Hoitoon osallistumista ja hoidon loppuun suorittamista ennakoivat tekijät vankilan kuntoutusohjelmassa

Tutkimuksen nimi:

Hoitoon osallistumista ja hoidon loppuun suorittamista ennakoivat tekijät vankilan kuntoutusohjelmassa

Tutkimuksen alkuperäinen nimi:

Prison-Based Rehabilitation: Predictors of Offender Treatment Participation and

Tekijä:

Nieuwbeerta, P.

Viitteet:

Crime & Delinquency, Published online before print September 26, 2014, doi: 10.1177/0011128714549654.

Julkaisuvuosi:

2014

Ingressi:

Arvioitu hoitovalmius ennakoi kuntoutusohjelman loppuun suorittamista, mutta arvioidut kriminogeeniset tausta- ja riskitekijät ennakoivat huonosti sekä kuntoutusohjelmaan osallistumista että sen loppuun suorittamista.

Tiivistelmä:

Tutkimuksen tavoite

Tutkimuksen tavoitteena on tutkia missä määrin rikosseuraamusasiakkaan arvioidut rikoksen uusimiseen liittyvät riskitekijät ja arvioitu valmius hoitoon ennakoivat vankilan kuntoutusohjelmaan osallistumista ja ohjelman loppuun suorittamista.

Tutkimuksen toteutus

Tutkimusjoukon (N=638) muodostivat Hollannissa 6 kuukauden aikana, lokakuun 2010 ja maaliskuun 2011 välillä, tutkintavankeuteen määrätyt miehet, jotka oli valittu ehdokkaiksi vankilan kuntoutusohjelmaan (Prevention of Recidivism Program). Ohjelman tavoitteena on vähentää osallistujien uusintariskiä vaikuttaviksi todetuilla behavioraalisilla interventioilla. Ohjelmaan osallistuminen on vapaaehtoista ja edellyttää vähintään 4 kuukauden vankeustuomiota. Esimerkiksi elinkautisvangit, pakkohoitoon määrätyt vangit, erityisissä arviointikeskuksissa olevat vangit ja laittomat maahanmuuttajat eivät voi osallistua ohjelmaan.

Taustatietoina käytettiin miesten ikää, etnisyyttä (natiivi/ei natiivi), siviilisäätyä (parisuhteessa/ei parisuhteessa), työtilannetta (työssä tai opiskelee/ei työssä tai opiskele), koulutusta (korkeintaan peruskoulutus/korkeampi koulutus) ja rikostyyppiä (väkivalta/omaisuus/vahingonteko tai järjestyshäiriö/huume/muu). Hoitovalmiudella (treatment readiness) tarkoitettiin rikosseuraamustyöntekijän henkilökohtaisen haastattelun perusteella arvioimaa asiakkaan motivaatiota muuttaa käyttäytymistään ja halukkuutta osallistua kuntoutusohjelmaan.

Uusintariskin todennäköisyyttä arvioitiin RISc-mittarilla (Recidivism Assessmant Scales), joka koostuu 12 eri kriminogeenista riskiä arvioivasta osa-alueesta (mm. rikoshistoria, nykyiset rikokset, päihteiden käyttö, tunne-elämän hyvinvointi, ystävyyssuhteet, taloudellinen tilanne). Analyysia varten tutkimusjoukko jaettiin neljään osaan: kuntoutusohjelman loppuun suorittaneisiin (completers, n=266), ohjelmassa edelleen oleviin (still participating, n=84), ohjelman keskeyttäneisiin (non-completers, n=91) ja niihin jotka eivät halunneet osallistua ohjelmaan (non-participants, n=197).

Keskeiset tulokset

Toisin kuin odotettiin, vangittujen valmius hoitoon ja useimmat riskitekijät eivät ennakoineet kuntoutukseen osallistumista. Riskitekijöistä lisääntyneet talous- ja toimeentulohuolet lisäsivät kuntoutukseen osallistumisen todennäköisyyttä ja lisääntyneet tunne-elämän vaikeudet vähensivät kuntoutukseen osallistumisen todennäköisyyttä.

Valmius hoitoon lisäsi odotetusti todennäköisyyttä suorittaa kuntoutusohjelma loppuun saakka:

muutoshaluisiksi arvioidut suorittivat yli kaksi kertaa suuremmalla todennäköisyydellä kuntoutusohjelman loppuun kuin muutoshaluttomiksi arvioidut. Sen sijaan vain yhdellä riskitekijällä todettiin yhteys kuntoutusohjelman loppuun suorittamiseen: miehet, joilla oli pitkä rikoshistoria ja jotka olivat suorittaneet vakavia rikoksia, keskeyttivät kuntoutusohjelman muita suuremmalla todennäköisyydellä.

Johtopäätökset

Tutkimus vahvistaa muutoshalukkuuden ja hoitovalmiuden yhteyttä kuntoutuksen loppuun suorittamiseen. Sen sijaan vain muutamilla kriminogeenisilla riskitekijöillä näyttäisi olevan yhteyttä kuntoutukseen osallistumiseen ja sen loppuun suorittamiseen. Tutkimuksen perusteella ohjelmiin valikoitaessa on tärkeämpää kiinnittää huomiota vangin motivaatioon muuttaa käyttäytymistä kuin hänen aiempaan taustaansa. Koska kuntoutuksen tarve vankien keskuudessa on todettu suureksi, kuntoutusta tulisi tarjota mahdollisimman monille vangeille. Tunne-elämän vaikeuksista kärsivien tai pitkän rikoshistorian omaavien vankien kohdalla tulisi miettiä, kuinka heidät saadaan paremmin kiinnitettyä kuntouttaviin ohjelmiin. Tuloksia tulkittaessa on muistettava, että tutkimus kohdistui vain miesvankeihin yhdessä kuntoutusohjelmassa yhdessä maassa.

Tuloksen relevanssi:

Päihdekuntoutusta tulee tarjota myös vankiloissa, sillä osa vangeista haluaa osallistua kuntoutukseen myös vankeuden aikana. Tulokset vahvistavat hoidon ns. yleisiin tekijöihin kohdistuneen tutkimuksen tuloksia: asiakkaan ominaisuuksilla, kuten muutoshalukkuudella ja odotuksilla hoitoa kohtaan, on merkitystä hoidon tuloksellisuuteen. Toisaalta tulokset osoittavat, kuinka vaikeaa on ennakoida hoidon tuloksellisuuteen vaikuttavia tekijöitä, sitä kuka lopulta osallistuu hoitoon ja kuka suorittaa sen loppuun saakka.

Teemat:

Mielenterveys

Viittaajan nimi:

Jouni Tourunen