Huumeiden sekakäytön neljä tarinatyyppiä

Tutkimuksen nimi:

Huumeiden sekakäytön neljä tarinatyyppiä

Tutkimuksen alkuperäinen nimi:

Riskinotto, hallinta ja käyttäjäidentiteetit huumeiden sekakäytössä. Analyysi sekakäyttöepisodeista.

Tekijä:

Väyrynen, S. Hakkarainen, P. Kailanto, S. Karjalainen, K. Kuussaari, K. Tigerstedt, C.

Viitteet:

Yhteiskuntapolitiikka 81 (1): s. 43-54.

Julkaisuvuosi:

2016

Ingressi:

Huumeiden sekakäytössä on tunnistettavissa neljä erilaista tarinatyyppiä ja käyttäjäidentiteettiä.

Tiivistelmä:

Tutkimuksen tavoite

Tutkimuksen tavoitteena on selvittää, mitä on päihteiden sekakäyttö, mitä sillä tavoitellaan, miten sekakäyttäjät asemoivat itsensä päihdemaailmassa sekä millainen rooli on tietoisella riskinotolla ja käytön hallinnalla. Sekakäyttöä tarkastellaan laittomien huumeiden näkökulmasta, mikä rajaa ulkopuolelle pelkästään alkoholin ja lääkkeiden käyttäjät.

Tutkimuksen toteutus

Tutkimukseen haastateltiin 56 huumeiden sekakäyttäjää (36 miestä ja 20 naista). Haastateltavat rekrytoitiin viidestä kaupungista käyttäjäyhdistysten ja niiden nettisivujen, terveysneuvonta-pisteiden ja päiväkeskusten kautta. Osa tavoitettiin ns. lumipallomenetelmällä. Haastateltavat edustivat sekä palvelujen piirissä että niiden ulkopuolella olevia. Haastateltavat olivat iältään 20-57-vuotiaita. Tutkittavia pyydettiin kuvailemaan käyttöepisodeja, joissa eri päihteiden yhdistely oli keskeistä. Haastattelut litteroitiin ja analysoitiin narratiivisesta näkökulmasta muokkaamalla niistä tapahtumien sarjoja, joissa oli kolme vaihetta: alku, huippukohta ja loppu.

Keskeiset tulokset

Haastatteluista erottui neljä erilaista huumeiden sekakäytön tarinatyyppiä, joissa kussakin rakentuu erilainen käyttäjäidentiteetti ja joissa käyttötilanteen sosiaalinen merkitys on erilainen: viihdekäyttö, itsetutkiskelu, jatkuva säätö ja riippuvuus. Huumeiden käyttöön liittyvän riskinoton ja käytön hallinnan kautta käyttäjät määrittelevät itsensä tietynlaisen käyttötavan edustajiksi ja pyrkivät erottautumaan muista käyttötavoista.

Yhteistä tarinatyypeille oli ”going for it”-asenne: positiivista olotilaa tavoitellakseen ollaan valmiita tietoiseen riskinottoon ja käyttötilanteen epävarmuuteen. Viihdekäytössä ja itsetutkiskelussa riskit olivat kontrollipoliittisia, jatkuvassa säädössä ja riippuvuudessa terveydellisiä. Viihdekäytössä ja itsetutkiskelussa keskeinen käytön hallinnan muoto oli käytön ajoittaisuus, jatkuvassa säädössä tietämys aineiden ominaisuuksista. Riippuvuudessa riskinoton ja hallinnan suhde oli heikoin: elämänhallinta oli muuttunut päivittäiseksi selviytymistaisteluksi.

Johtopäätökset

Huumeiden sekakäyttö ei ole homogeeninen ilmiö, vaan siinä on tunnistettavissa erilaisia ilmenemismuotoja ja käyttötapoja. Tarinatyyppien kulttuurinen kerronta näyttäisi kuitenkin liittyvän huumekulttuureissa jo pitkään ylläpidettyyn kerrontatapaan: viihdekäyttö, itsetutkiskelu, jatkuva säätö ja riippuvuus kuvaavat huumeiden käyttöä yleisestikin. Sekakäytön erityispiirteenä on päihtymystilan tavoittelu erilaisten päihteiden yhteiskäytön kautta.

Tuloksen relevanssi:

Päihdetyössä on hyvä tiedostaa, että huumeiden sekakäyttö ei liity pelkästään ongelmalliseen ja hallitsemattomaan päihteiden käyttöön. Siksi esimerkiksi varhaisessa puuttumisessa ja ehkäisevässä päihdetyössä on syytä tuoda asiallisesti esiin, että myös ajoittaisessa käytössä on omat useamman aineen yhdistämiseen liittyvät riskinsä.

Teemat:

Huumeet

Viittaajan nimi:

Jouni Tourunen