”Lapsensa huumeille menettäneen vanhemman sanat pysäyttivät”

Olen tehnyt päihdetyötä 15 vuoden ajan ja tällä hetkellä työskentelen A-klinikkasäätiön ja Hivpointin yhteisessä Oikeus hiv-testiin -hankkeessa suunnittelijana. Hankkeen tavoitteemme on lisätä hiv:n testaamista pistämällä huumeita käyttävien keskuudessa. Kehitämme päiväkeskuksien, asumisyksiköiden ja jalkautuvan työn palveluita yhdessä ammattilaisten ja palveluita käyttävien ihmisten kanssa.

Mainosalalta kohtaamaan riippuvuuteen sairastuneita ihmisiä

Olen oppinut päihdetyöstä paljon niin asiakkailtani, työkavereiltani kuin kouluttajiltani, mutta myös omien kokemusteni kautta. Olen henkilökohtaisessa elämässäni kohdannut ihmisiä, joilla on ollut vaikea riippuvuussairaus – omalla tavallaan haittoja vähentävä työ valitsi minut.

Vaihdoin aikoinaan mainonta- ja markkinointialan päihdetyöhön, koska olen liian monta kertaa joutunut todistamaan, mitä kohtaamattomuus tarkoittaa riippuvuussairaan ihmisen elämässä. Ihminen on niin paljon enemmän kuin hänen sairautensa, mutta valitettavan usein päihdehäiriöstä kärsivä nähdään vain addiktion kautta.

Entisen kouluttajani Tanja Hirschovits-Gerzin sanat ovat jääneet mieleeni isona oivalluksena: ’mitä korkeampi koulutus, sitä lähempänä ihmistä’. Hän sanoitti hienosti sitä, ettei mikään koulutus tee toisesta parempaa tai nosta muiden yläpuolelle.

Itsellänikin on ollut ilo kouluttaa sosiaali- ja terveydenhuoltoalan opiskelijoita. Toivoni lepää nuorissa, tulevaisuuden asiantuntijoissa ja ammattilaisissa. Heitä haluan jatkossakin auttaa ja rohkaista raivaamaan omia polkujaan sekä uudistamaan alaamme.

Työyhteisön merkitys oman hyvinvoinnin ja työssäjaksamisen kannalta on kasvanut vuosien saatossa. Olen onnekas, sillä minulla on fantastiset kollegat yli organisaatiorajojen ja parhaat lähityökaverit. Omasta ja koko työporukan hyvinvoinnista välittäminen on mielestäni osa ammattilista osaamista.

Poliittisilta päättäjiltä tarvitaan rohkeutta kuunnella kansaa

Mielestäni stigma riippuvuutta sairastavia kohtaan on vähentynyt – toki tekemistä vielä riittää. Jokainen kansalainen, joka näkee ihmisen, jolla on vaikeaa elämässään, voi pyrkiä suhtautumaan toiseen myötätunnolla ja empatialla.

Yhteiskunnassamme on kasvatettava ymmärrystä ja tietoisuutta siitä, että päihderiippuvuus on sairaus. Mielestäni media kuvaa päihderiippuvuuteen sairastuneita ihmisiä ja heidän läheisiään aiempaa moniulotteisemmin. Aiemmin keskityttiin yksisilmäisesti huumerikollisuuteen ja väkivaltaan. Päihdehäiriötä sairastavat ovat myös rohkaistuneet jakamaan kokemuksiaan; näkymättömien ihmisten ääni on alkanut kuulua ja heidän todellisuutensa kiinnostaa.

Kansalaisten näkemyksissä on tapahtunut myönteistä muutosta, mutta päätöksenteko ja lakimuutokset laahaavat valitettavasti perässä. Terveyden ja hyvinvoinninlaitoksen vuonna 2022 tekemän väestökyselyn perusteella 65 prosenttia suomalaisista kannattaa valvottujen käyttötilojen perustamista. Nyt tarvitaan poliittisilta päättäjiltä uskallusta kuunnella kansan mielipidettä, asiantuntijoita ja naapurimaiden esimerkkiä. Toivon, että hallituksella on rohkeutta mahdollistaa valvottujen käyttötilojen pilotointi – tämä olisi merkittävä haittoja vähentävä teko.

”Kiitos, että näitte lapseni ihmisenä”

Olen saanut olla tukemassa asiakkaitani ja heidän läheisiään hyvin erilaisissa elämänvaiheissa. Kutsuja on tullut iloisiin vauvajuhliin, mutta valitettavasti myös hautajaisiin. Vanhemman, jonka lapsi menehtyi huumeisiin, sanat pysäyttivät: ’Kiitos, että näitte lapseni ihmisenä’. Yhtä lailla mieleen on jäänyt hetket, jolloin asiakkaat ovat kysyneet voivatko he ilmoittaa minut lähimmäksi omaisekseen esimerkiksi terveydenhuollon tietoihin.

Mieleen on painunut myös päivä, jolloin pitkään vakavasta päihdehäiriöstä ja asunnottomuudesta kärsinyt asiakkaani sai viimein oman kodin. Monivaiheisen prosessin jälkeen istuimme hänen ja työparini kanssa tyhjän asunnon lattialla; meillä oli tupaantuliaisten kunniaksi kahvit ja keksipaketti. Asiakkaani katseli seiniä ja huokaisi, että viimeinkin hän voisi ponnistaa elämässään eteenpäin.

Kohtasin kerran opioidikorvaushoidon vertaistukiryhmässä olleen henkilön, joka kaivoi muistikirjansa laukustaan. Hän oli kirjoittanut kanteen vuosia sitten lausumani sanat, jotka olivat kannatelleet häntä läpi vaikeiden aikojen. On hyvä muistaa, että sanoilla luomme todellisuutta ja pienilläkin teoilla voi olla toiselle ihmiselle suuri merkitys. Kohtaamisia on paljon, ja jokainen on aivan yhtä arvokas; ne muistuttavat, miksi teen tätä työtä.