Päihdepalvelujen maakunnallinen tilanne sote-uudistuksen kynnyksellä

Tutkimuksen nimi:

Päihdepalvelujen maakunnallinen tilanne sote-uudistuksen kynnyksellä

Tutkimuksen alkuperäinen nimi:

Päihdepalveluiden rakenteen ja työnjaon maakunnittaiset erot vuonna 2015

Tekijä:

Kuussaari, K. Kaukonen, O. Partanen, A. Samposalo, H. Vorma, H.

Viitteet:

Yhteiskuntapolitiikka 82 (2017):3, s. 262-273

Julkaisuvuosi:

2017

Ingressi:

Päihdepalvelujen rakenteessa, työnjaossa ja saavutettavuudessa on merkittäviä maakunnallisia eroja.

Tiivistelmä:

Tutkimuksen tavoite

Tutkimuksen tavoitteena oli selvittää:

• Miten päihteisiin liittyvä asiointi sosiaali- ja terveydenhuollossa vaihtelee maakunnittain määrällisesti ja palvelumuodoittain?
• Miten päihteisiin liittyvä työnjako terveydenhuollon, sosiaalipalvelujen, päihdehuollon erityispalvelujen ja asumispalvelujen välillä vaihtelee valtakunnallisesti ja maakunnittain?
• Miten päihteisiin liittyvä palveluiden käyttö ja alkoholin ongelmakäyttö maakunnittain ovat yhteydessä toisiinsa?

Tutkimuksen toteutus

Artikkeli perustuu syksyllä 2015 toteutettuun päihdetapauslaskentaan, jossa saatiin tietoa 10.650 päihde-ehtoisesta asioinnista sosiaali- ja terveyshuollon palveluissa. Määrä on hieman pienempi kuin vuosien 2011 ja 2007 aineistoissa, mutta samaa tasoa kuin vuoden 2003 laskennassa. Tietoja saatiin yksikön kotikunnan mukaan tarkasteltuna 246 (77 %) kunnasta ja asiakkaan kotikunnan mukaan tarkasteltuna 281 (89 %) kunnasta. Aineiston analysoinnissa on käytetty kuvailevia tilastollisia menetelmiä (frekvenssit, ristiintaulukoinnit, sirontakuvio).

Keskeiset tulokset

Laskentavuorokauden aikana kirjattiin 19,4 päihde-ehtoista asiointia 10 000 asukasta kohden. Maakunnittain tarkasteltuna eniten väestöön suhteutettuja päihde-ehtoisia asiointeja oli Kymenlaaksossa (26,5) ja vähiten Pohjanmaalla (6,4).

Vuoteen 2011 verrattuna asioinnit ovat vähentyneet useimmissa maakunnissa. Valtaosa (64 %) päihde-ehtoisista asioinneista tehtiin avopalveluihin. Avopalveluiden osuus on lisääntynyt jonkin verran vuoteen 2011 verrattuna ja on myös suurempi kuin muissa 2000-luvulla tehdyissä Päihdetapauslaskennoissa. Päihdehuollon erityispalveluiden ja asumispalveluiden osuus päihdehuollon asiakastyön kokonaisuudesta on viime vuosina kasvanut ja kattaa valtakunnallisesti yli puolet asioinneista. Ilman ajanvarausta hoitoon tulleiden päihdeasiakkaiden määrä on laskenut (42 % -> 36 %). Virka-ajan ulkopuolella tapahtunut päihde-ehtoinen asiointi on harvinaista (4 %).

Maakunnat voidaan jakaa palvelurakenteen mukaan kolmeen ryhmään. Päihdehuollon erityispalvelupainotteisten maakuntien joukossa on Suomen väkirikkaimpia ja ”märimpiä” seutukuntia kuten Pirkanmaa, Uusimaa ja Varsinais-Suomi, joissa myös huumeiden käyttö ja lääkkeiden päihdekäyttö on yleistä. Sote-palveluihin painottuneista maakunnissa Etelä-Karjalassa, Pohjois-Karjalassa, Päijät-Hämeessä ja Satakunnassa päihde-ehtoiset asioinnit ovat kohdistuneet pääasiassa terveydenhuollon palveluihin. Päihde-ehtoinen asiointi on jakaantunut varsin tasaisesti eri palvelutyyppien kesken Etelä-Savossa, Kanta-Hämeessä ja Pohjois-Pohjanmaalla.

Johtopäätökset

Päihdetapauslaskennan päihde-ehtoisten asiointien kokonaismäärän väheneminen näyttäisi olevan yhdenmukainen alkoholin kulutuksen vähenemisen ja muiden päihteiden käyttöön liittyvien haittatietojen kanssa.

Tulosten mukaan palvelujen saatavuuden toteutunut vaihtelu on erittäin suurta myös väestö-pohjaltaan kuntia suurempien maakuntien välillä. Palveluiden käytön väheneminen saattaa liittyä myös siihen, että palveluihin pääsy on vaikeutunut, etenkin laitoskuntoutuksen osalta.

Päihdetapauslaskennan perusteella maakuntien lähtötilanne uudistukseen lähdettäessä on hyvin vaihteleva. Palveluissa asioinnin taso on ollut korkeimmillaan suhteessa alkoholin ongelmakäyttäjien määrään Kymenlaaksossa ja Etelä-Savossa, alhaisimmillaan Lapissa ja Etelä-Karjalassa.

Tuloksen relevanssi:

Päihteiden ongelmakäyttäjät ovat tarpeiltaan ja yhteiskunnalliselta asemaltaan heterogeeninen joukko. Yleisesti ottaen he hyötyisivät nykyistä vahvemmasta kuntoutuksen horisontaalisesta integraatiosta, jolla tarkoitetaan erilaisten palveluiden (esim. sosiaali, terveys, työvoima, koulutus) yhdistämistä yhdeksi palvelukokonaisuudeksi. Erityistä huomiota tulee kiinnittää siihen, etteivät palvelut kehity sosiaalisesti valikoiviksi ja syrjäyttäviksi.

Teemat:

Alkoholi
Huumeet
Kuntoutus

Viittaajan nimi:

Jouni Tourunen