03.12.2021 | A-Blogi
Tarja Virolainen
Riippuvuussairautta ei nujerreta huumeiden vastaisella sodalla, mutta soppatykit olisivat hyvä alku
Meissä istuu vahvasti käsitys, että uhkaavat ilmiöt saadaan kuriin kovilla toimilla. Niiden onnistuminen hallintokeinoina edellyttää nähdäkseni kahta asiaa: rajattavuutta ja vapaata tahtoa.
Tämän vuoden Nobelin rauhanpalkinnon saivat filippiiniläinen Maria Ressa ja venäläinen Dmitri Muratov, kaksi journalistia ja sananvapauden puolustajaa autoritääristen hallintojen kurittamista maista.
Palkinto oli loistava uutinen myös päihteidenkäyttäjien parissa työskenteleville. Maria Ressan kotimaassa Filippiineillä presidentti Rodrigo Duterten käymä huumeiden vastainen sota on vaatinut lukemattomien ihmisten hengen. Idea sodasta suuren luokan huumerikollisia vastaan on osoittautunut todellisuudessa suojattomien ihmisten eliminoimiseksi.
Rohkaiseva Nobel-uutinen on hyvä esimerkki siitä, miksi ”huumeiden vastaisesta sodasta” ei tulisi puhua kovin kevyesti. On totta, että aseistettuja huumekartelleja vastaan voi tuskin taistella vain pehmein keinoin. Järjestäytyneen rikollisuuden toimiin lienee pakko vastata suuren luokan lainvalvontaoperaatioilla ja kovin ottein. Huumeiden vastaisten toimien kohdalla olisi silti eduksi, jos muistaisimme tehdä eron yksittäisen huumeita käyttävän ihmisen ja suuren luokan valmistajien, maahantuojien ja kauppiaiden välillä.
Kovilla puheilla saadaan helposti suosiota kansalaisten keskuudessa.
Filippiinien presidentin otteet ovat tietysti kaukana pohjoismaisen oikeusvaltion käytännöistä. Meillä keskustelu vaikuttaa onneksi kulkevan päinvastaiseen suuntaan. Suunnitteilla ei ole rangaistusten kiristäminen, vaan pohdinta siitä, mikä on oikea tapa vähentää rankaisemista ja sen aiheuttamia haittoja.
Siitä huolimatta kovilla puheilla saadaan helposti suosiota kansalaisten keskuudessa. Meissä istuu vahvasti käsitys, että uhkaavat ilmiöt saadaan kuriin kovilla toimilla. Ehkä kovilla toimilla halutaan myös viestiä, että päättäjät ja valtio suojelevat kansalaisia. Kovien otteiden onnistuminen hallintokeinoina edellyttää nähdäkseni kahta asiaa: rajattavuutta ja vapaata tahtoa.
On olemassa yhteisöjä, joissa kovempi kuri ja säännöt ovat välttämättömiä. Kriisiorganisaatiot, kuten pelastustoimi, puolustusvoimat tai poliisi, eivät toimisi ilman selkeitä ohjesääntöjä ja niiden tiukkaa noudattamista. Samanlaista kurinalaisuutta voisi kuvitella huippusuorituksiin pyrkivältä urheiluseuralta. Nämä ovat rajattuja yhteisöjä, joissa normaalia ankaramman rutiinin vastapainona on oltava myös oman yhteisön vahva tuki.
Voimme yrittää pakottaa ihmiset raittiiksi uhkaamalla aina vain kovemmilla tuomioilla. Mutta uskooko joku tosissaan, että se onnistuisi?
Avoin yhteiskunta ei toimi samalla tavalla. Suomessa on kymmeniä tuhansia huumeriippuvuuteen sairastuneita ihmisiä ja aineesta riippuen eri tasoisia käyttäjiä vielä paljon enemmän. Voimme yrittää pakottaa heidät raittiiksi uhkaamalla vankilalla ja aina vain kovemmilla tuomioilla. Mutta uskooko joku tosissaan, että se onnistuisi? Kovat toimet edellyttäisivät entistäkin vahvempaa tukea. Tämän päivän päihdetyöntekijät kadulta, kodeista ja yösuojista kertovat, kuinka liian moni vieroitus, kuntoutus ja korvaushoidon aloitus romahtaa nimenomaan tuen puutteeseen.
Entä se toinen edellytys eli vapaa tahto? Ristiriitaista kyllä, kovat otteet hallintokeinona onnistuvat paremmin, jos toimien kohde hyväksyy ne vapaasta tahdostaan. Itseään rääkkäävä urheilija tietää, että pois pääsee milloin tahansa, mutta silti hän jää ja jatkaa harjoittelua. Pelastaja voi halutessaan vaihtaa ammattia, mutta päättää silti jatkaa riskialtista ja kurinalaista työtään.
Kun on sukeltanut sameissa vesissä riittävän pitkään, ei auta, vaikka kuinka nostaisi itseään niskasta.
Voiko huumeidenkäyttäjä halutessaan lopettaa? Voiko ihminen, joka on päässyt eroon tuskasta ja ahdistuksesta rauhoittavien lääkkeiden, huumeiden ja alkoholin avulla vain yksinkertaisesti lopettaa vapaasta tahdostaan? Kun on sukeltanut sameissa vesissä riittävän pitkään, ei auta, vaikka kuinka nostaisi itseään niskasta. Pinnalle on pitkä matka, jos koko hermojärjestelmä on sopeutunut aineen kyllästämään todellisuuteen.
Ihmisten maailmassa addiktiosairautta ei voiteta huumeiden vastaisella sodalla. Korkeintaan soppatykit pitäisi ajaa asemiin, niin kylmä on alkutalvinen kaupunki.
Tykkää, jaa, kommentoi