Psykiatriset sairaalahoidot ja ei-päihde-ehtoiset psykiatriset diagnoosit päihdehoitoon hakeutuneilla: yhteydet kokonais- ja itsemurhakuolleisuuteen

Tutkimuksen nimi:

Psykiatriset sairaalahoidot ja ei-päihde-ehtoiset psykiatriset diagnoosit päihdehoitoon hakeutuneilla: yhteydet kokonais- ja itsemurhakuolleisuuteen

Tutkimuksen alkuperäinen nimi:

In-patient psychiatric care and non-substance-related psychiatric diagnoses among individuals seeking treatment for alcohol and substance use disorders: Associations with all-cause mortality and suicide.

Tekijä:

Levola, J. Laine, R. Pitkänen, T.

Viitteet:

Jonna Levola, Riku Laine & Tuuli Pitkänen (2022). In-patient psychiatric care and non-substance-related psychiatric diagnoses among individuals seeking treatment for alcohol and substance use disorders: Associations with all-cause mortality and suicide. The British Journal of Psychiatry, 1–8. doi:10.1192/bjp.2022.20

Julkaisuvuosi:

2022

Ingressi:

Suomalaisessa rekisteritutkimuksessa todettiin päihdeongelmien vuoksi hoitoon hakeutuneiden ihmisten kuolevan ennenaikaisesti ja itsemurhien olevan yleisiä. Vakava, sairaalahoitoa vaativa psykiatrinen sairastavuus oli yleistä ja erityisesti vakavat mielialahäiriöt olivat yhteydessä kohonneeseen itsemurhariskiin.

Tiivistelmä:

Tutkimuksen tavoite

Tutkimuksen tavoitteena oli selvittää päihdehoitoon hakeutuneiden psykiatristen sairaalahoitojen yleisyys ja niihin liittyvät ei-päihde-ehtoiset psykiatriset diagnoosit, sekä näiden yhteyttä kokonais- ja itsemurhakuolleisuuteen.

Tutkimuksen toteutus

Tutkimuksen aineistona käytettiin 10 605 vuosina 1990–2009 päihdehoitoon hakeutuneen ihmisen anonymisoituja rekisteritietoja. Päihdehoitotietoja oli yhdistetty tietoihin sairaalahoidoista ja niiden syistä, sekä kuolintietoihin. Henkilöitä seurattiin päihdehoitoon hakeutumisesta seuranta-ajan päättymiseen, 65 ikävuoteen tai kuolemaan asti. Seuranta-aika oli enimmillään 28 vuotta.

Tutkimuksessa hyödynnettiin COX-regressioanalyysia ja monimuuttujamalleja selvittämään psykiatrisen häiriöryhmän yhteyttä kuolleisuuteen. Tutkittavat häiriöryhmä olivat skitsofrenian kaltaiset psykoosisairaudet, kaksisuuntainen mielialahäiriö, unipolaarinen masennus, ahdistuneisuushäiriöt, persoonallisuushäiriöt ja sopeutumishäiriöt.

Keskeiset tulokset

Lähes kolmannes päihdehoitoon hakeutuneista (31,4 %; n = 3330) oli kuollut seurannan aikana tai ikävuoteen 65 mennessä. Joka kymmenes (n = 385) näistä ennenaikaisista kuolemista oli itsemurha. Päihdehoitoon hakeutuneista yli puolet (53,2 %) oli ollut psykiatrisessa sairaalahoidossa seuranta-aikana ja 14,1 % tahdosta riippumattomassa sairaalahoidossa. Psykiatrisista häiriöistä kaksisuuntaiseen mielialahäiriöön liittyi 57 %:a (HR 1.57, 95 % CI 1.18–2.10) ja unipolaariseen masennukseen 132 %:a (HR 2.32, 95 % CI 1.21–4.46) suurentunut riski kuolla itsemurhan seurauksena verrattuna heihin, joilla sairaalahoitoon johtaneita psykiatrisia häiriöitä ei ollut.

Nuorten 18-34 -vuotiaiden päihdehoitoon hakeutuneiden naisten ennenaikaisista kuolemista suhteellisesti suurin osa oli itsemurhakuolemia. Itsemurhakuolemien osuus kaikista kuolemista tässä ryhmässä oli 35,3 % heillä, joilla oli ja 25,9 % heillä, joilla ei ollut seurannan aikana psykiatrisia sairaalahoitoja. Niillä henkilöillä, jotka olivat olleet tahdosta riippumattomassa psykiatrisessa hoidossa, oli 42 %:a (HR 1.42, 95 % CI 1.05–1.94) korkeampi riski kuolla itsemurhan seurauksena verrattuna henkilöihin, jotka eivät olleet olleet tahdosta riippumattomassa psykiatrisessa sairaalahoidossa.

Johtopäätökset

Päihdehoitoon hakeutuvien ennenaikainen kuolleisuus on hälyttävän korkea ja itsemurhat yleisiä. Vakava, sairaalahoitoa vaativa psykiatrinen oheishäiriöisyys on niin ikään hyvin yleistä päihdehoitoon hakeutuneilla henkilöillä. Erityisesti sairaalahoitoa vaatineisiin mielialahäiriöihin näyttäisi liittyvän kohonnut itsemurhariski. Nämä tulokset tulee huomioida palvelujärjestelmän tasolla ja valmiuksia integroituun hoitoon parantaa.

Tuloksen relevanssi:

Yksilötasolla tulee huomioida psykiatrisen sairastavuuden huomattava yleisyys päihdehoitoon hakeutuvilla. Osaamista mielenterveyshäiriöiden tunnistamiseen ja hoitoon, sekä itsemurhariskin arvioinnin valmiuksia tulee parantaa. Järjestelmätasolla näiden tutkimustulosten perusteella nykyinen palvelujärjestelmä, jossa päihde- ja muut mielenterveydenhäiriöt hoidetaan hyvin usein toisistaan erillään, ei näyttäydy tarkoituksenmukaisena.

Teemat:

Alkoholi
Huumeet
Kuntoutus
Mielenterveys

Viittaajan nimi:

Jonna Levola