Toipumisen pääroolissa on potilas, muistuttaa Margareeta Häkkinen kolumnissaan

Psykiatrian professori Jouko Lönnqvistin mukaan ainoa kasvava resurssi terveydenhuollossa on potilaiden osallisuuden lisääminen. Osallisuus ja potilaskeskeisyys ovat terveydenhuollon laadun avaintermejä. Lainsäädännössä itsemääräämisoikeus on potilaan oikeuksista tärkein. Päihdehoidon näyttämöllä nämä tärkeät asiat jäävät liian usein lavasteiden taa piiloon.

Olisi helppoa, jos lääkäriltä saisi parantavan pillerireseptin joka vaivaan. Kuntoutuksessa uuden kämpän avaimet tipahtaisivat käteen, jota sohvalta ojentaa. Tai jos vain saisi valitella vuosikausia surkeaa kohtaloaan toisen nyökytellessä vastapäätä ymmärtäväisenä, vaatimatta sen enempää toimintaa. Päihdetyön superihminenkään ei jaksa yksin kannatella potilaita eikä pelkkä kannattelu riitä. 

Päihdetyöntekijä on avustaja, joka katsoo seuraavaa kohtausta pidemmälle ja tuuppii potilasta oikeaan suuntaan.

Tilanne korjataan muuttamalla roolitusta. Potilaan osallistamisessa keskeistä on se, että potilaalle itselleen annetaan vastuu ja valta vaikuttaa hoitonsa käsikirjoitukseen. Kun potilas nostetaan sivuosasta aktiiviseksi oman elämänsä ohjaajaksi, tuetaan potilaan pärjäämistä.

Päihderiippuvuuteen kuuluu valintojen tekeminen välittömän mielihyvän saamiseksi tai mielipahan välttämiseksi. Päihdetyöntekijä on avustaja, joka katsoo seuraavaa kohtausta pidemmälle ja tuuppii potilasta oikeaan suuntaan. Potilas ottaa itse omat askeleensa. Toisinaan hän tippuu lavalta, jolloin häntä autetaan kiipeämään takaisin. 

Olennaista on, ettemme työntekijöinä kaada potilasta kuvittelemalla, että tietäisimme paremmin, mitä hän tavoittelee. Meidän päihdetyöntekijöiden on maltettava jäädä kulisseihin ja annettava potilaan itse keksiä vuorosanansa.

Potilaskeskeisyys tarkoittaa sitä, että potilasta kuunnellaan aidosti, vaihtoehdot kerrotaan ja perustellaan.

Potilaskeskeisyys ei tarkoita sitä, että potilas tekee hoitopäätöksensä itse. Se tarkoittaa sitä, että potilasta kuunnellaan aidosti, vaihtoehdot kerrotaan ja perustellaan. Potilaan toiveet hyväksytään ja niihin vastataan toiveiden mukaisesti, lääketieteellisesti perustellulla tavalla. 

Suuri käytännön haaste on, milloin hoitopäätös on lääketieteellisesti perusteltu. Tähän tarvitaan jatkossa konkreettisempia suosituksia. Käypä hoito -suositukset ja lait eivät riitä. Ne eivät auta esimerkiksi liian löyhissä korvaushoidon lopetuspäätöksissä tai jäykissä lääkekäytännöissä. Hoitovaihtoehtojen on oltava aidosti valittavissa.

Päihdehoidon ulkopuolellakin on suuri joukko hoidon tarvitsijoita. Meillä ei ole varaa jättää ainoaa kasvavaa resurssia käyttämättä. Potilaan osallistaminen tuo lisää resursseja hoitoon ja parantaa hoidon laatua. Toipumisen pääroolissa on potilas.

Teksti: Margareeta Häkkinen

Margareeta Häkkinen työskentelee laitospalvelujen ylilääkärinä A-klinikka Oy:ssä. Kolumni on julkaistu Tiimi-lehdessä 5/2020.

Pieni pyyntö sinulle: auta meitä saamaan enemmän näkyvyyttä päihdetyölle. Painetun Tiimi-lehden tilausmaksu on vain 25 euroa vuodessa, ja sillä saat lehden kotiisi tai työpaikallesi viisi kertaa vuodessa. Tilauslomakkeen löydät tämän sivun alalaidasta. Tervetuloa Tiimin lukijaksi!