Palvelut lapsuudenkodin aikuisten alkoholinkäytöstä kärsineiden tukena

Tutkimuksen nimi:

Palvelut lapsuudenkodin aikuisten alkoholinkäytöstä kärsineiden tukena

Tutkimuksen alkuperäinen nimi:

Palvelut lapsuudenkodin aikuisten alkoholinkäytöstä kärsineiden tukena

Tekijä:

Takala, J. Savisalo, O.

Viitteet:

Artikkeli julkaistu teoksessa Järvinen-Tassopoulos, Johanna & Pirskanen, Henna (toim.) Riippuvuus perheessä. Helsinki: Gaudeamus, 228-257.

Julkaisuvuosi:

2021

Ingressi:

Tuen saamista edistäviä tai estäviä tekijöitä ei ole tutkittu tarpeeksi, eikä auttamistyötä ole osattu kehittää ja kohdentaa vanhempien alkoholinkäytöstä pitkäaikaisia haittoja kokevien tueksi. Kohtaamistyössä aikuisten kanssa käy ilmi, että monille lapsuuden painolastin selvittely on yhä keskeneräinen prosessi.

Tiivistelmä:

Tutkimuksen tavoite

Tutkimuksessa selvitettiin, miten erilaiset universaalit ja erityispalvelut ovat tukeneet lapsuudenkodin päihteidenkäytöstä kärsineen hyvinvointia eri vaiheissa.

Tutkimuksen toteutus

Tutkimus toteutettiin netnografisella tutkimusotteella aineistonaan A-klinikkasäätiön Lasinen lapsuus -toiminnan kahdessa lasisen lapsuuden eläneiden aikuisten vertaisryhmässä käydyt keskustelut, sekä kahdessa SOS-lapsikylän työntekijöiden ohjaaman sekä sijoituksen että lasisen lapsuuden eläneiden aikuisten vertaisryhmässä käydyt keskustelut. Netnografisessa tutkimusotteessa artikkelin kirjoittajat toimivat itse myös vastaavina ohjaajina ryhmissä. Aineistolle tehtiin teoriaohjaava sisällönanalyysi. Teoreettisessa viitekehyksessä ydinkäsitteitä alkuasetelmassa olivat resilienssi ja suojaavat tekijät.

Keskeiset tulokset

Avunsaaminen palvelujärjestelmästä oli pääsääntöisesti hyvin vähäistä. Pärjäämisen kokemukset olivat yleensä oman henkilökohtaisen kamppailun ja työskentelyn tulosta. Nykykeskusteluissa määritelmällisesti myönteisenä pidetty resilienssi asettuu aineiston aikuisten kertomuksessa kyseenalaiseen valoon. Resilienssi on pikemmin yksinäistä sinnittelyä kuin myönteisten asioiden löytymistä elämään palveluiden avulla.

Merkittävät avunsaamisen kokemukset sijoittuvat usein elämänvaiheeseen, jossa henkilöt saavat elämässään myös läheissuhteista korjaavia ja eteenpäinvieviä kokemuksia. Sosiaalisen luottamuksen käsite nousi tässä merkityksessä kiinnostavaksi jatkotutkimuksen kannalta. Ammatillisesti merkitykselliset tukikokemukset eivät liittyneet tiettyihin professioihin tai menetelmiin, vaan tukea oman lapsuuden kielteisiin vaikutuksiin oli saatu aika yllättäviltä tahoilta ja joskus niihin apua varsinaisesti hakematta. Kohtaamistaitoja ja työntekijän varauksetonta omalle puolelle asettumista pidettiin tärkeimpänä.

Universaaleissa palveluissa, erityisesti koulussa, aihepiirin käsittely sekä yleisesti että kotivaikeuksista kärsivän oppilaan henkilökohtaisen tukemisen muodossa oli tutkittavien lapsuudessa ollut heikkoa. Analyysin mukaan koti ja lähiyhteisö pikemmin esti kuin edesauttoi tuen saamista, minkä vuoksi oleelliseksi käsitteeksi jatkotutkimukseen nousee myös perheresilienssi.

Johtopäätökset

Tuen saamisen esteet vaatisivat lisätutkimusta. Palvelujärjestelmän aiheuttamien esteiden lisäksi on tutkittava myös lähiyhteisön vaikutusta, sekä näiden kahden leikkauspintaa. Tutkimusta tarvittaisiin myös onnellista tarinoista. Kun tutkittavat valikoituvat edelleen ongelmat vahvasti kokeville tarkoitetusta palvelusta, ei päästä käsiksi niihin joiden elämä on muotoutunut helpommaksi samantyyppisistä lapsuuden olosuhteista huolimatta.

Peruspalveluista puuttui ainakin tutkittavien kasvuiässä sekä aihepiiriin liittyvä edukaatio että kotioloista kysyminen turvallisissa olosuhteissa. Koulumaailmassa oppilaiden psykososiaalista tukemista tulisi vahvistaa. Aikuisten palvelutarjontaa tulisi lisätä ja palveluohjauksen osaamista kohentaa. Ammattilaisella tulisi olla aikaa, osaamista ja motivaatiota ottaa puheeksi kohtaamansa henkilön lapsuuden aiheuttama kuormitus.

Yleistä tietoisuutta kodin aikuisten päihdeongelmien haittavaikutuksista ja niiden lieventämisestä täytyisi yhä edistää. Perheenjäsenten ja lähiyhteisön, myös päihdeongelmaisen vanhemman, olisi tärkeätä ymmärtää oma merkityksenä siihen, että perheen lapset hakevat aiheutuneisiin ongelmiin tukea.

Tuloksen relevanssi:

Päihdetyössä tulisi ottaa aina huomioon myös se, että läheiset hakevat itselleen apua. Tulisi työskennellä siitä lähtökohdasta, että päihdeongelma on sairaus, jota ei myöskään läheisten hyvinvoinnin vuoksi tulisi kieltää eikä hävetä. Päihdeasiakkaalle tulee pystyä kertoa avoimesti niistä haitoista, joita hänen läheisensä voivat kokea. Päihdetyöntekijän tulisi ohjata asiakastaan kannustamaan myös perheenjäseniä puhumaan ongelmistaan.

Teemat:

Alkoholi
Haittojen vähentäminen
Läheiset
Mielenterveys

Viittaajan nimi:

Janne Takala