Ota yhteyttä
Tekstikoko Font size smaller Font size normal Font size bigger

21.01.2025 | Tositarina

Tarja Virolainen

”Raskausaika nosti lasisen lapsuuden traumat pintaan”

Oman lapsen saaminen nosti Aisha Korpelan traumaattiset lapsuuskokemukset yllättäen pintaan. ”Terapiassa ymmärsin lasisen lapsuuden vaikuttaneen vahvasti siihen, millaisen roolin olin ottanut puolisona, äitinä, tyttärenä, siskona ja työntekijänä. Heräsin pohtimaan, kuka minä olen ja mitä minä haluan.”

Millainen äiti minusta tulee? Millaisen lapsuuden haluan tarjota lapselleni? Kun Aisha Korpela alkoi 21-vuotiaana odottaa esikoistaan, hänen mielensä täyttyi kysymyksistä.

”Iloitsin raskaudesta ja olin onnellinen, että minusta oli tulossa äiti. Samaan aikaan sisälläni alkoi yllättäen kuohua; mieleni sopukoista alkoi nousta esiin padottuja tunteita ja ikäviä muistoja omasta lapsuudestani”, Aisha kertoo.

”Aloin ymmärtää, kuinka paljon omaan lapsuuteni liittyi pelkoa ja turvattomuutta. Elämäämme varjosti isäpuoleni ongelmallinen alkoholinkäyttö ja väkivalta, mikä piti koko perhettämme varpaillaan. Muistikuvista nousi pelottavia tilanteita, joissa ainoa ajatukseni oli suojella pienempiä sisaruksiani. Tajusin, että lapsuudestani puuttui rakkaus ja lämpö – kaikki se, mitä nyt halusin omalle lapselleni tarjota.”

”Ajauduin väkivaltaisiin suhteisiin, koska en tiennyt paremmasta”

Muistot ja ajatukset vyöryivät Aishan läpi niin suurella voimalla, että hän ymmärsi tarvitsevansa ammattilaisen apua tunnelukkojensa avaamiseen. Terapia auttoi ymmärtämään, kuinka lapsuuden traumat heijastuivat hänen ihmissuhteisiinsa.

”Piti lähteä siitä, että kuka minä oikeasti olenkaan. En pystynyt aluksi käsittämään kuinka syvät haavat lasinen lapsuus oli minuun jättänyt. Traumaattiset kokemukset tuntuivat yhtäkkiä kietoutuvan koko elämäni ympärille ja vaikuttivat siihen millainen nainen, puoliso, äiti, tytär, sisko ja työntekijä minusta oli tullut.”, Aisha sanoo.

En tiennyt, että muunkinlaisia lapsuuskokemuksia olisi voinut olla – epänormaalista oli tullut niin normaalia.

”Nuorempana ajauduin aina vaikeisiin, väkivaltaisiin parisuhteisiin. Siedin huonoa kohtelua ja alistamista; olen joutunut pelkäämään henkeni puolesta. En ymmärtänyt aluksi yhteyttä: tuttu ja opittu tapa oli kulkenut lapsuudesta aikuisuuden suhteisiin. Ehdin käydä terapiassakin pitkään ennen kuin vyyhti alkoi aueta ja juurisyy monien haasteiden takaa löytyi”, hän jatkaa.

Äitiyden kasvattama suojeluvietti ja terapia muuttivat elämää

Aisha kokee, että äitiys ja terapia ovat olleet hänen elämässään isoja käännekohtia matkalla omaksi itseksi.

”Äidiksi tuleminen kasvatti vahvan suojeluvietin omaa lastani kohtaan. Se voima peittosi lapsuudesta jääneet mallit. Pystyin katkaisemaan turvattomien suhteiden kierteen ja tarjoamaan lapselleni rakkaudellisen kasvuympäristön. Olemme aina eläneet lapseni kanssa kahden, sillä en uskaltanut kovin helposti päästää ketään elämääni. Pelkäsin, että joku tulee pilaamaan sen turvallisen tilan, jonka olin vaivalla rakentanut. En kokenut lapsena perusturvallisuuden tunnetta, mikä vaikutti siihen, ettei minulla ollut aikuisenakaan mahdollisuutta luottaa ihmisiin”, Aisha sanoo.

