30.10.2023 | Näkökulma
Stigman vähentäminen vaatii järjestelmällistä toimintaa eri tasoilla
Stigma ja syrjintä vaikuttavat kielteisesti päihteitä käyttävien ihmisten elämään monella osa-alueella. Stigma voi muun muassa estää hoitoon hakeutumista ja avun saantia. Päihteitä käyttäviin ihmisiin kohdistuvissa asenteissa on ollut havaittavissa kehitystä myönteisempään suuntaan, mutta järjestelmälliselle eri tasoilla tehtävälle stigman vähentämisen työlle on edelleen suuri tarve.
Stigma vaikuttaa monella tasolla päihteitä käyttävien ihmisten elämään
Päihteitä käyttävät ihmiset kohtaavat arjessaan syrjintää ja ennakkoluuloja muun muassa sosiaalisessa kanssakäymisessä, opiskelussa, työssä, asumisessa ja palveluissa.
Jokaisella ihmisellä pitäisi olla oikeus hyvään kohteluun elämäntilanteesta huolimatta. Vaikka perusoikeudet turvaavat kaikkien ihmisten oikeudet muun muassa riittäviin palveluihin, käytännössä tämä ei toteudu yhdenvertaisesti.
Syrjivä kohtelu ja ennakkoluulot lisäävät päihteiden käytöstä koettua häpeää. Häpeälliseksi koettu elämäntilanne voi olla este esimerkiksi hoitoon hakeutumiselle, sopivien palvelujen löytymiselle ja avun saannille. Häpeän vuoksi ihmiset hakeutuvat usein päihde- ja mielenterveyspalveluihin vasta myöhään ja päihde- tai mielenterveyshäiriö voi jäädä myös kokonaan hoitamatta.
Stigma voi ilmetä palveluissa muun muassa ennakkoluuloina, yksilön syyllistämisenä ja negatiivisina ilmaisuina. Kielteiset asenteet päihteitä käyttäviä ihmisiä kohtaan terveydenhuollon palveluissa vaikuttavat muun muassa päihdeongelman tunnistamiseen sekä hoidon aloittamiseen, sisältöön, toteuttamiseen ja onnistumiseen.
Päihteitä käyttäviin ihmisiin liittyvä stigma näkyy palveluissa myös päihde- ja mielenterveystyön vähäisenä arvostuksena ja työn mahdollistavien resurssien vähäisyytenä. Myös haittoja vähentäville palveluille on haastavaa saada yhteiskunnallista hyväksyntää ja tarvittavia resursseja.
Asenteissa havaittavissa muutosta myönteisempään
Päihteitä käyttäviin ihmisiin kohdistuvissa asenteissa on kuitenkin ollut havaittavissa muutosta myönteisempään suuntaan. Myönteisemmät asenteet näkyvät erityisesti haittoja vähentävään työhön suhtautumisessa.
THL on selvittänyt vuodesta 1992 lähtien suomalaisten huumeiden käyttöä ja huumeasenteita. Viimeisin aineistonkeruu on tehty vuonna 2022. THL:n raporttien mukaan hieman vajaa kolmannes suomalaisista olisi nykyään valmis luopumaan kaikkien huumeiden käytön rangaistavuudesta ja osuus on kasvanut edellisisistä vuosista.
THL:n raporteista selviää, että myös käyttöhuoneet hyväksyvien osuus on lisääntynyt ja nykyään enemmistö hyväksyisi ne. Suurin osa hyväksyy myös muun muassa terveysneuvontapisteet ja korvaavien lääkkeiden käytön opioidiriippuvaisten hoidossa.
Päihteitä käyttäviin ihmisiin kohdistuvan stigman vähentämiseksi tulee kuitenkin tehdä edelleen runsaasti työtä.
A-klinikkasäätiön järjestölähtöisen päihdetyön kehittämistoiminnan tekemässä kansalaiskyselyssä stigman vähentäminen nousi esiin yhtenä päihde- ja mielenterveyspalvelujen kehittämistarpeena.
”Enemmän optimistisia asenteita, vaikka ihmisellä olisikin vaikea tilanne. Ei leimaamista. Yhteiskunnallisen tason ymmärryksen tulisi olla parempaa.”
”Pitäisi olla enemmän tietoa. Pitäisi olla suvaitsevampia palveluita. Ei rankaisua, kieltoa, lailla puuttumista vaan enemmän keskittymistä sairauden hoitoon”
Stigman vähentämisen keskiössä asennetyö ja rakenteelliset muutokset
Stigman purkamisen tavoitteena on vähentää päihteitä käyttäviin ihmisiin ja palveluihin kohdistuvia kielteisiä ja vääristyneitä asenteita ja käsityksiä, vahvistaa terveydenhuollon ammattilaisten valmiuksia kohdata päihteitä käyttäviä ihmisiä, parantaa päihteitä käyttävien ihmisten yhteiskunnallista asemaa ja vaikuttaa päihdepolitiikkaan.
Sosiaali- ja terveysministeriö on julkaissut hiljattain suositukset mielenterveyteen, päihdeongelmiin ja riippuvuuksiin liittyvän stigman ja syrjinnän tunnistamiseen ja vähentämiseen. Suosituksissa esitellään tavoitteita, jotka toteutuessaan purkavat stigmaa. Suosituksia on hyvä käyttää perustana stigmaa vähentävässä työssä.
