Olisiko jo aika tunnustaa huumeita käyttävien ihmisyys?

Huumeiden käytön rangaistavuus jakaa mielipiteitä. Karkeasti voisi sanoa, että puolessa kansasta istuu edelleen käsitys siitä, että kaikesta huumeisiin liittyvästä, myös huumeiden käytöstä, on säädettävä ankarat rangaistukset. A-klinikkasäätiön Kantar Publicilla teettämässä kyselyssä yhteensä 49 prosenttia katsoo, että huumemyrkytyskuolemia kannattaa ehkäistä huumeiden käytön rangaistuksia kiristämällä. Vastaavasti 41 prosentin mielestä rangaistusten kiristäminen ei ole lainkaan tai kovin kannatettavaa ja 10 prosenttia ei osannut sanoa.

On ilmeistä, että kovan rangaistuspolitiikan viesti on suunnattu huumeita käyttämättömille ihmisille.

Mitä enemmän korostamme rangaistuksia, sitä enemmän huumepolitiikkamme on kriminaali- kuin sosiaalipolitiikkaa. Olisiko jo aika tunnustaa huumeita käyttävien ihmisyys?

Kovien rangaistusten taustalla on yleensä ajatus käyttäytymisen ohjaamisesta ja yhteiskunnan hyväksymien käyttäytymisrajojen viestimisestä, niin sanotusta signaalivaikutuksesta. On ilmeistä, että kovan rangaistuspolitiikan viesti on suunnattu huumeita käyttämättömille ihmisille, etteivät he koskaan ryhtyisikään tekemisiin huumeiden kanssa. 

Mutta mitä sitten, kun riippuvuus on tosiasia ja suonensisäisten huumeiden käyttö arkipäivää? Huumeita käyttäviä ihmisiä ja ongelmallista huumeiden käyttöä on yhä enemmän. THL:n arvioiden mukaan vuoden 2017 rekisteriaineistojen perusteella Suomessa oli noin 31 000–44 000 amfetamiineja ja opioideja ongelmallisesti käyttävää. Arvata sopii, että nyt mennään jo seuraavissa tuhansissa. 

Kovemmilla rangaistuksilla vain heikennetään entisestäänkin vähäisiä mahdollisuuksia päästä kiinni elämään ja yhteiskuntaan.

Syvällä huumemaailmassa oleva ihminen ei ohjaudu lainsäädännön tai sen signaalivaikutusten pohjalta, vaan käyttäytymistä hallitsee hyvin pitkälle aineen tarve tai vaikutus. Kovemmilla rangaistuksilla vain heikennetään entisestäänkin vähäisiä mahdollisuuksia päästä kiinni elämään ja yhteiskuntaan. Mitä lähempänä ihminen on huumeiden käytön arkea, sen selvemmin tämä logiikka aukeaa. Kenties sen vuoksi päihdetyöntekijät ja asiantuntijat yleensä kannattavat käyttöhuoneita, ainetunnistusta, korvaushoitoa, psykososiaalista tukea ja muita keinoja kuin rangaistuksia.

Monesti mielipiteenmuodostusta vaivaa toiseuden ongelma. On helppo kannattaa kovia rangaistuksia niin kauan kuin huumeet eivät kosketa minua ja lähipiiriäni. Kovat rangaistukset on tarkoitettu niille toisenlaisille ihmisille.