Korvaushoitolääkkeen välittäminen hoidon ulkopuolelle ja sitä ennakoivat tekijät korvaushoitopotilaiden keskuudessa

Tutkimuksen nimi:

Korvaushoitolääkkeen välittäminen hoidon ulkopuolelle ja sitä ennakoivat tekijät korvaushoitopotilaiden keskuudessa

Tutkimuksen alkuperäinen nimi:

Diversion of opioid maintenance treatment medications and predictors for diversion among Finnish maintenance treatment patients.

Tekijä:

Launonen, E. Alho, H. Kotovirta, E. Wallace, I. Simojoki, K.

Viitteet:

International Journal of Drug Policy 26 (2015): 875-882

Julkaisuvuosi:

2015

Ingressi:

Noin 10 % korvaushoidon potilaista on myynyt tai välittänyt korvaushoitolääkettään hoidon aikana. Potilaiden huumeiden käyttöön pistämällä, oikean annoskoon löytämiseen ja psykososiaaliseen tukemiseen tulisi kiinnittää enemmän huomiota.

Tiivistelmä:

Tutkimuksen tavoite

Selvittää korvaushoitolääkkeen välittämisen esiintyvyyttä ja sitä ennakoivia tekijöitä suomalaisten buprenorfiini-naloksoni ja metadoni-hoidossa olevien potilaiden keskuudessa.

Tutkimuksen toteutus

Poikkileikkaustutkimus, johon osallistui 83 % (n=170) kaikista suomalaisista korvaushoitoa toteuttavista yksiköistä. Nimettömään kyselyyn vastasi 60 % (n= 1508) kaikista korvaushoidossa olevista potilaista. Menetelmänä käytettiin regressioanalyysiä. Korvaushoitolääkkeen myymistä tai muille antamista käytettiin riippumattomana muuttujana ja selittävinä muuttujina pidettiin sukupuolta, ikää, korvaushoidon kestoa, korvaushoitolääkettä, sen annosta ja jakamismuotoa, asuinpaikkaa sekä huumeiden käyttöä pistämällä.

Keskeiset tulokset

Vastaajista kaksi kolmasosaa (68 %) oli miehiä, vastaajien keski-ikä oli 34 vuotta (vaihteluväli

19-60 vuotta) ja 30-34-vuotiaat muodostivat suurimman ikäryhmän. 64 % vastaajista oli hoidossa päihdehuollon erityispalveluissa, 22 % perusterveydenhuollossa ja 13 % terveydenhuollon erityispalveluissa. Vastaajat olivat olleet korvaushoidossa keskimäärin 46 kuukautta (vaihteluväli 0.5-216 kk). 61 %:lla vastaajista lääkkeenä oli buprenorfiini-naloksoni, 36 %:lla metadoni ja 2 %:lla buprenorfiini. 15 % (n=133) buprenorfiini-naloksoni-lääkityksellä olevista potilaista haki lääkkeensä apteekista.

7 % vastaajista (n=100) oli myynyt ja 12 % (n=169) antanut muille korvaushoitolääkettään: 57 % rahan saamiseksi ja 23 % vaihtaakseen lääkkeen muihin huumeisiin. Korvaushoitolääkkeen välittämistä muille ennakoivia tekijöitä olivat alhainen buprenorfiini-naloksoni-lääkityksen annosmäärä (alle 9 mg/päivä), huumeiden käyttö pistämällä viimeisen kuuden kuukauden aikana ja korvaushoidon pitkittynyt kesto. Potilaan ikä, asuinpaikka tai buprenorfiini-naloksoni-lääkkeen apteekkijakelu eivät olleet yhteydessä korvaushoitolääkkeen välittämiseen muille henkilöille.

Johtopäätökset

Korvaushoitopotilaiden tukemiseksi huumeiden käytön lopettamiseen tarvitaan uusia lähestymistapoja ja toimenpiteitä. Kontrollitoimenpiteiden lisääminen tuskin estää korvaushoitolääkkeen välittämistä hoidon ulkopuolisille henkilöille. Erityistä huomiota tulisi kiinnittää potilaalle optimaalisen buprenorfiini-naloksoni-lääkkeen annosmäärän löytämiseen. Hoitoon hakeutumista tulisi helpottaa ja potilaille tarjota enemmän psykososiaalista tukea huumeiden käytön (oheiskäytön) lopettamiseen.

Tuloksen relevanssi:

Tulokset vastaavat kansainvälisiä tuloksia, joskin esim. Ruotsissa korvaushoitolääkkeen välittämisen osuus hoidon ulkopuolelle on arvioitu suuremmaksi. Tutkijat korostavat riskiryhmän (matala buprenorfiini-naloksoni-annos, huumeiden oheiskäyttö pistämällä, pitkään kestänyt hoito) psykososiaalista tukemista huumeiden käytön lopettamiseksi.

Tutkijat eivät usko kontrollitoimien tehostamisen olevan järkevä keino vähentää lääkkeiden välittämistä hoidon ulkopuolelle, vaan johtavan helposti resurssien epätarkoituksenmukaiseen käyttöön. Hoitokäytäntöjä tulee kehittää kuntouttavasta näkökulmasta niin, ettei hoitoon hakeutumista ja hoidon positiivisia tuloksia vaaranneta.

Teemat:

Haittojen vähentäminen
Huumeet
Kuntoutus

Viittaajan nimi:

Jouni Tourunen