Parikymppiset nuoret putoavat helposti palvelujen väliin, esiselvitys tekeillä päiväkeskustyyppisestä paikasta

Päihdemaailmassa elävät parikymppiset nuoret, jotka joutuvat viettämään päivää kadulla, koska ei ole paikkaa minne mennä. Elämä kadulla altistaa monenlaisille riskeille, kuten esimerkiksi erilaiselle hyväksikäytölle.

Nämä nuoret ihmiset kiinnittivät Helsingin Katuklinikan työntekijöiden huomion. Syntyi ajatus turvaa luovasta matalan kynnyksen paikasta, jossa nuorilla olisi mahdollisuus viettää aikaa ja saada esimerkiksi terveyteen, toimeentuloon ja asunnottomuuteen liittyvää apua yhdeltä luukulta.

Ajatuksen pohjalta syntyi aloite Helsingin kaupunginvaltuustolle. Päivikki ja Sakari Sohlbergin säätiö myönsi rahoituksen Yksikin kuolema on liikaa -esiselvityshankkeeseen.

Yli 25-vuotiaan nuoren ongelmat ovat monesti eri tasolla kuin vasta täysi-ikäistyneen nuoren.

Kaksikymppiset nuoret putoavat usein nuorten ja aikuisten palvelujen väliin. Nuorisolain mukainen nuorten palvelujen yläikäraja on 29 vuotta, mutta yli 25-vuotiaan nuoren ongelmat ovat monesti eri tasolla kuin vasta täysi-ikäistyneen nuoren. Siksi hankkeessa keskitytään 18–25-vuotiaisiin nuoriin.

Hankkeen taustalla on myös havainto alle 25-vuotiaiden nuorten huumekuolemien kasvusta viime vuosilta. Jos nuoria saataisiin paremmin kiinnittymään palveluihin, se olisi omiaan ehkäisemään kuolemia.
Sininauhasäätiön nuorten tukipiste Nuoli Helsingissä oli avoinna aloitetta tehdessä iltayhdeksästä kello yhteen päivällä. Sittemmin sen toiminta on muuttunut ympärivuorokautiseksi. Tyystin vailla paikkaa päihteitä käyttävät nuoret eivät siis enää ole, mutta yksi paikka tuskin riittää kattamaan kaikkea tarvetta. 

Varsinkin alkuvaiheessa hanke paikantuu Helsinkiin.

Sosionomi (amk) Aura Leskinen aloitti maaliskuun puolivälissä A-klinikkasäätiössä hankkeen projektityöntekijänä. Hän tekee esiselvityksen siitä, millaista palvelua nuorille aikuisille tarvitaan. Varsinkin alkuvaiheessa hanke paikantuu Helsinkiin, mutta ideana on myös työstää toimintamalli, jota voisi levittää.

Aura on aloittanut työt laatimalla kyselyjä. Yhdellä kyselyllä lähestytään kohderyhmän nuoria ja toisella kyselyllä kohderyhmän parissa työskenteleviä ammattilaisia. Lisäksi haastatellaan kadulla ja matalan kynnyksen toimipisteissä päihteitä aktiivisesti käyttäviä niin nuoria kuin vanhempiakin ihmisiä. Ajatuksena on saada selville, mitä apua he olisivat kaivanneet ja miten he ovat pudonneet palveluista, jos niin on käynyt. 

”Aukioloaika? Sijainti? Kiinteä vai liikkuva toimipiste? Mitä palveluja toivottaisiin? Palvelut ajanvarauksella vai ilman? Ammattilaisilta haluaisimme tietää näkemystä siitä, miten palvelut toimivat nyt. Mitkä ovat haasteet, kompastuskivet ja pahimmat kynnykset?” Aura Leskinen luettelee esimerkkejä kysymyksistä, joihin kyselyillä ja haastatteluilla haetaan vastauksia.

”Ideana on saada esille monipuolisesti näkökulmia asiaan.”

Poliisin kanssa on tärkeä kartoittaa ja pohtia yhteistyön mahdollisuutta.

Kun kyselyt on saatu valmiiksi ja testatuksi, kontaktoidaan yhteistyökumppaneita. Niitä ovat järjestöt, mutta myös poliisin ennalta estävä toiminta ja varsinkin Helsingin kaupunki. Palvelu halutaan kiinnittää vahvasti osaksi kaupungin järjestelmiä ja palveluja. Poliisin kanssa on tärkeä kartoittaa ja pohtia yhteistyön mahdollisuutta. Kuinka poliisin huostaan joutuneet nuoret saataisiin nopealla aikataululla avun piiriin?

Päihdepalvelut, yleisemminkin sosiaali- ja terveyspalvelut ja matalan kynnyksen kohtaamispaikat ovat tulleet Auralle tutuksi aiemman työkokemuksen kautta. Hän on tehnyt jalkautuvaa työtä niin A-klinikkasäätiön ja Tukikohta ry:n Osiksessa, Diakonissalaitoksen Tukialuksessa kuin Helsingin kaupungin asumisen tuen nuorten jonotyössä.

”Olen tosi innostunut tästä työstä. Asia on tärkeä ja työ kiinnostava. Nuorten tapaturmaiset huumemyrkytykset ovat lisääntyneet viime vuosina. Toivotaan, että saataisiin hyvä ja nuoria tavoittava toimintamalli rakennettua. Ja ennen kaikkea toivotaan, että nuorten oma ääni tulisi kuuluviin. Se on kaikkein tärkeintä”, sanoo Aura.