasta ehkäisevän päihdetyön oikeutuksesta, vaikka sen asema resurssien jaossa määrittyy edelleen heikoksi, eikä ehkäisevää päihdetyötä nähdä terveydenhuollossa itsenäisenä toimikenttänä, vaan hoidon kautta ja suhteessa hoitoon. Ehkäisevän päihdetyön haasteena koetaan tulevaisuudessa sote-uudistus. Pahimmillaan pelätään, että ehkäisevä päihdetyö ja terveyden edistäminen tulevat katoamaan kokonaan. Toinen merkittävä haaste on ongelmallisen rahapelaamisen piiloutuminen, joka tekee ongelmasta myös kulttuurisen kysymyksen.

Tuloksen relevanssi:

Ehkäisevän päihdetyön asema itsenäisenä toimikenttänä ja samalla rahapelihaittojen ehkäisy kaipaavat lisää vahvistusta sekä taloudellisia ja tiedollisia resursseja. Päihdetyön järjestämisen lisäksi rahapeliongelmien ratkaisut vaativat myös kulttuurista ymmärrystä.

Teemat:

Haittojen vähentäminen
Toiminnalliset riippuvuudet

Viittaajan nimi:

Tanja Vahter