”Nyt lapseni alkaa jo itsenäistyä ja saan huokaista helpotuksesta, että onnistuin tärkeimmässä tehtävässäni: sain turvattua hänelle sellaisen lapsuuden, jota vaille itse jäin. Olen pystynyt olemaan hänelle se aikuinen, jota olisin itse lapsena syvästi tarvinnut. Pitkän terapian ja itseni syvän työstämisen jälkeen olen hieman alkanut laskea omia suojamuurejani – olen oppinut uskomaan uudelleen rakkauteen”, hän jatkaa.

Lasinen lapsuus -toimintamme auttaa läheisiä

Terapiassa Aishalle on avautunut myös lasisen lapsuuden vaikutus hänen työskentelytapoihinsa ja ammatti-identiteettiinsä.

”Kannoin lapsena huolta äidistäni ja pienemmistä sisaruksistani. Työelämässäkin minusta kasvoi väsymätön selviytyjä ja ikuinen yksin pärjääjä. Otin työyhteisöissä aina selkeän suorittajan roolin, joka meni läpi vaikka harmaan kiven. Kannoin harteillani vastuuta, joka ei edes kuulunut minulle. En pyytänyt koskaan keneltäkään apua, mutta olin kyllä aina ensimmäisenä tukemassa muita”, Aisha kuvailee.

Kuvassa nainen tanssii valkoisen pölypilven keskellä

Kuva: Mika Alavesa

Työuupumuksen juurisyy löytyi lasisesta lapsuudesta

Lopulta työuupumus pysäytti Aishan kyseenalaistamaan omia toimintamallejaan.

”Jäljet johtivat jälleen lasiseen lapsuuteen. On ollut ison työn takana, että osaan nykyään pyytää apua ja tunnistan sekä omat tarpeeni että rajani. Toki minun täytyy olla valppaana ja hereillä itseni kanssa, etten ajaudu vanhoihin toimintamalleihin. Tietyt tavat toimia ovat kuin sisälleni koodattuja. Monesti olisi vain helpompaa vetäytyä pärjäämään kaiken kanssa yksin ja työntää muut pois.”

Monelle lasisen lapsuuden kokeneelle on kehittynyt erityinen herkkyys aistia toisten ihmisten tunteita. Aisha on oivaltanut oman herkkyytensä ja oppinut säätelemään voimavarojaan.

”Joskus ajattelen, että minulla kuudes tai seitsemäs, ehkä kahdeksaskin, aisti. Skannaan alitajuisesti koko ajan ihmisiä, heidän eleitään, ilmeitään ja energiaansa. Opin jo lapsena arvioimaan ihmisiä ja pelkäämään pahinta: haluaako tuo ihminen minulle hyvää vai pahaa, miten voin ennakoida ja estää ikäviä tilanteita. Tietynlainen selviytymismoodi jäi päälle ja muuttui aikuisena kuormittavaksi.”

Tanssi ja taide ovat tuoneet turvaa läpi elämän

Tanssiminen on ollut Aishan turvallinen tila aina lapsuudesta asti.

”Olen sairastanut lapsesta saakka ja kärsinyt vaikeista kroonisista kiputiloista, minua vietiin myös päivystykseen, milloin mistäkin syystä. Jälkikäteen ymmärrän, että kehoni on puskenut suljettua pahaa oloa ulos fyysisen kivun kautta. Kehoni on reagoinut siihen, mitä mieleni ei ollut pystynyt käsittelemään. Onneksi löysin tanssimisen. Olen läpi elämäni ilmaissut itseäni tanssin kautta”, Aisha sanoo.

Taide on ollut Aishalle tärkeä tapa käsitellä vaikeita kokemuksia ja tunteita.

”Tanssin kautta olen saanut purkaa niitä kaikkein vaikeimpiakin tunteita kehostani ulos. Lapsuudessani myös teatteriharrastus tarjosi minulle turvallisen pakopaikan arjesta. Lisäksi olen alkanut viime vuosina maalata. Kuvataiteesta on löytynyt minulle uusi merkittävä itseilmaisun keino”, hän kertoo.

