Ei paluuta sairaaseen yhteiskuntaan: Uuden huumeidenkäyttäjäsegmentin esiintyminen Järvenpään sosiaalisairaalan aineistossa, 1965–1975

Tutkimuksen nimi:

Ei paluuta sairaaseen yhteiskuntaan: Uuden huumeidenkäyttäjäsegmentin esiintyminen Järvenpään sosiaalisairaalan aineistossa, 1965–1975

Tutkimuksen alkuperäinen nimi:

No Coming Back to Sick Society: The Emergence of New Drug User Segment in the Järvenpää Social Hospital in Finland, 1965–1975

Tekijä:

Parhi, K.

Viitteet:

Journal of the History of Medicine and Allied Sciences, 76 (4), 417–439. https://doi.org/10.1093/jhmas/jrab038

Julkaisuvuosi:

2021

Ingressi:

Tutkimus käsittelee “uuden” huumeidenkäyttäjäsegmentin esiintymistä tarkastelemalla Järvenpään sosiaalisairaalassa vuosina 1965–1975 huumeidenkäytön vuoksi hoidettuja. Järvenpään sosiaalisairaalan eli nykyisen Päihdesairaalan arkistoaineisto on Suomen ensimmäisen huumeaallon tutkimuksen kannalta arvokas, ja siinä yhdistyvät lääketieteelliset, sosiaalityöhön liittyvät sekä potilaiden oma näkökulmat. Huumeidenkäyttö nähtiin sosiaalisena ongelmana, jonka ei missään yhteydessä yksinkertaistettu johtuvan yksittäisistä tekijöistä, toisin kuin kiihkeässä julkisessa keskustelussa.

Tiivistelmä:

Tutkimuksen tavoite

Ensimmäisen aallon historiasta on olemassa tutkimusta, mutta varhaisia näkemyksiä käytöstä, käyttäjäidentiteetistä ja hoidosta on tutkittu vain vähän. Mielikuvaa 1960- ja 1970-lukulaisesta huumeidenkäytöstä dominoi toisaalta kansainvälisen hippiliikkeen kokeellinen psykedelia, toisaalta aikalaisia ravistellut moraalipaniikki. Tutkimuksen tavoitteena oli etsiä niin käyttäjien kuin hoitohenkilökunnankin käytännön kokemuksia huumeista ja riippuvuuteen liittyvästä hoidosta tasapainoisemman ja monipuolisemman kuvan saamiseksi.

Tutkimuksen toteutus

Sosiaalisairaalan arkistosta seulottiin 7000 aktin joukosta vuosilta 1965–1975 ne, joissa kuvattiin huumeidenkäyttöä. ”Huumeet” määriteltiin väljästi ja noudattaen aikalaistulkintoja. Akteista kirjattiin ilman suoria tunnistetietoja talteen elämänvaiheita, käyttöhistoriaa, psykiatriset arviot, sosiaalityöntekijän tulkinnat sekä potilaiden kokemuksia sairaalahenkilökunnan kirjaamina.

Keskeiset tulokset

Aineistosta piirtyy selkeänä ensimmäisen huumeaallon myötä noussut käyttäjäsegmentti, joka erottautui niin sanotuista ”klassillisista narkomaaneista”, ja joista jälkimmäiset halusivat yhtä lailla erottautua. Uudet käyttäjät olivat nuoria, käyttivät saatavuuden mukaan monia eri aineita ja saivat vaikutteita hippiliikkeestä, joskin vaikutteet jäivät melko pinnallisiksi. Potilaita kuvattiin riippuvaisiksi ja lyhytjännitteisiksi, ja heidän maailmankatsomukseensa viitattiin ”huumefilosofiana” ja ”huumeideologiana”, johon liittyi olennaisesti työn vältteleminen.

Johtopäätökset

Ensimmäisen huumeaallon ongelma näyttäytyi julkisuudessa suurempana kuin arkistoaineiston perusteella saatava mielikuva antaa ymmärtää. Huumeita käyttäneet ja sairaalaan päätyneet nuoret olivat monista eri syistä marginalisoituneet, mutta poliittisessa keskustelussakin väläytelty ”huume-epidemia” on liioiteltu kuvaus ensimmäisestä huumeaallosta.

Hoitoa vaatinut huumeidenkäyttö ei myöskään liittynyt vahvasti kansainväliseen hippiliikkeeseen, vaan ennemmin hoitoon päätyneitä nuoria voisi kuvata syrjäytyneiksi. Psykedeeliset huumekokeilut ja sairaalahoitoa vaatinut käyttö olivat siis kaksi eri todellisuutta, joista ensimmäiseksi mainittu tunnetaan paremmin, jälkimmäinen tapahtui yhteiskunnan marginaalissa.

Tuloksen relevanssi:

Huumeiden käyttö kriminalisoitiin aikana, jolloin käytännön asiantuntemusta oli varsin vajavaisesti. Keskustelu oli vahvasti politisoitunutta niin kuin nykyäänkin. Riippuvuuden hoitokokemukset eivät näkyneet aikalaiskeskustelussa. Perusteet kriminalisoinnille eivät siis perustuneet käytännön tietoon ja kokemuksen kautta karttuneeseen asiantuntemukseen.

Tämän tutkimuksen tulokset voivat tasapainottaa ymmärtämystä 1970-luvun keskusteluympäristöstä pohdittaessa, miksi kriminalisointipäätös aikoinaan tehtiin, ja vastaako se nykypäivän asiantuntemusta ja arvoja.

Teemat:

Huumeet
Mielenterveys
Nuoret

Viittaajan nimi:

Katariina Parhi