”Päihderiippuvaisten ihmisten läheisten kärsimys on unohdettu ja kallis kansatauti”

Vanhempien juomista peitellään leimautumisen pelossa, mikä voi johtaa ylisukupolviseen puhumattomuuden kulttuuriin ja haitallisten päihdetottumusten kierteeseen. Ihminen saattaa tiedostamattaan kantaa sisällään päihderiippuvaisten vanhempien kaltoinkohtelun häpeää ja kärsimystä aina pitkälle aikuisuuteen asti.

Siinä missä päihderiippuvuuteen sairastunutta osataan jo aika hyvin auttaa, on läheisten oirehtimista ammattilaistenkin vaikea havaita. Kun työkyvyn yhteydessä puhutaan uupumisesta ja masennuksesta, saattavat ongelmat juontaa juurensa kauemmas kuin osaamme ajatellakaan. Lasinen lapsuus on unohdettu ja vaiettu kansantauti, joka voi jäädä pimentoon ongelmien juurisyynä.

Vertaistuki on tutkitusti vaikuttava apu – ”Kohtaamisissa on kauneutta”

Ihminen on usein itsekin aivan ymmällään, mistä ylisuorittamiseen ajavat arvottomuuden, ulkopuolisuuden ja riittämättömyyden tunteet oikein kumpuavat. Piiloon jääneet traumat nousevat esiin elämän erilaisissa muutos- ja taitekohdissa, kuten eron keskellä, uutta parisuhdetta aloittaessa, perhettä perustaessa tai vaikkapa työn vaihtuessa.

Esimerkiksi vasta oman lapsen saaminen voi herättää ajattelemaan alkoholismin periytymistä ja omaa juomista. Joku voi murehtia, että koetut traumat näkyvät omassa vanhemmuudessa esimerkiksi arvaamattomina reaktioina. Kohtaamme Lasinen lapsuus -hankkeessa päivittäin aikuisia, jotka ymmärtävät turvattoman lapsuuden vaikutukset omaan elämäänsä vasta, kun he keskustelevat ja jakavat kokemuksiaan vertaistukiryhmissä.

Vaikka kohtaamisissa käsitellään synkkiä asioita, on mukana paljon valonpilkahduksia ja kauneuttakin. Ihmiset saattavat kokea ensimmäistä kertaa elämässään, että he eivät olekaan ulkopuolisia, vaan tulevat nähdyiksi ja kuulluiksi. Hyvän kierre alkaa ja omista ongelmista puhuminen helpottuu, kun saa vastakaikua: toisten oivallukset, esimerkit ja tuki voimaannuttavat.

Vertaistukityö, josta merkittävä osa on tänä päivänä kolmannen sektorin harteilla, on tutkitustikin erittäin vaikuttava apu alkoholistien läheisille. Hallituksen sote-järjestöihin kohdistuvat tukileikkaukset horjuttavat tätä merkittävää työtä, jota tulisi leikkausten sijaan turvata lisäpanostuksilla. Jos tästä vaikuttavasta avusta nyt säästetään, hinta ei ole vain iso taloudellinen kustannus yhteiskunnalle, vaan kohtuuton taakka tuleville sukupolville.

Toteutuuko terveydenhuolto- ja sosiaalihuoltolaki? 

Vanhempien vakavista päihdeongelmista kärsii nytkin kymmenet tuhannet lapset, joista jokaiselle aiheutuu kokemuksista eriasteisia seurauksia. Kyse on yhteiskunnallemme kalliista kustannuksista, jotka näyttävät unohtuneet hallitukselta päätöksenteossa. Hallitus haluaa kasvattaa alkoholin saatavuutta ja samalla leikkaa päihde- ja mielenterveysongelmista kärsiville ja heidän läheisilleen suunnatuista palveluista ja avustuksista. Tässä yhtälössä kurjuus vain kertaantuu.  

Lasisen lapsuuden aiheuttama inhimillinen kärsimys ei saa jäädä hyvinvointialueilla hämärään. Kaikkien kohtaamistyötä tekevien tulisi ottaa myös kotiin ja lapsuuteen liittyvät asiat puheeksi. Päättäjien tehtävä on turvata resurssit ongelmiinsa syyttömien ihmisten auttamiseksi. Päihderiippuvaisten ihmisten läheisillä on oikeus saada apua, mikä on määritelty sekä terveydenhuolto– että sosiaalihuoltolaissa. 

Lasisen lapsuuden yhteiskunnalle aiheutuvasta inhimillisestä ja taloudellisesta kuormituksesta tarvitaan aiempaa tarkempaa tietoa. Tutkimusresursseihin panostamalla läheisiä voidaan auttaa paremmin niin nykyisessä palvelujärjestelmässä kuin tulevaisuudessakin.

Kuka?

• Janne Takala on työskennellyt A-klinikkasäätiöllä 15 vuotta läheistyön asiantuntijana ja tutkijana. 
• Toiminut ohjaajana A-klinikkasäätiön Lasinen lapsuus -hankkeen vertaistukiryhmissä. 
• Tehnyt uransa aikana töitä myös lastensuojelussa, jossa hän on kohdannut päihderiippuvaisten vanhempien lapsia ja nuoria akuuteissa tilanteissa.  
• Valtiotieteiden maisteri, valmistelee väitöskirjaa läheisistä ja palvelukynnyksistä. 

Lue lisää