Kuvassa nainen tanssii mustassa mekossa

Kuva: Mika Alavesa

”Saan auttaa lapsia ja aikuisia”

Aisha on tanssiopettaja, minkä lisäksi hän on työskennellyt myös lastensuojelun ja psykiatrian parissa hoitajana. Hän on pystynyt yhdistämään kaksi kutsumustaan, tanssin ja mielenterveystyön, ja työskentelee nykyään tanssi-liiketerapeuttina.

”Kehomme ja mielemme ovat yksi kokonaisuus – ne vaikuttavat toisiinsa. On tärkeää, että traumaattisia kokemuksia pystyy purkamaan sanallisesti. Elämämme aikana koetut asiat voivat kuitenkin jäädä asumaan kehoomme, jolloin traumasensitiivisestä kehollisesta työskentelystä, kuten taideterapiasta, voi olla apua”, Aisha kertoo.

Hän auttaa tanssiterapeuttina niin lapsia kuin aikuisia, jotka ovat kokeneet laiminlyöntiä, esimerkiksi fyysistä tai henkistä väkivaltaa.

”Koen, että kaikki elämäni polut ovat johtaneet tämän työn pariin. Kävin terapiassa yli 15 vuotta ja olen tehnyt itseni kanssa pitkäjänteistä työtä. Pystyn auttamaan muita ilman, että se on pois omasta hyvinvoinnistani”, Aisha sanoo.

”Nyt, kun olen kasvanut ihmiseksi, jota olisin itse lapsena tarvinnut, on minun vastuuni olla se turvallinen aikuinen heille, jotka sitä tällä hetkellä tarvitsevat ja joilla ei sellaista ole”, hän toteaa.

Ole mukana rakentamassa inhimillisempää yhteiskuntaa

Liity uutiskirjeemme tilaajaksi ja laajenna ymmärrystäsi addiktioista. Saat ajankohtaista tutkimustietoa, oivaltavia näkökulmia ja konkreettisia ratkaisuja, jotka edistävät hyvinvointia ja auttavat luomaan välittävämpää yhteiskuntaa.

Kohtaamisia toivon äärellä

Uutiset
Kuvassa Olga, Helga ja Tuukka Temonen seisovat rinnakkain ja katsovat kameraan
Tuukka, Olga ja Helga Temonen nostavat esiin vaiettuja tunteita: ”Yllätyimme, kuinka monelle lasinen lapsuus on totta”

”Vaikeista asioista on uskallettava puhua, muuten mikään ei koskaan muutu”, Tuukka ja Olga Temonen kertovat elämänfilosofiastaan. Pariskunnan 16-vuotias Helga-tytär toivoo, että perheen yhteinen elokuvaprojekti herättää sanomallaan ajatuksia myös nuorissa.

Blog
Katja Ståhl
Katja Ståhl lasisesta lapsuudestaan: ”Kaikesta voi selvitä”

Juontaja ja toimittaja Katja Ståhl, 55, oli kolmekymppinen, kun hänellä todettiin masennus. Sairastumisen juurisyytä alettiin selvittää terapiassa, mistä alkoi purkautua odottamaton vyyhti: oli aika palata lasiseen lapsuuteen.

Blog
A-klinikkasäätiön Lasinen lapsuus -toiminnan asiantuntija Anna-Sofia Lehdon potrettikuva ulkona
”Hädän keskellä rinnalla kulkeminen on ratkaisuja merkittävämpää”

Lasinen lapsuus -toimintamme asiantuntija Anna-Sofia Lehto on aina tuntenut vahvaa kutsumusta lasten ja nuorten auttamiseen.

Anna arvio sisällöstä

This field is hidden when viewing the form
Voimakkaasti eri mieltäEri mieltäNeutraaliSamaa mieltäVoimakkaasti samaa mieltä
Oliko tämä sivu sinulle hyödyllinen?
1 tähti = Ei yhtään, 5 tähteä = Erittäin paljon