Ensisijaisen tärkeää stigman vähentämisessä on, että päihderiippuvuus ymmärretään sairautena eikä omana valintana. Väestön tietoisuuden lisääminen muun muassa päihdeongelman luonteesta ja stigman vaikutuksista voi vähentää päihteitä käyttäviin ihmisiin kohdistuvia ennakkoluuloja ja turhaa pelkoa.
Tutkimuskirjallisuudessa tehokkaimmiksi keinoiksi vähentää stigmaa on todettu toimenpiteet, jotka lisäävät kontaktia päihteitä käyttävien ihmisten ja muun väestön välillä. Mitä useammin ihmiset ovat tekemisissä päihteitä käyttävien ihmisten kanssa sitä epätodennäköisempää on, että he leimaavat ja syrjivät heitä.
Ammattilaisten osaamista ja ymmärrystä päihdeongelmista voidaan lisätä muun muassa päihdealan täydennyskoulutuksilla. Koulutukset voivat myös lisätä ammattilaisten suvaitsevaisuutta ja empatiaa ja auttaa kohtaamaan erilaisia ihmisiä empaattisesti ja arvostavasti.
Tärkeää myös olisi, että terveydenhuollon työntekijät pohtisivat jatkuvasti omia asenteitaan ja työhönsä liittyviä eettisiä kysymyksiä, jotta palveluissa esiintyvää stigmaa voidaan vähentää.
Tärkeä osa stigmaa vähentävää työtä on käytettyjen sanojen ja kuvien tarkastelu, sillä ne voivat lisätä päihteiden käyttöön liittyvää häpeää. Muun muassa kaikkien esitteiden ja muiden materiaalien kieleen on hyvä kiinnittää huomiota, jotta niissä ei esiinny leimaavia ilmaisuja.
Asennetyön lisäksi stigman vähentäminen vaatii rakenteellisia muutoksia, kuten lainsäädännön kehittämistä. Stigman vähentämiseen tähtäävä toiminta on myös ollut pitkälti järjestöissä tehtävän työn varassa ja valtakunnallinen ja järjestelmällinen toiminta on puuttunut.
Jatkossa stigman vähentämiseen tulisi keskittyä tehokkaammin ja järjestelmällisen eri tasoilla, jotta myös päihteitä käyttäville ihmisille voidaan taata jokaiselle ihmiselle kuuluva oikeus tulla kohdelluksi hyvin.
A-klinikkasäätiön järjestölähtöinen päihdetyön kehittämistoiminta järjestää 23.11.2023 Stigmatyön foorumin, jonka teemana on päihdeongelmiin ja riippuvuuksiin liittyvä monitasoinen stigma. Tutustu tarkemmin Stigmatyön foorumin ohjelmaan ja ilmoittaudu tapahtumaan täältä.
Adams, J. & Volkow, N. (2020). Ethical Imperatives to Overcome Stigma Against People With Substance Use Disorders. AMA J Ethics. 22 (8), E702-708.
Cheetham, A., Picco, L., Barnett, A., Lubman, D. & Nielsen, S. (2022). The Impact of Stigma on People with Opioid Use Disorder, Opioid Treatment, and Policy. Substance Abuse and Rehabilitation 13, 1–12.
Jurvansuu, S. (2021). Päihteidenkäyttäjiin liittyvä stigma muuttuu hitaasti. Tiimi 3/2021.
Koivisto, T., Heinälä, P., Helminen, M. & Seppä, K. (2013). Päihdelääkärien asenteet potilaitaan kohtaan. 45 (6), 2923–2927.
Päihde- ja riippuvuusstrategia. Yhteiset suuntaviivat vuoteen 2030. Sosiaali- ja terveysministeriön julkaisuja 2021:17.
Päihteitä käyttävät ihmiset kohtaavat syrjintää – pahimmillaan se voi estää avun saannin. (2022). Ehkäisevän päihdetyön järjestöverkosto, tiedote.
Stigma ehkäisevässä päihdetyössä – mistä on oikeastaan kysymys? Ehkäisevän päihdetyön järjestöverkosto, blogikirjoitus.
Stigma ja syrjintä. THL verkkojulkaisu.
Suomalaisten huumeiden käyttö ja huumeasenteet 2022. THL – Tilastoraportti 15/2023.
Suomalaisten huumeiden käyttö ja huumeasenteet Huumeaiheiset väestökyselyt Suomessa 1992–2018. THL – Raportti 2/2020.
Suosituksia mielenterveyteen, päihdeongelmiin ja riippuvuuteen liittyvän stigman ja syrjinnän tunnistamiseen ja vähentämiseen. Sosiaali- ja terveysministeriön julkaisuja 2023:29.
Viertiö, S., Partanen, A., Kaikkonen, R., Härkänen, T., Marttunen, M. & Suvisaari, J. (2017). Palvelujen käyttö mielenterveyteen tai päihteiden käyttöön liittyvien ongelmien vuoksi Suomessa vuosina 2012–2015. Duodecim; 133, 292–300.
Zwick, J., Appleseth, H. & Arndt, S. (2020). Stigma: how it affects the substance use disorder patient. Substance Abuse Treatment, Prevention, and Policy 15 (50).
Tykkää, jaa