02.06.2023 | Näkökulma
Päihde- ja mielenterveyshoitaja: Työterveyshuolto ei pärjää julkiselle sektorille riippuvuuksien hoidossa
Hoitoalan ammattilainen Titta Kärki näkee päivittäin työssään, miten valtavasti kysyntää riippuvuusongelmien hoitamiselle on. Hän muistuttaa, että hoitoon ja työllisyyspalveluihin on taattava riittävät resurssit, jotta entistä useamman toipumispolku onnistuu.
Päihde- ja mielenterveyshoitaja Titta Kärjellä on paljon työssäkäyviä potilaita Kymen hyvinvointialueen Katajaharjun terveysasemalla. Hän hoitaa lieviä ja keskivaikeita mielenterveys- ja päihdehäiriöitä ja akuutteja kriisejä ja vuodessa 700–800 potilaskäyntiä.
– Kun työelämässä oleva henkilö sairastuu mihin tahansa riippuvuuteen, hoidossa ykkösasioita ovat varhainen tunnistaminen ja puheeksiotto. Mitä aiemmin ongelmaan puututaan, sitä parempiin tuloksiin päästään, Kärki korostaa.
Julkiselta sektorilta saa diagnoosin
Osa työssä käyvistä peliriippuvaisista päätyy Kärjen vastaanotolle läheistensä patistamana. Ongelma uuvuttaa usein ne, jotka seuraavat riippuvuutta vierestä. Joskus sairauteen liittyy mielenterveysongelmia tai työssä uupumista, joiden vuoksi henkilö saattaa hakeutua työterveyshuoltoon.
– Työterveyshuollossa he saavat tyypillisesti kolme psykologin käyntiä työnantajan piikkiin. Sen jälkeen heidät ohjataan julkiseen terveydenhuoltoon, jossa me teemme varsinaisen riippuvuusdiagnoosin. Työterveyshuollon rooli riippuvuuksien hoidossa on tällä hetkellä lähinnä ensiavun tarjoamista. Diagnosointi ja hoitaminen jäävät julkisen sektorin tehtäviksi, Kärki kertoo.
Julkinen sektori onkin tällä hetkellä Kärjen mukaan toiminnallisten riippuvuuksien – esimerkiksi peli- ja some- tai seksiriippuvuuden – hoidossa selvästi työterveyshuollon edellä. Työnantajien rahoittamat hoito-ohjelmat ovat säästösyistä usein suppeita.
Uusi hoitopolku peliriippuvaisille
Kärjen työpaikalla perusterveydenhuollossa on selkeät hoitomallit kaikkiin riippuvuussairauksiin. Kymen hyvinvointialue on peliriippuvuuden hoidossa edelläkävijä, ja alueelle laadittiin äskettäin peliriippuvaisten ja heidän läheistensä hoitopolku A-klinikkasäätiön koordinoimassa hankkeessa.
– Hyvinvointialueemme mielenterveys- ja päihdepalveluiden avohoidosta on koulutettu noin 60 hoitajaa rahapeliongelmien tunnistamiseen, puheeksiottoon ja varhaiseen puuttumiseen. Tämä on todella iso hoitokulttuurin muutos, ja avun tarvetta on valtavasti. Nyt pystymme vastaamaan siihen paljon aiempaa paremmin, Kärki toteaa.
Hän toivoo hoitopolun käytön yleistyvän valtakunnallisesti, jotta riippuvuussairauksien hoitotulokset paranevat. Siihen tarvitaan kuitenkin resursseja, joista on nyt pulaa kaikilla hyvinvointialueilla.
Työkaveri lainaa rahaa tai vetäytyy
Rahapeliriippuvuus on Kärjen mukaan salattu, hävetty ja vaikeasti tunnistettava addiktio, joten puheeksiotto on hoidon kannalta avainasemassa. Hänen mukaansa jokaisella työkaverilla on vastuu ottaa asia puheeksi. Siinä riittää normaali välittäminen ja sen kysyminen, onko kollegalla kaikki hyvin.
Työpaikalla peliriippuvuuden tunnistaminen saattaa olla hankalaa, mutta muutamat merkit voivat antaa siitä työkavereille viitteitä.
– Kun palkka ei enää riitä velkojen hoitamiseen, riippuvainen saattaa pyytää työkaverilta rahaa lainaan. Jos hän pelaa yöt tai kärsii rahapulan vuoksi uniongelmista, hän on töissä unelias ja keskittyminen kärsii. Moni myös joutuu luopumaan rahanpuutteen vuoksi omasta asunnostaan ja muuttamaan läheisten luokse. Työyhteisössä henkilö usein vetäytyy toisten seurasta, Kärki sanoo.
