Alkoholin käytön muutokset alkoholihaimatulehdukseen sairastumisen jälkeen

Tutkimuksen nimi:

Alkoholin käytön muutokset alkoholihaimatulehdukseen sairastumisen jälkeen

Tutkimuksen alkuperäinen nimi:

Muutoksen polku alkoholin käytössä alkoholihaimatulehduksen jälkeen – yhdeksän vuoden seurantatutkimus

Tekijä:

Lehto, R. Jännes, A. Aalto, M. Sand, J. Järvinen, S. Nordback, I. Seppä, K.

Viitteet:

Sosiaalilääketieteellinen Aikakauslehti 54 (4): 285-296.

Julkaisuvuosi:

2017

Ingressi:

Terveysongelmat ovat keskeinen syy sitoutua raittiuteen, normaalin sosiaalisen elämän paineet raittiudesta luopumiseen.

Tiivistelmä:

Tutkimuksen tavoite

Kuvata laadullisen pitkittäistutkimuksen avulla ensimmäiseen alkoholihaimatulehdukseen sairastuneiden alkoholin käytölle asettamia tavoitteita, niiden toteutumista sekä kokemuksia muutokseen vaikuttaneista tekijöistä.

Tutkimuksen toteutus

Tutkimukseen rekrytoitiin 120 sairaalan osastohoidossa ollutta potilasta 1.1.2001-4.3.2005 välisenä aikana. Tässä artikkelissa kuvataan 43 potilasta (38 miestä ja 5 naista), joiden seuranta-aika oli jatkunut vähintään 9 vuotta.

Tutkimus on jatkoa kahden ensimmäisen vuoden aikana toteutetulle interventiotutkimukselle. Osastohoidon aikana tutkittaville toteutettiin yhden käynnin interventio, johon sisältyi elämäntilanteen ja alkoholin käytön kartoitukset, muutokseen motivointi sekä ohjaus päihdepalveluihin tai vertaistoimintaan. Ennen interventiota tutkittavat täyttivät AUDIT- ja SADD-lomakkeet. Intervention lopuksi tutkittavat määrittivät tavoitteen alkoholinkäytölleen (raittius/vähentäminen/entiseen tapaan/ei tavoitetta).

Vuosittaiset seurantakäynnit olivat pääosin saman sisältöisiä kuin alkuinterventiot, mutta apuna käytettiin haastattelulomaketta. Laadullinen tutkimusaineisto koostuu tutkijan tekemistä keskustelumuistiinpanoista. Seurantakäynnit toteutettiin pääasiassa tapaamisina sairaalassa, muutamat haastattelut tehtiin puhelimitse.

Keskeiset tulokset

Ensimmäiseen alkoholihaimatulehdukseen sairastuneiden keski-ikä oli 47,4 vuotta, hoitoaika sairaalassa vaihteli alle viikosta yli kahteen viikkoon, neljä tutkittavista tarvitsi tehohoitoa. AUDIT-pisteet vaihtelivat välillä 5-34 (mediaani 20) ja SADD-pisteet välillä 0-33 (mediaani 12). 24 tutkittavaa kertoi sellaisista terveysongelmista ennen haimatulehdusta, jotka saattoivat liittyä runsaaseen alkoholin käyttöön.

30 henkilöä valitsi alkuintervention jälkeen raittiustavoitteen, mukaan lukien kaikki viisi naista.

Näillä henkilöillä oli ollut enemmän psykiatrisia ja päihdehoitoja ja suurempi osa heistä oli ollut työttömänä kuin vähentämistavoitteen valinneiden (n=13) joukossa. Kaikki yli 10 vuorokautta hoidossa olleet ja tehohoidossa olleet valitsivat raittiustavoitteen.

Raittiustavoitteen valinneilla oli seurannan aikana vähemmän runsasta alkoholin käyttöä ja enemmän raittiita jaksoja kuin vähentämistavoitteen valinneilla, vaikka vain kolmannes (10/30) säilytti raittiustavoitteen koko seurannan ajan. Heistä seitsemän piti sairastumista haimatulehdukseen herätyksenä miettimään muutoksen tarvetta, mahdollisuutena puhua omasta alkoholinkäytöstä ja käännekohtana raittiuteen, jota vuosittaiset seurantakäynnit tukivat. Myös huoli läheisistä vahvisti raittiustavoitteessa pysymistä.

Raittiudesta luopuminen vaikutti liittyvän erityisesti sosiaalisiin tilanteisiin, ”normaaliin elämään” ja yhteenkuuluvuuden tunteisiin kiinnittyviin paineisiin käyttää alkoholia. Myös päihdeongelman paljastumiseen liittyvät pelon ja häpeän tunteet saattoivat vaikuttaa taustalla. Huoli terveydestä toisaalta rajoitti alkoholin käyttöä ja auttoi pysymään kohtuudessa.

Myös juomisen vähentämisen tavoitteeksi valinneilla alkoholin käyttö väheni ja lähes puolet pysyi kohtuukäytössä koko seurannan ajan. Yksi tutkittava siirtyi ”raittiuden polulle”.

16 tutkittavaa (10 raittius- ja 6 vähentämisryhmästä) säilytti aluksi valitsemansa tavoitteen koko seurannan ajan ja 21 (14+7) tutkittavaa vaihtoi tavoitettaan useammin kuin kerran.

Johtopäätökset

Sairastuminen alkoholin käytön vuoksi voi käynnistää muutoksen raittiuteen. Pelko uudelleen sairastumisesta voi auttaa pysymään kohtuukäytössä, vaikka ihminen ei halua tai pysty sitoutumaan raittiuteen. Tavoitteiden muutokset ja vaihtelut kertonevat pitkän ja lyhyen aikavälin tavoitteiden sekä alkoholin käytön hyötyjen ja haittojen painoarvojen vaihtelusta akuutin sairastumisen vaiheen jäädessä kauemmas.

Tuloksen relevanssi:

Vaikka tavoitteen autonomisuus edistää siihen sitoutumista, neuvonta, tuki, ohjaus palveluihin ja pitkäkestoinen seuranta ovat tärkeitä tekijöitä hoidettaessa alkoholin käytön seurauksiin sairastuneita.

Teemat:

Alkoholi

Viittaajan nimi:

Jouni Tourunen