22.10.2024 | Näkökulma
Tarvitseeko asiakas yhdessä tekemistä vai toimijoiden välistä kilpailua?
Taloudelliset resurssit vähenevät sekä hyvinvointialueilla että järjestöissä. Onko yhteistyö keino, jolla saadaan aikaan parempaa palvelua resurssien kaventuessa?
A-klinikkasäätiön järjestölähtöisen päihdetyön kehittämistoiminnan tekemissä kansalaiskyselyissä ja hyvinvointialueille tehdyissä kyselyissä on noussut toistuvasti esille tarve syventää järjestöjen ja hyvinvointialueiden välistä yhteistyötä. Yhteistyön tarvetta perustellaan sillä, ettei tunneta toisten toimintoja. Tiedon jakaminen eri toiminnoista on ensimmäinen askel yhteistyön parantamiseen.
Kuitenkin merkittävämpi syy yhteistyölle on päihde- ja mielenterveysongelmien monimuotoisuus, mikä vaatii usein enemmän kuin yhden toimijan osaamista. Eri toimijoiden välisellä yhteistyöllä ja verkostoja hyödyntämällä saadaan tarpeenmukaisia hoitokokonaisuuksia ja tukimuotoja sekä kyetään arvioimaan eri hoitomuotojen ja -menetelmien soveltuvuutta eri asiakasprofiileille.
Sote-alalla yhteistyön ja eri toimijoiden synergian tarkastelu on painottunut eri professioiden – lähinnä sosiaali- ja terveydenhuollon ammattilaisten – välisen yhteistyön toimivuuteen. Yhteistyö on syytä nähdä laaja-alaisemmin erilaisten toimijoiden välisenä kuten järjestöjen ja hyvinvointialueiden välillä.
Hyvinvointialueiden tehtävät ja vastuut määrittyvät laissa ja niiden muuttaminen on hidasta. Tämä rajoittaa ja hidastaa mahdollisuuksia reagoida uusiin ilmiöihin ja tarpeisiin.
Erityisesti päihteisiin liittyvät marginaali-ilmiöt voivat jäädä julkisten palvelujen varjokohtiin. Näitä varjokohtia ja palveluaukkoja täyttämään tarvitaan järjestöjä, jotka ovat kiinnittyneet uusien menetelmien kehittämiseen, uusien ilmiöiden tutkimukseen ja asiakasryhmien tavoittamiseen sekä ylipäänsä uudenlaisiin lähestymistapoihin.
Uusien menetelmien kehittäminen, ilmiöiden ymmärtäminen ja asiakasryhmien tavoittaminen ovat päihdejärjestöjen työn ytimessä. Näiden elementtien hallinta siten, että asiakkaat ja palveluntarvitsijat hyötyvät, voi vaatia eri järjestöjen yhteistyötä ja niissä olevan osaamisen ja orientaation yhteensovittamista uudenlaisten palvelujen ja tukimuotojen synnyttämiseksi.
Yhteistyötä tarvitaan myös järjestöjen välille. Jokaisella järjestöllä on oma historiansa ja taustansa, joka määrittää järjestön identiteetin, tekemistä ja osaamista, mutta myös yleisellä tasolla sen eetosta ja olemassaolon perustetta. Näin järjestöt poikkeavat toisistaan ja keskinäisen kilpailun asemasta voivat hyödyntää erilaisuuttaan ja tukea ja täydentää toinen toistaan.
Asiakkaan kannalta yhteistyö tuo kiistattomia etuja. Toisaalta yhteistyö tuo yhteen eri osaamista ja luo synergiaa. Toisaalta varmistaa, että hakeutumiskanava palvelujen piiriin ei määritä palvelutarjontaa, vaan kaikki toimijat jakavat yhteisen näkemyksen palvelujen kokonaisuudesta.
Asiakkaan kannalta on sama, mikä taho tuottaa palvelut, kunhan niistä on hyötyä. Palvelun tuottajan asemasta palvelujen sisältö ja se, että eri toimijat kykenevät yhdessä tuottamaan toimivan palvelukokonaisuuden ja tavoittamaan oikean asiakaskunnan, tulisi olla niin järjestöjen kuin hyvinvointialueiden yhteistoimintaa ohjaava tavoite.
Onnistuneita yhteistyöhankkeita on lukuisia. Tuore esimerkki on Itä-Uudenmaan hyvinvointialueen Porvoossa toteuttama Kumppanuustalo Myötätuuli, joka yhdessä alueen järjestöjen kanssa tuottaa matalan kynnyksen palvelua ja tukea riippuvuuksiin, mielenterveysongelmiin ja lähisuhdeväkivaltaan liittyvissä kysymyksissä. Saman katon alle kootuista järjestöjen palveluista hyötyvät kaikki; hyvinvointialue ja sen talous, järjestöt ja ennen kaikkea asiakas ja alueen asukkaat.
Lähivuosien sote-palvelujen järjestämistä leimaa pitkään jatkuneen sote-alan mahdottoman yhtälön vaikeutuminen: palveluntarve kasvaa edelleen samalla kun taloudelliset resurssit vähenevät.
Hyvinvointialueiden taloudelliset vaikeudet ja järjestöjen radikaalisti muuttuva rahoitusympäristö asettaa lähivuosina entistä suurempia vaatimuksia palvelujen laadulle ja vaikuttavuudelle. Vaatimuksiin voidaan vastata systemaattisella yhteistyöllä ja yhdessä mietityllä työnjaolla, jossa kunkin toimijan erityinen osaaminen saa paikkansa palvelujen kokonaisuudessa. Tämä ei ratkaise sote-alan mahdotonta yhtälöä, mutta on yksi tekijä sen ratkaisemiseksi.
Tykkää, jaa