Joskus riippuvuussairaus johtaa potkuihin töistä.
– Jos hoitopolku alkaa heti irtisanomisen jälkeen, henkilöllä voi olla hyvät mahdollisuudet palata työelämään. Nopea avun saanti on olennaista sekä yksilön että kansantalouden näkökulmasta.
Perustana luottamus ja motivaatio
Kärjen tärkeä työväline rahapeliriippuvaisten hoidossa on THL:n laatima lyhytterapeuttinen Rahapeliriippuvuus hallintaan -hoito-ohjelma. Sitä jalkautetaan Kymen alueelle parhaillaan yhdessä THL:n tutkijan kanssa. Kärki on yksi kuudesta ohjelman valtakunnallisesta kouluttajasta.
– Kun rahapeliriippuvainen tulee vastaanotolle ensimmäistä kertaa, hän vastaa ohjelman kysymyspatteristoon. Siinä hän arvioi riippuvuutensa luonnetta itse. Kysymysten ja mittareiden avulla selvitetään esimerkiksi, miksi potilas haluaa tilanteeseensa muutosta.
Perusterveydenhuollossa on Kärjen mukaan uutta se, että potilaan toiveet otetaan näin vahvasti huomioon hoitopolun alusta lähtien. Kaikkein tärkeintä on aina kohtaaminen.
– Heti ensimmäisellä käynnillä potilaan on koettava, että hänet kohdataan aidosti yksilönä. Vain siten pystytään rakentamaan luottamus ja motivaatio. Ilman niitä hoitopolulla ei pysty etenemään.
Hyvitänkö häviön pelaamalla lisää?
Moni peliriippuvainen ymmärtää hoidon aikana, että pelaamisen lopputulos on sattumanvarainen eikä riipu taidoista.
– Pelit on yleensä rakennettu niin, että paremmaksi pelaajaksi ei pysty kehittymään harjoittelemalla. Moni oivaltaa tämän, kun käymme asiaa yhdessä läpi. Mietimme myös, milloin henkilöllä on suurin riski retkahtaa pelaamaan. Onko vastaus tilipäivä vai liittyykö se johonkin muuhun?
Lisäksi tarkastellaan, miten peliriippuvainen selittää pelaamista itselleen. Lupaako hän hyvittää häviön itselleen niin, että hävityt rahat on saatava pelaamalla takaisin? Vai lupaako hän lopettaa heti, kun saa ison voiton – vai juhlistaa voittoa pelaamalla vielä kerran?
– Näihin kysymyksiin potilaat vastaavat pitämällä rahapelipäiväkirjaa. Kun asiaa joutuu analysoimaan tarkemmin kuin koskaan aiemmin, moni saa ratkaisevia oivalluksia.
Kiitokset 2-vuotissyntymäpäivänä
Kärki muistuttaa, että jokainen riippuvuudesta toipuva tarvitsee päiviinsä merkityksellistä sisältöä riippuvuuden tilalle. Se ei saisi jäädä kiinni resurssien puutteesta.
– Esimerkiksi kuntouttava työtoiminta, palkkatukityö tai muu tavoitteellinen työelämään siirtyminen on korvaamaton tuki. Moni on todella motivoitunut siirtymään asteittain työelämään, kun vain saa mahdollisuuden.
Yksi Kärjen työn tämänvuotinen tähtihetki oli, kun potilas totesi hänelle: ”Minulla oli juuri 2-vuotissyntymäpäivä. En koskaan unohda sinulta saamaani apua. Olen nyt löytänyt kumppanin!”
– Toipumisesta tuli tälle henkilölle uuden elämän ja ajanlaskun alku. Tällaiset viestit liikuttavat joka kerta. Toivottavasti niiden määrä lisääntyy, kun hoitomenetelmät kehittyvät.
Riippuvuussairauden luonteeseen kuuluu Kärjen mukaan se, että hoitotarinoilla on harvoin onnellisia loppuja.
– Yksittäisiä ihmeitä kuitenkin tapahtuu, ja siksi tässä työssä ei pidä kyynistyä. Koskaan en voi tietää, onko juuri seuraava asiakkaani se, joka lopulta onnistuu.

Titta Kärki on mukana A-klinikkasäätiön SuomiAreena-paneelikeskustelussa torstaina 29.6. kello 15.00–15.45 Porin Kaupungintalon pihan lavalla.
Paneelin aiheena on Saanko mä auttaa sua? Keskustelua addiktioista ja työelämästä.
Tykkää, jaa