Ota yhteyttä
Tekstikoko Font size smaller Font size normal Font size bigger

29.06.2022 | A-Blogi

Tarja Virolainen

”Oot sä tykittänyt putket pilalle?” – Inhimillinen kohtaaminen on joskus liikaa pyydetty

Asiakkaita terveyspalveluihin saattaessa nousee toisinaan savu korvista. ”Ei ole vaikea ymmärtää päällimmäistä syytä, miksi hoitoon hakeutumista viivytellään”, miettii A-klinikkasäätiön Helsingin Katuklinikalla sairaanhoitajana työskentelevä Jani Soininen.

”Oot sä tykittänyt putket pilalle”, kysyi  julkisen terveydenhuollon ammattilainen päihteitä käyttävältä asiakkaalta. Äänensävyn voi varmasti lukea rivien välistä. 

Meillä Katuklinikalla yksi tyypillisistä työtehtävistämme on saattaa pistämällä huumeita käyttäviä ihmisiä terveyspalveluihin. Varmistamme, että asiakas saa hänelle kuuluvia palveluita ja kuljemme niissä asiakkaan mukana.

Tätä kyseistä käyntiä edelsivät minun, toisen sairaanhoitajan ja lääkärin tekemät arviot asiakkaan voinnista. Olimme kaikki yhtä mieltä välittömän hoidon tarpeesta. Asiakkaani sai myös lääkärin tekemän lähetteen päivystykseen. Silti sairaanhoitajan ensiarviossa minulle jäi tunne, että asiakkaani yritetään provosoida pois hakemasta apua.

”Miehesi ei astu askeltakaan päivystykseen.” 

Saattamani asiakas ”erehtyi” kutsumaan puhelimitse miehensä tueksi päivystykseen. Koronarajoituksia oli kuitenkin vielä voimassa, joista edes minä saattajana ja terveydenhuollon ammattilaisena en tiennyt.

Asiakkaani sai osakseen erittäin jyrkkää, tuomitsevaa ja epäammatillista kohtelua, mutta hänellä ei ollut mitään ongelmia pysyä tyynenä ja provosoitumatta. Hän jopa hieman huvittuneena naurahti. Samaa en voi sanoa minusta, jolla työpariani lainaten ”tuli savua korvista.”

Työskentely päihdehoitotyössä on tuottanut minulle nopeasti käsityksen, millaista kohtelua asiakkaamme saavat terveydenhuollon palveluissa. Silti kertomukset ovat ihmetyttäneet. Vierestä tilanteita useaan kertaan todistaneena asia sykähdyttää, eikä hyvällä tavalla.

Asiakkaamme lähtevät terveyspalveluihin, esimerkiksi päivystykseen, vasta äärimmäisen hädän hetkellä. Usein kirjaimellisesti ”pää kainalossa”, koska heillä on palveluun saapuessaan välitön huoli omasta terveydestään. 

Hyviä hetkiäkin on.

”Oot mun enkeli, kiitos”, toteaa asiakkaani laboratorion bioanalyytikolle. 

En halua yleistää, että kaikki päihteitä käyttävien ihmisten kohtaamiset julkisessa terveydenhuollossa olisivat huonoja ja epäammatillisia. 

Yllä kuvaamallani päivystyskäynnillä tapasimme neljä terveydenhuollon ammattilaista. Kolme heistä kohtasi asiakkaan inhimillisesti ja yhteistyö sujui ongelmitta. Kiitos heille. Ja niin kiitti asiakkaanikin – useaan kertaan jokaisella tapaamisella. 

Huonot kokemukset vain jäävät usein vaivaamaan, ja ihminen väkisinkin välttää tilanteita, joissa niitä on kohdannut. Eikä ole vaikea ymmärtää miksi hoitoon hakeutumista viivytellään. 

Tapaan viikoittain terveydenhuollon raudanlujia ammattilaisia, joille päihteitä käyttävän ihmisen kohtaaminen on yksi ihmisen kohtaaminen muiden joukossa. Apua annetaan tasavertaisesti ja sillä ajatuksella, että apu myös kuuluu sitä tarvitseville.

Ihmisen inhimillinen kohtaaminen on asia, jonka me luontaisesti osaamme. Suodaan se siis myös jokaiselle.

Anna arvio sisällöstä

This field is hidden when viewing the form
Voimakkaasti eri mieltäEri mieltäNeutraaliSamaa mieltäVoimakkaasti samaa mieltä
Oliko tämä sivu sinulle hyödyllinen?
1 tähti = Ei yhtään, 5 tähteä = Erittäin paljon